Poliittista taustaa

Vuonna 1999 hyväksytty Euroopan aluekehityssuunnitelma sisältää Euroopan politiikan suuntaviivat, joiden tavoitteena on alueellinen tasapaino ja yhteenkuuluvuus, kilpailukyvyn parantaminen, markkinoille pääsyn ja tietämyksen lisääminen sekä luonnon- ja kulttuurivarojen hoidon järkiperäistäminen. Yhdennettyä aluekehitystä on aivan äskettäin käsitelty myös EU:n alueellisessa agendassa.Siinä pyritään realisoimaan Euroopan alueiden ja kaupunkien mahdollisuudet luoda kestävää talouskasvua ja työpaikkoja.

Maankäytön suunnittelua ja hallintaa koskevat päätökset tehdään yleensä paikallis- tai aluetasolla. Euroopan komission tehtävänä on kuitenkin varmistaa, että jäsenvaltiot ottavat ympäristönäkökohdat huomioon maankäyttö- ja aluekehityssuunnitelmissaan. Tavoitteet:

• analysoida ehdotettujen kehityshankkeiden ympäristövaikutuksia
• parantaa maankäyttökysymyksiin liittyvien paikkatietojen kulkua.
•          kehittää ja toteuttaa Euroopan kaupunkiympäristöstrategia
• parantaa Euroopan rannikkoalueiden suunnittelua, hallintoa ja käyttöä.

Euroopan talous riippuu luonnonvaroista, kuten raaka-aineista ja tilasta (maavaroista). Luonnonvarojen kestävää käyttöä koskevassa EU:n teemakohtaisessa strategiassa tilaa pidetään luonnonvarana. Sitä sovelletaan maa- ja merialueisiin, joita tarvitaan muun muassa mineraalien, puutavaran ja ruuan tuotantotarkoituksiin ja erilaisiin sosio-ekonomisiin toimintoihin. Nämä alat kilpailevat usein samoista alueellisista resursseista.

Maankäyttötapoja pyritään muuttamaan, jotta hajakuormituslähteistä peräisin olevaa ilman ja veden pilaantumista voidaan vähentää. Keinoja ovat muun muassa yhdennetty vesienhoitosuunnitelma ja varsinkin nitraattidirektiivi. Vettä läpäisemättömien pintojen (kuten rakennusten ja teiden) rakentamisesta johtuvia tulvia, joita äärimmäiset säätapahtumat aiheuttavat, käsitellään uudessa tulvariskejä koskevassa Euroopan yhteisön direktiivissä. Maankäytön monialaista luonnetta korostetaan myös EU:n maaseudun kehityspolitiikassa ja aluepolitiikassa.

Ilmastonmuutosta koskevan puitesopimuksen Kioton pöytäkirjassa kannustetaan muun ohessa toimintatapoihin, joilla vähennetään metaanin ja typpioksidin päästöjä maatalousmaasta. Ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevalla EU:n politiikalla on välitöntä merkitystä nykyisen ja tulevan maankäytön kannalta ja siitä riippuviin talouden aloihin.