seuraava
edellinen
kohdat

Resurssitehokkuus ja jätteet

Vaihda kieli
Sivu Viimeksi muokattu 17.06.2019
4 min read
Nykyiset maailmanlaajuiset ympäristöongelmat johtuvat suureksi osaksi siitä, että ihmiset hyödyntävät liikaa luonnonvaroja, muun muassa (fossiilisia) polttoaineita, mineraaleja, vettä, maaperää ja biologista monimuotoisuutta. On entistä selvempää, ettei Euroopan vallitsevaa taloudellisen kehityksen mallia – resurssien mittavaa käyttöä, jätteen tuottamista ja saastuttamista – voida jatkaa pitkällä aikavälillä. Euroopan unioni (EU) on tällä hetkellä voimakkaasti riippuvainen tuontitavaroista. Monien resurssien käyttöaika on lyhyt tai ne poistuvat taloudesta jouduttuaan kaatopaikalle tai niitä uusiokäytetään alempiarvoisissa materiaaleissa (mihin sisältyy laadun heikkeneminen hyödyntämisen aikana).

Johdanto

Euroopan talous on riippuvainen keskeytymättömästä luonnonvarojen ja materiaalien – veden, kasvinviljelytuotteiden, puun, metallien, mineraalien ja energiankantajien – saannista. Tuontitavarat ovat huomattava osa näistä materiaaleista. Tämä riippuvuus voi lisätä haavoittuvuutta, kun maailmanlaajuinen kilpailu luonnonvaroista kasvaa.

Viime vuosina resurssien käyttöön, tuotantoon, kulutukseen ja jätteisiin on puututtu korkealla tasolla kiertotalouden käsitteen ja siihen liittyvien toimintalinjojen avulla. Näin pyritään sulkemaan materiaalikierto säilyttämällä tuotteiden, materiaalien ja resurssien arvo taloudessa mahdollisimman pitkään. Näin vähennetään tehokkaasti jätteen syntymistä ja ensiömateriaalin käyttöä ja siten myös niihin liittyviä paineita.

Resurssien käyttö sekä jätteen syntyminen ja käsittely aiheuttavat merkittäviä ympäristöpaineita erottamisen, tuotannon, käytön sekä käytöstä poiston vaiheissa. Ympäristöpoliittisiin tavoitteisiin sisältyy taloudessa käytettävien materiaalien määrän vähentäminen, resurssitehokkuuden parantaminen, jätteiden syntymisen vähentäminen ja jätteiden muuttaminen resurssiksi. 

Resurssien käyttö Euroopassa on vähentynyt viimeisen vuosikymmenen aikana. Tämä liittyy suuressa määrin taloudellisen kasvun suuntauksiin ja talouden rakennemuutoksiin talouskriisin seurauksena. Nykyään maiden resurssien käyttö ja resurssitehokkuus vaihtelevat paljon, ja osa niihin liittyvistä paineista on Euroopan rajojen ulkopuolella maailmanlaajuisen kaupan takia.

Viime vuosina on keskitytty erittäin tärkeiden raaka-aineiden toimitusvarmuuteen. Jätteiden syntymisen ehkäiseminen ja jätehuolto ovat kuitenkin nyt keskeinen näkökohta kiertotaloudessa.

Euroopassa tuotetaan yhä paljon jätettä, joskin kehitys jätteiden synnyssä on melko vakaata, ja pyrkimyksenä on irrottaa jätteiden synty talouden kehityksestä. Samanaikaisesti jäte ymmärretään entistä paremmin arvokkaana resurssina Euroopan taloudelle. Kierrätettävän jätteen osuus kasvaa hitaasti samalla, kun kaatopaikoille menevän jätteen osuus vähenee. Maiden väliset erot ovat kuitenkin edelleen suuret.

Kattava EU:n jätelainsäädäntö on keskeinen keino parantaa jätehuoltoa.

 

Euroopan unionin toimintalinjat

 Resurssitehokkuuden parantaminen on yksi seuraavista kolmesta seitsemännen ympäristöä koskevan toimintaohjelman keskeisestä tavoitteesta, joiden avulla on määrä toteuttaa vuoteen 2050 ulottuva visio "Hyvä elämä maapallon resurssien rajoissa":

  • suojella, säilyttää ja parantaa unionin luonnonpääomaa
  • muuttaa unioni resurssitehokkaaksi, vihreäksi ja kilpailukykyiseksi vähähiiliseksi taloudeksi
  • suojella unionin kansalaisia ympäristöön liittyviltä paineilta sekä terveyteen ja hyvinvointiin kohdistuvilta riskeiltä.

Seitsemännen ympäristöä koskevan toimintaohjelman laajoja tavoitteita tukee sarja erityisiä ohjauskeinoja. Resurssitehokkuus sekä jäte- ja sekundaariraaka-aineet ovat keskeisiä osatekijöitä niin sanotussa kiertotalouden politiikassa. Kiertotaloutta koskeva EU:n toimintasuunnitelma loi konkreettisen ja kunnianhimoisen toimintaohjelman, jossa on koko kiertokulun kattavia toimenpiteitä.

