Note: new versions of the publication are available!

Ympäristö Euroopan unionissa - 1995; Raportti viidennen ympäristöohjelman tarkistusta varten

2. Tärkeimmät johtopäätökset

Sivu Viimeksi muokattu 19.04.2016

4 min read

Menu

2 TÄRKEIMMÄT JOHTOPÄÄTÖKSET

Kohti kestävää kehitystä

Euroopan unioni on onnistunut vähentämään ympäristöön kohdistuvaa kuormitusta, mutta tämä ei vielä riitä parantamaan ympäristön kokonaislaatua ja vielä vähemmän edistämään kestävää kehitystä. Ilman nopeita poliittisia toimia ympäristöön kohdistuva kuormitus ylittää ihmisten terveysnormit ja ympäristön usein rajallisen sietokyvyn. Tähän mennessä toteutetut toimet eivät johda ympäristönäkökohtien sisällyttämiseen talouden eri aloihin eivätkä kestävään kehitykseen.

Nämä ovat Euroopan ympäristökeskuksen (EEA) tekemän ja komission pyytämän Euroopan unionin ympäristöön liittyvien suuntauksia, tilaa ja tulevaisuudennäkymiä koskevan arvioinnin tärkeimmät johtopäätökset. Tämä raportti on osa sitä prosessia, joka tähtää Euroopan yhteisöjen vuonna 1992 julkaiseman ympäristöön ja kestävään kehitykseen liittyvän toimintaperiaate- ja toimintaohjelman "Kohti kestävää kehitystä" eli niin kutsutun viidennen ympäristöohjelman (5EAP) tarkastamiseen.

Viides ympäristöohjelma merkitsi huomattavaa suunnanmuutosta Euroopan unionin ympäristöpolitiikassa. Sen pääperiaatteet ovat: ympäristönäkökohtien sisällyttäminen talouden eri aloihin, politiikan tavoitteiden toteuttaminen (mukaan lukien ajoitus), keinovalikoiman laajentaminen ja jaetun vastuun vakiinnuttaminen. Lähes samaan aikaan viidennen ympäristöohjelman kanssa kehitettiin uusia käsitteitä kuten kestävä kehitys ja ympäristön tila, jotka myös viittaavat ekosysteemien jatkuvuuteen, kansanterveyteen ja talouden eri toimintoihin, joita tarvitaan uusia sukupolvia varten.

Kehys 2: Euroopan unionin laajentuminen

Viidennen ympäristöohjelman sekä siihen liittyvän ympäristön tilaa koskevan raportin julkistamisen jälkeen Euroopan unioni on laajentunut Itävallan, Suomen ja Ruotsin liittymisen myötä vuonna 1995. Tämä tarkoittaa, että uusia aiheita tulee esille tai että olemassa olevia aiheita muutetaan. Esimerkiksi: metsän kokonaispinta-ala on huomattavasti kasvanut Euroopan unionin alueella; alppialueilla tieliikenteen ja matkailun aiheuttama kuormitus ja siihen liittyvät vaarat ihmisten terveydelle ja paikalliselle ekologialle ovat nyt todellisia Euroopan unionin aiheita. Monet uusiin jäsenvaltioihin liittyvät uudet aiheet ovat seurausta näiden maiden ympäristön herkkyydestä (esimerkiksi veden ja maaperän happamoituminen). Suomen ja Ruotsin liittymisen myötä myös tuottoisa, mutta herkkä (ja erittäin saastunut) Itämeri on nyt osa Euroopan unionia.

Vaikka tässä kertomuksessa keskitytään Euroopan unionin 12 alkuperäiseen jäsenvaltioon (saattamalla vuoden 1992 arviointiraportti ajan tasalle ja sitä arvioimalla), johtopäätöksiä voidaan soveltaa myös unionin nykyisiin 15 jäsenvaltioon.

Ympäristösuuntaukset

Jotkut ympäristöä kuormittavat tekijät ovat vähentyneet viimeisten vuosien aikana (pääasiassa viidennen ympäristöohjelmaa edeltävän politiikan ansiosta). Otsonikerrosta tuhoavia aineita, raskasmetalleja ja rikkidioksidia (SO2) on onnistuttu vähentämään ja pintaveden laatua parantamaan. Ympäristöpolitiikan toteuttaminen kaikilta osin johtaa todennäköisesti ympäristökuormituksen pienenemiseen edelleen huolimatta tuotannon ja kulutuksen kasvusta. Seuraavat seikat vaativat kuitenkin edelleen huomiota Euroopan tasolla: ilmastonmuutos, (kaupunkien) ilman laatu, pohjaveden laatu, elinympäristöjen tuhoutuminen ja pirstoutuminen. Toinen esiin nouseva aihe, jota ei vielä olla laajasti käsitelty Euroopan tasolla, on tärkeän luonnonvaran, maaperän laadun huononeminen.

