1. Kertomuksen laajuus

Sivu Viimeksi muokattu 19.04.2016

4 min read

1 JOHDANTO

Kertomuksen laajuus

Viidennessä ympäristöohjelmassa (5EAP) komissio ilmoittaa, että "ryhdytään kattavaan tilanteen uudelleen arviointiin sekä ennen vuoden 1995 loppua julkaistaan ajan tasalle saatettu raportti ympäristön tilasta ja tarkastelu tässä raportissa esitetystä politiikasta ja strategioista" (EY, 1992). Euroopan komissio (ympäristöstä, ydinturvallisuudesta ja pelastuspalvelusta vastaava pääosasto XI) on pyytänyt Euroopan ympäristökeskusta (EEA) laatimaan edellä mainitun ympäristön tilaa käsittelevän raportin ja esittänyt pyynnön, että EEA päivitetyn raportin lisäksi toteuttaisi laatuarvion siitä, saavutetaanko viidennen ympäristöohjelman tavoitteet tähän mennessä käynnistettyjen toimenpiteiden avulla.

Tässä raportissa käsitellään seuraavia asioita:

muutokset ympäristön alkuperäisessä tilassa (uudet näkökohdat);
muutokset sosiaalisessa kehityksessä (esimerkiksi väestönkasvu, energian käyttö);
edistyminen niiden viidennen ympäristöohjelman toimien täytäntöönpanossa, joihin on ryhdytty vuoden 1992 jälkeen ja joiden johto on siirtynyt Euroopan unionille;
laadullinen arviointi poliittisten toimenpiteiden ja toimien tehokkuudesta; ja
tavoitteiden etäisyys, toisin sanoen asiantuntijoiden arviot tärkeimpiin ympäristöaiheisiin liittyvien valittujen viidennen ympäristöohjelman tavoitteiden saavutettavuudesta nykyisten toimenpiteiden ja tulevan politiikan perusteella.

Tämä raportti keskittyy ympäristöön liittyviin suuntauksiin ja sen tilaan Euroopan unionin tasolla. Vaikka viides ympäristöohjelma edellyttää toimenpiteitä jäsenvaltioiden tasolla ja paikallisella tasolla, komission viidettä ympäristöohjelmaa koskevan raportin aiheena on tähänastisen edistymisen arviointi. Tämän raportin analyysit rajoittuvat keskusteluun viidennessä ympäristöohjelmassa määriteltyjen yhteisön tasoisten toimenpiteiden toteuttamisen edistymisestä.

Kehys 1: Kohti uutta raportointia

Aika vaikuttaa tietenkin ympäristöongelmien etenemiseen ja ennakoivan politiikan laatimiseen. Voidaan erottaa kolme aikaviivettä.

Kemiallinen aikaviive. Jatkuva kuormitus vaikuttaa ympäristön varastointikykyyn. Kun tällainen varastointikyky ylitetään, ympäristöongelma tulee ilmeiseksi (tähän viitataan usein niin sanottuna aikapommina). Kun toimenpiteisiin ryhdytään, voi kestää kauan, ennen kuin alkuperäinen tilanne voidaan palauttaa. Selviä esimerkkejä ympäristöongelmista, jotka ovat luonteeltaan melko palautumattomia (tai joista palautuminen kestää kauan), ovat ilmastomuutokset, otsonikerroksen ohentuminen, ympäristöön kerääntyvät kemikaalit ja elinympäristöjen tuhoutuminen. Mitä tulee varastoitumiseen, ympäristöön kohdistuvien paineiden vähentämisestä huolimatta tapahtumasarja ei välttämättä ole ajallisesti riittävä. Kertynyt rasitus saattaa pysyä liian korkeana, ylittää kriittiset kuormitukset ja olla huomattavasti ekosysteemien sietokyvyn yläpuolella. Ympäristöolosuhteiden ja maankäytön hallinnan parantaminen ovat olennaisen tärkeitä luonnon laadun parantamisen kannalta.

