Kun Euroopan laajuisten ympäristöä koskevien toimintaperiaatteiden laatiminen alkoi, monissa politiikan välineissä keskityttiin alkuun yksittäisiin ympäristöongelmiin. Koska yksittäisellä politiikan välineellä ei pystytä ratkaisemaan kaikkia ongelmia, toimintaperiaatteiden kirjo on laajentunut vähitellen niin, että niillä puututaan yhä monimutkaisempiin ympäristöön ja terveyteen liittyviin ongelmiin. Nykypäivänä monissa ympäristöpolitiikan toimenpiteissä yhdistyvät

• perinteiset sääntelyyn perustuvat toimintamallit, joita kutsutaan toisinaan ”käsky- ja valvontatoimenpiteiksi” (esimerkiksi päästönormit, myrkyllisten aineiden kiellot ja maankäytön suunnitteluvälineet)
• markkinapohjaiset välineet (kuten ympäristöverot ja kasvihuonekaasujen päästökauppa)
• tiedon lisääminen (esimerkiksi energiamerkinnät ja tiedotuskampanjat).

EU:n uusin eli seitsemäs ympäristöä koskeva toimintaohjelma muodostaa kehyksen näille politiikan välineille. Sen pitkän aikavälin tavoitteena on ”hyvä elämä maapallon resurssien rajoissa”.

Tällä hetkellä ollaan suurin piirtein puolivälissä ajanjaksoa, joka alkaa Euroopan laajuisen ympäristöpolitiikan syntymisestä 1970-luvun alussa ja päättyy vuoteen 2050, johon mennessä kestävyys on saavutettava seitsemännessä ympäristöä koskevassa toimintaohjelmassa asetetun tavoitteen mukaisesti. Eurooppalainen ympäristöpolitiikka on tunnustettu yhdeksi maailman vahvimmista. Ympäristömme olisi hyvin toisenlainen ilman sitä, kuten Euroopan ympäristökeskuksen (EYK) uusin arviointi ”Euroopan ympäristö – tila ja näkymät 2015” osoittaa. Arviointien rinnalla voidaan esittää esimerkiksi seuraavia kysymyksiä: Mikä toimii? Miten se toimii? Paljonko se maksaa? Mitä sen toimivuus edellyttää? Näin voidaan parantaa ympäristöpolitiikkaa, sen toteutusta ja suunnittelua. Politiikan arviointi auttaa vastaamaan näihin kysymyksiin.

Arvioinneissa käytetään yleensä erilaisia arviointiperusteita. Arviointiperusteissa keskitytään usein toimintaperiaatteen merkityksellisyyteen, tehokkuuteen ja toimivuuteen, johdonmukaisuuteen ja myös toimintaperiaatteen lisäarvoon Euroopan tasolla, kansallisella tasolla tai paikallisella tasolla. EU:n lainsäädännön kehittämiseen tähtäävissä aloitteissa näiden arviointiperusteiden merkitys on tunnustettu vasta hiljattain erityisesti sääntelyn parantamista koskevan aloitteen yhteydessä. Erilaisia arviointivälineitä ja -menetelmiä on käytettävissä ympäristöpolitiikan arvioimiseksi näiden perusteiden pohjalta. Esimerkkinä voidaan mainita Euroopan komission laatima Evalsed sourcebook -lähdekirja.

EYK tarjoaa ympäristöä koskevaa tietoa poliittisille päättäjille ja kansalaisille sekä osallistuu ympäristöpolitiikan arviointiin. EYK keskittyi alun perin toimintaperiaatteiden tehokkuuteen (esimerkiksi ympäristötoimenpiteistä raportointia koskeva hanke), mutta nykyisin sen toiminnassa keskitytään myös

• arviointimenetelmiin pyrkimyksenä lisätä ymmärrystä politiikan ja Euroopan ympäristön tilassa tapahtuvien muutosten välisestä suhteesta
• toimintaperiaatteiden vaikutukseen tiettyihin järjestelmiin, kuten liikkuvuuteen, jotta ymmärretään ja voidaan arvioida paremmin sitä, miten politiikalla voidaan edistää yhteiskunnan muuttumista kestävämmäksi Euroopassa
• ympäristöpolitiikan huomioon ottamiseen muilla politiikan aloilla (esimerkiksi yhteisessä kalastuspolitiikassa).

Ympäristöpolitiikan arviointiin liittyviä EYK:n julkaisuja on saatavana täältä.

• Euroopan komission tekemien ja teettämien arviointien tietokanta
• OECD:n sanasto arvioinnin ja tulosperusteisen johtamisen keskeisistä termeistä
• Climate-Eval, Maailmanlaajuisen ympäristörahaston (GEF) perustama ilmastonmuutoksen ja kehityksen arvioinnin alaan liittyvän toiminnan verkkoyhteisö
• Euroopan ympäristöarvioijien verkosto
• Ensimmäinen ympäristöä koskeva toimintaohjelma
• Seitsemäs ympäristöä koskeva toimintaohjelma ”Hyvä elämä maapallon resurssien rajoissa”