Aika on merkittävässä asemassa ympäristöongelmien kehityksessä ja ennakoivassa politiikassa. Ympäristöongelmat ilmenevät tietyn ajan jälkeen, mikä johtuu kemiallisesta ja biologisesta aikaviiveestä. Monet havaitut ongelmat ovat peruuttamattomia tai niiden korjaantuminen vaatii pitkän ajan. Lisäksi on olemassa yhteiskunnallinen aikaviive, joka liittyy esimerkiksi yleisen tietoisuuden herättämiseen, poliittisten toimien kehittämiseen, niiden toteuttamiseen kaikilta osin (ottaen huomioon tuotantohyödykkeiden nopea vaihtuvuus) sekä yritysten ja kansalaisten käyttäytymisen muuttamiseen. Sen vuoksi ympäristön nykytilan määritys ei yksin riitä. Varhaisessa vaiheessa varoittavat tietojärjestelmät sekä ympäristön kehityksen ja tulevaisuudennäkymien tarkkailu ovat olennaisia politiikan kehityksen edistämiseksi ja riittävän palautteen antamiseksi päätöksentekijöille ja yhteiskunnalle olemassaolevien ja suunniteltujen toimien ympäristövaikutuksista.

Yhteiskunnalliset suuntaukset ja kohdealat

Tähän mennessä edistystä on tapahtunut pääasiassa teollisuuden alalla. Pistekuormituslähteet on tarkasti säännelty asetuksin. Hajakuormituslähteitä kuten tuotteet, kuluttajat ja liikkuvat lähteet ei ole säännelty yhtä tarkasti.

Nykyisten toimien ja tähän mennessä koottua tietoa koskevan arvioinnin pohjalta voidaan tehdä se johtopäätös, että tässä vaiheessa on vaikeaa arvioida viidennen ympäristöohjelman politiikan tehokkuutta tulevien suuntausten muuttamiseksi. Useimmat tuotannon ja kulutuksen suuntaukset eivät ole muuttuneet, jos niitä verrataan viidennen ympäristöohjelman julkaisuajankohdan eli kolmen vuoden takaisiin suuntauksiin.

Nykyisessä politiikassa keskitytään toimenpiteiden tehokkuuteen (miten päämäärä saavutetaan), kun taas hyötysuhdekysymystä (toisin sanoen ympäristölle aiheutuvien hyötyjen maksimointi ja taloudellisten kustannusten minimointi) pohditaan tuskin lainkaan. Tämän kysymyksen olisi oltava yksi tärkeimmistä aiheista tulevaisuudessa. Toimenpiteiden hyötysuhteen tarkasteluun keskittyminen voisi olla tehokas keino sisällyttää ympäristönäkökohdat talouden eri aloihin. Lisäksi tällä vuosikymmenellä kaikkein kustannustehokkaimmat toimenpiteet on jo toteutettu. Jos kuitenkin talouden ja väestön kasvu jatkuvat edelleen ennusteiden mukaisesti, niin tulevaisuudessa tarvittavat toimenpiteet, jotta voitaisiin jäädä nykyiselle päästötasolle, tai jopa vähentää niitä kohti lopullista tavoitetta, ovat ilman uusia teknisiä läpimurtoja yhä kalliimpia sekä hallinnollisesti ja poliittisesti yhä monimutkaisempia.

Tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan nopeampaa Euroopan unionin ympäristöpolitiikkaa

Jos Euroopan unioni haluaa saavuttaa ympäristötavoitteensa (toisin sanoen välttää haittavaikutuksia ihmisen terveydelle ja ekosysteemeille), tarvitaan tehostettua ympäristöpolitiikkaa. Tämä on suuri haaste Euroopan unionille tulevina vuosina, sillä useimmat yhteiskunnalliset suuntaukset osoittavat, että ympäristöä todennäköisesti kuormitetaan yhä enemmän. Väestön ja talouden kasvu näyttävät kiihtyvän, mikä johtaa energian ja materiaalien käytön, liikenteen ja matkailun lisääntymiseen. Jos näitä suuntauksia ei voida yhdistää riittäviin ja kustannustehokkaisiin kuormitusta ehkäiseviin toimiin, on talouden kasvun irrottaminen näistä suuntauksista oleellista kestävän kehityksen varmistamiseksi.