Biologinen aikaviive. Kemiallisen tai fysikaalisen altistumisen ja tämän vaikutuksen välillä on aikaviive, esimerkiksi altistuminen syöpää aiheuttaville aineilla ja syöpään sairastuminen. Tyypillisenä esimerkkinä tällaisesta aikaviiveestä voidaan mainita UV-B-säteilylle altistuminen ja suurempi alttius saada ihosyöpä muutaman vuosikymmenen päästä.

Sosiaalinen aikaviive. Yleisen tietoisuuden herättämiseen ja politiikkastrategioiden kehittämiseen kuluvan ajan lisäksi myös sääntelyjaksoon tarvitaan aikaa. Direktiivien, joita ei vielä ole hyväksytty, voimaan tuleminen kestää 4 - 5 vuotta, ja jos tietyille jäsenvaltioille tai aloille myönnetään poikkeuksia, niiden täysi toteuttaminen kestää vielä 10 vuotta enemmän. Tämän toteutusjakson pituus riippuu lisäksi käytössä olevien järjestelmien ylimenokaudesta (esimerkiksi uuden katalysaattorin käyttöönotto kaikissa henkilöautoissa kestää 10 - 15 vuotta). Tämä ylimenokausi on vieläkin pidempi tietyillä aloilla kuten voimalaitoksissa, liikenteen infrastruktuureissa ja asumisessa.

Tämän vuoksi ympäristön nykyisen tilan arvioiminen ei riitä. Ajoissa varoituksen antavat tietojärjestelmät, ympäristön tilan edistymisen valvonta ja ympäristökatsaukset ovat olennaisen tärkeitä politiikan laatimisen tukemisessa ja riittävän palautteen antamisessa politiikan laatijoille ja yhteiskunnalle nykyisten ja tulevien toimenpiteiden vaikutuksista ympäristöön.

Mittareiden valinta

Tähän raporttiin liittyvässä työssä on keskitytty joukkoon mittareita, jotka on valittu seuraavien tekijöiden perusteella:

ne antavat viitteitä ympäristön laatuun vaikuttavista tärkeistä rasituksista viidennen ympäristöohjelman tärkeisiin aihealueisiin liittyen;
ne liittyvät viime aikoina esimerkiksi OECD:n tekemään mittareihin liittyvään työhön; ja
tietojen olisi oltava (lyhyellä aikavälillä) vertailukelpoisia Euroopan unionin 12 alkuperäisessä jäsenvaltiossa ja Euroopan unionin 15 jäsenvaltiossa Eurostatia ja muita virallisia lähteitä käyttäen tai Euroopan ympäristö: Dobrí-arviointi -asiakirjan (Euroopan ympäristökeskus, 1995) kanssa mahdollisuuksien mukaan.

Lisäksi on valittu lyhyempi yhdeksän tavoite- tai suoritemittarin luettelo: nämä mittarit auttavat havaitsemaan Euroopan unionin tilanteen viidennen ympäristöohjelman avaintavoitteiden suhteen ja arvioimaan, mitä vielä on saavutettava (etäisyys tavoitteesta).

Yhteenvedon rakenne

Viidennessä ympäristöohjelmassa asetetaan yhdennetty strategia sekä ympäristöön liittyville aihealueille että kohdealoilla tapahtuvan ympäristön huononemisen syille. Yhteenvetoraportin rakenne vastaa viidennen ympäristöohjelman rakennetta ja se on jaettu kolmeen päälukuun. Luvussa 2 esitetään kertomuksen tärkeimmät johtopäätökset. Luvussa 3 esitetään yhteenveto viidennen ympäristöohjelman ympäristöön liittyvien aihealueiden edistymisestä ja niihin liittyvistä odotuksista. Aihealueet on ryhmitelty niiden vaikutuksen mittakaavan mukaan: maailmanlaajuinen, kansalliset rajat ylittävä ja paikallinen. Viimeisessä luvussa tarkastellaan nykyisen politiikan ympäristöön liittyviä kustannuksia ja niiden vaikutusta talouteen. Luvussa 4 kuvataan yhteiskunnan ensisijaisia suuntauksia ja siinä esitetään yhteenveto viidennen ympäristöohjelman alueiden panoksesta kullakin ympäristöön liittyvällä aihealueella painottaen ympäristön laatua ja herkkyyttä.