Erityisissä toimintalinjoissa käsitellään kiertotalousmallin eri osatekijöitä. Resurssitehokkuuden osalta toimintalinjat sisältävät etenemissuunnitelman kohti resurssitehokasta Eurooppaa ja etenemissuunnitelman kohti vähähiilistä taloutta.

Toisessa toimintalinjojen ryhmässä on tavoitteena siirtyä lineaarisesta mallista, jossa kasvu perustuu "ota, valmista, kuluta ja hävitä" -malliin (take-make-consume and dispose), kiertotalouteen perustuvaan malliin, joka pohjautuu tuotteiden, osien ja materiaalien hyödyllisyyteen ja niiden arvon säilyttämiseen taloudessa. Kuten kiertotaloutta koskevassa EU:n toimintasuunnitelmassa todetaan, tämä edellyttää toimitusketjuihin tehtäviä muutoksia, jotka koskevat muun muassa tuotesuunnittelua, liiketoimintamalleja, kulutusvalintoja, jätteiden syntymisen ehkäisemistä ja jätteiden käsittelyä.

EU:n jätehuoltolainsäädäntö on yksi sen tärkeimmistä toimintalinjoista. EU:n keskeisiä jätedirektiivejä tarkistettiin vuonna 2018. Ne ovat jätehuollon puitedirektiivi, pakkauksista ja pakkausjätteistä annettu direktiivi, kaatopaikkadirektiivi, paristo- ja akkudirektiivi, direktiivi sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta sekä romuajoneuvodirektiivi .

Tarkistetut direktiivit parantavat tavoitetasoa yhdyskuntajätteen ja pakkausjätteen kierrätyksessä; yhdyskuntajätteen kaatopaikalle sijoittamista on vähennettävä edelleen. Elintarvikejätteen määrä olisi puolitettava vuoteen 2030 mennessä, ja kotitalouksien vaaralliset jätteet ja biojätteet tulee kerätä erikseen. Lisäksi uusissa säännöissä määrätään tehokkaiden taloudellisten ohjauskeinojen, kuten laajennettua tuottajan vastuuta koskevien järjestelmien, yleisempää käyttöä.

 

Euroopan ympäristökeskuksen toiminta

Euroopan ympäristökeskus investoi jatkuvasti tietämyspohjan vahvistamiseen koskien resurssitehokkuutta, kierrätystaloutta ja jätteitä. Osa tätä työtä on valmiuksien kehittämistä ja kokemusten siirtoa Euroopan tieto- ja seurantaverkostossa (Eionet).

EYK analysoi materiaalivirtoja sekä dataa ja tietoa jätteistä sekä laatii niihin liittyviä indikaattoreita ja arvioita. Toimintapoliittista etenemistä analysoidaan kolmessa rinnakkaisessa raportointisarjassa, joiden aiheita ovat jätteen syntymisen ehkäiseminen sekä resurssitehokkuus/kiertotalous. Kokonaisvaltainen näkemys esitetään kiertotaloutta koskevissa raporteissa ja yhdennetyissä arvioinneissa, kuten Euroopan ympäristön tilaa ja näkymiä koskevassa sarjassa EEA’s European Environment – State and Outlook report  (SOER).

Yksityiskohtaisissa säännöllisin väliajoin laadittavissa resurssitehokkuuden ja kiertotalouden valituista näkökohdista tehdyissä analyyseissa tarkastellaan sellaisia aiheita kuin seuranta, tavoitteet, markkinapohjaiset välineet ja muut toimintastrategiat.

Näihin arviointeihin liittyvä sidosryhmien vuorovaikutus ja valmiuksien kehittäminen ovat tärkeä osa toimintaa samoin kuin Eionetin säännölliset jätteitä sekä resurssitehokkuutta ja kiertotaloutta koskevat yhteydenotot ja työpajat kansallisten asiantuntijalaitosten kanssa.

 

Tulevaisuudennäkymät

Nykyinen toiminta kohdistuu ensisijaisesti resurssitehokkuutta, kiertotaloutta ja jätteitä koskevan tietopohjan parantamiseen. SOER-sarjaa on määrä kehittää painottamalla aihekohtaisia tietoja (jätteet ja resurssien käyttö) sekä systeemisiä analyyseja kiertotalouteen siirtymisestä. 

Tarkistetuissa jätedirektiiveissä EYK on saanut tehtäväkseen tukea jätelainsäädännön täytäntöönpanoa EU:n jäsenvaltioissa. EYK tarkastelee joka toinen vuosi maiden jätteiden syntymisen ehkäisemisen ohjelmia sekä arvioi etenemistä jätteen syntymisen ehkäisemisessä ja siirtymisessä kiertotalouteen.

Jätehuollon osalta Euroopan ympäristökeskus tukee Euroopan komissiota sen arvioidessa EU:n jäsenvaltioiden etenemistä kohti hiljattain määriteltyjä tavoitteita yhdyskuntajätteen kierrättämisestä ja kaatopaikalle sijoittamisesta sekä pakkausjätteen kierrätyksestä. Tästä saadaan myös tietoa varhaisvaroitusjärjestelmää varten.

Permalinks

Geographic coverage

tallenna toimenpiteet
Tilaukset
${kirjaudu} saadaksesi raporttejamme (paperitulosteena ja/tai elektronisesti) ja neljännesvuosittain ilmestyvän e-uutiskirjeen.
Seuraa meitä