Poliittista taustaa

Ympäristöteknologian toimintaohjelma täydentää Euroopan komission sääntelytoimia. Siinä käsitellään suoranaisesti kolmea Lissabonin strategian ulottuvuutta: kasvua, työllisyyttä ja ympäristöä. Jäsenvaltiot ovat toimintaohjelman perusteella kehittäneet virallisia kansallisia ohjelmia, joissa kuvataan ympäristöteknologian ja ekoinnovaatioiden kannalta tärkeitä suunnitelmia, toimia ja saavutuksia.

Lissabonin strategian tavoitteena on tehdä Euroopasta "maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin tietoon perustuva talous", ja tutkimus ja kehittäminen on strategian tärkeä osa. Myös Euroopan unionin seitsemännen tutkimuksen puiteohjelman (2007–2013) odotetaan olevan keskeisessä asemassa Lissabonin tavoitteiden saavuttamisen kannalta. Joukko eurooppalaisia teknologian foorumeita ohjaa edelleen seitsemättä puiteohjelmaa vastaamaan teollisuuden tarpeita. Foorumeilla käsitellään teknologian eri aloja kuten tuulienergiaa, vetypolttokennoja, aurinkosähköä ja nollapäästöisiä fossiilisten polttoaineiden voimalaitoksia. Näillä foorumeilla on merkittävä vaikutus Euroopan innovaatiokykyyn, jotta tieto ja innovaatiot kyetään muuntamaan taloudelliseksi lisäarvoksi ja ympäristön kestävyydeksi.

Nollapäästöjä on alettu Euroopassa tavoitella useiden alatavoitteiden kautta: 20 prosentin vähennys kasvihuonekaasupäästöissä vuoteen 2020 mennessä (vuoden 1990 tasoon verrattuna), 20 prosenttia energiasta uusiutuvista lähteistä vuoteen 2020 mennessä ja 10 prosenttia tieliikenteen polttoaineista on oltava biopolttoaineita. Alatavoitteet merkitsevät huomattavia mahdollisuuksia uusien energiatekniikoiden ja vuosikymmenen takaisten energiajärjestelmien muuntamisen kannalta. Sähköverkosto muotoutuu 2000-luvulla uudelleen siten, että käytetään uusia, pienempiä ja laajemmalti hajautettuja uusiutuvia energiantuotantotekniikoita, jotka toimivat paikallistasolla, jopa yksittäisissä kotitalouksissa.

Euroopan ympäristöongelmia ei kuitenkaan voida ratkaista yksinomaan tekniikan avulla. Tarvitaan erilaisten lähestymistapojen yhdistelmää, johon kuuluu sekä lainsäädäntötoimenpiteitä että vapaaehtoisia toimia, jotta voidaan saavuttaa selkeitä taloudellisia ja ympäristöön liittyviä etuja. Sääntely, kuten ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi annettu direktiivi (IPPC-direktiivi), on osoittautunut tehokkaaksi tavaksi kannustaa Euroopan teollisuutta ja liikeyrityksiä vähentämään jätettä ja kierrättämään edistämällä puhtaan teknologian käyttöä. Myös vapaaehtoiset lähestymistavat, kuten ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmä (EMAS), ovat saaneet ympäristön kannalta aikaan parannuksia tuhansissa teollisuusyrityksissä ja organisaatioissa Euroopassa.