Maankäyttö

Eurooppa muodostuu erilaisten maisemien mosaiikista, mikä heijastaa maankäytön ajan kuluessa läpikäymiä kehitysvaiheita. Muutokset muuttavat edelleen maisemaa ja ympäristöä ja jättävät suuria ja usein peruuttamattomia ekologisia jalanjälkiä. Lähes kaikkialla syntyy jännitteitä, kun yhteiskunta tarvitsee sekä luonnonvaroja että tilaa, ja maan kyky kestää näitä tarpeita ja mukautua niihin on rajallinen. Nykytilanne johtaa maan liikakäyttöön ja yhä pahenevaan maiseman, ekosysteemien ja ympäristön pilaantumiseen. Tämä edellyttää sitä, että tilanteen korjaamista on tarkasteltava pitkällä aikavälillä.

Euroopan unionin politiikka

Maankäytön suunnittelu ja hallinta ovat keskeisessä asemassa, kun maankäyttö halutaan sovittaa entistä paremmin yhteen ympäristönäkökohtien kanssa. Se on haaste, johon vastaaminen edellyttää osallistumista politiikan eri tasoilla ja eri aloilla. Kaikkialla maailmassa päätöksentekijöiden tärkeimpänä tavoitteena on seurata maankäytön kielteisiä ympäristövaikutuksia ja vaikuttaa niihin välillisesti, samalla kun pyritään ylläpitämään tärkeimpien luonnonvarojen tuotantoa.

Maankäytön suunnittelua ja hallintaa koskevat päätökset tehdään yleensä paikallis- tai aluetasolla. Euroopan komission tehtävänä on kuitenkin varmistaa, että jäsenvaltiot ottavat ympäristönäkökohdat huomioon maankäyttö- ja aluekehityssuunnitelmissaan ja toteuttavat yhdennettyä maankäyttöä.

Euroopan taloudet ovat riippuvaisia luonnonvaroista, kuten raaka-aineista ja tilasta (maavaroista). Etenemissuunnitelmassa resurssitehokkaalle Euroopalle maankäyttö ja maavarojen hallinta esitetään ratkaisevana tekijänä, kun ryhdytään ratkomaan kestämättömän luonnonvarojen käytön aiheuttamia ongelmia. Ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevalla EU:n politiikalla on välitöntä merkitystä nykyiseen ja tulevaan maankäyttöön ja siitä riippuvaisiin talouden aloihin. Maankäyttö on tärkeä näkökohta myös monilla muilla politiikan aloilla, kuten alueellisen yhdentymisen, kaupunkisuunnittelun, maatalouden, liikenteen ja luonnonsuojelun aloilla.

EYK:n toiminta

Euroopan ympäristökeskuksen toiminnassa keskitytään pääasiassa arvioimaan Euroopan unionin maisemien ja maankäytön muutoksia käyttämällä maankäyttöä ja ekosysteemejä koskevia tilinpitomenetelmiä ja paikkatietojärjestelmän analyysia. Osana yhteisen ympäristötietojärjestelmän kehittämistä EYK:n tehtäväksi on annettu myös kehittää maankäyttöä käsittelevä ympäristötietokeskus.

EYK:n tärkeimpänä tietolähteenä ovat Corine Land Cover -paikkatietoaineistot, jotka on koottu vuosina 1990, 2000 ja 2006. Ne perustuvat EYK:n jäsenvaltioiden väliseen vakiintuneeseen yhteistyöhön ja ympäristön ja turvallisuuden maailmanlaajuiseen seurantajärjestelmään (GMES). Muita GMES-aineistoja, kuten valikoituja korkean erotuskyvyn maanpeitetietoja ja kaupunkiatlasta kehitellään parhaillaan, ja niillä täydennetään Corine Land Cover ‑paikkatietoaineistoja.

Yhteistyössä Euroopan paikkatietoja käsittelevän ja analysoivan aihekeskuksen (ETC-SIA) kanssa EYK kehittelee parhaillaan Euroopan laajuista vertailujärjestelmää paikkatietoanalyyseja varten: Euroopan vesialue- ja jokiverkostojärjestelmän (ECRINS) sekä maan ja ekosysteemien tilinpitosovellusten (LEAC) avulla tuetaan aihekohtaisia analyyseja (esim. maiseman rikkoutuminen) ja olennaisia indikaattoreita.

Tulevaisuudennäkymät

Monen ympäristö- ja aluepoliittisen aloitteen, kuten luonnon monimuotoisuutta koskevan EU:n strategian vuoteen 2020 tai maaperän suojelua koskevan teemakohtaisen strategian perustana on järkevää maankäyttöä koskevien tietojen muodostama viiteaineisto. GMES-maanseurantapalvelu on osa vuosina 2011–2013 toteutettavaa ensivaiheen toimintaa, ja siihen kuuluu mannermaan maanpeitteen seurannan päivittäminen ja parantaminen sekä paikallisten maanpeiteprosessien tarkempi tutkiminen. Tulevien kehityssuuntien arvioimiseksi on kehitetty PRELUDE (Prospective Environmental analysis of Land Use Development in Europe). Se on vuorovaikutteinen työkalu, joka esittelee viisi erilaista maankäyttöä koskevaa tulevaisuudennäkymää Euroopassa.