Liikennepolitiikka

Maailmanlaajuisesti

• Meriliikenteelle ja ilmailulle asetettavia päästövaatimuksia käsitellään asiaan liittyvissä YK:n järjestöissä (Kansainvälisessä merenkulkujärjestössä ja Kansainvälisessä siviili-ilmailujärjestössä) sekä kansainvälisissä yleissopimuksissa, kuten valtiosta toiseen tapahtuvaa ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskeva yleissopimus, jossa käsitellään liikenteen lisäksi myös muita aloja.
• YK:n ilmastonmuutosta koskevaan puitesopimukseen kuuluvassa Kioton pöytäkirjassa säännellään kasvihuonekaasupäästöjä liikenteen päästöt mukaan luettuina (lukuun ottamatta kansainvälistä lento- ja meriliikennettä).

Euroopan unionissa

• Ohjeistus perustuu EU:n yhteiseen liikennepolitiikkaan (2001, tarkistettu 2006). Siinä asetetaan liikennekysymyksiä koskevien toimien painopisteet myös ympäristönäkökohtien osalta.
• Lisäksi ympäristöpolitiikassa ja -lainsäädännössä käsitellään seurantaa, päästöjen vähentämistä ja ilmanlaadun parantamista (esim. ympäristömeludirektiivi, ilman epäpuhtauksien kansallisia päästörajoja koskeva direktiivi, ilmanlaadun parantamisesta Euroopassa annettu direktiivi, ajoneuvojen päästörajat ja polttoaineen laatu).

Kansallisesti, alueellisesti ja paikallisesti

• Kansallisessa liikennepolitiikassa on osittain kyse EU:n politiikan siirtämisestä osaksi kansallista lainsäädäntöä ja osittain liikennealan kehittämisestä kussakin maassa.
• Alueellinen ja paikallistaso ovat tärkeässä asemassa käytännön maankäyttöä koskevissa päätöksissä, joilla on myös merkittävä vaikutus liikenteen kysyntään sekä yksittäisten käyttäjien valintoihin eri liikennemuotojen välillä. Jos uusille asuinalueille ei järjestetä julkista liikennettä, ihmisillä ei ole todellisia valinnan mahdollisuuksia.

Lisätietoja: energian ja liikenteen pääosasto