Inhimillinen toiminta

Sivu Viimeksi muokattu tiistai 19. huhtikuuta 2016, 19.30

INHIMILLINEN TOIMINTA

Inhimillinen toiminta aiheuttaa ympäristöpaineita. Tässä jaksossa tarkastellaan kahdeksaa avainaluetta ja luodaan yleiskatsaus niiden ympäristövaikutuksiin, tulevaisuudennäkymiin ja syihin.

19 Energia

Tässä luvussa analysoidaan energiaan liittyviä toimia kolmessa eri vaiheessa - primäärienergian tuotannossa, muuntamisessa johdetuksi energiaksi (sähköksi ja lämmöksi) ja loppukäytössä - paikallisella ja yleiseurooppalaisella tasolla. Fossiilisten polttoaineiden, ydinvoiman ja uusiutuvan energian ympäristövaikutuksia tarkastellaan lyhyesti. Tulevaisuuden energiankäyttöä määrääviä tekijöitä ja suunniteltuja muutoksia esitellään myös.

Energiankulutus ja BKT ovat eriytyneet 1970-luvun kriisin jälkeen.

Eurooppa käyttää energiasta 41 % teollisuuteen, 22 % liikenteeseen ja 37 % kotitalouksiin ja kaupalliseen sektoriin.

Länsi-Euroopassa on energiansäästössä hieman edistytty viime aikoina.

Energiankäyttö aiheuttaa ilman saastumista, happamoitumista, troposfääristä otsonia, ilmastomuutoksia ja monia muita paikallisia vaikutuksia veteen, maaperään ja maahan.

20 Teollisuus

Tässä luvussa luodaan yleiskatsaus Euroopan laajuisen teollisuuden ympäristövaikutuksiin ja korostetaan Euroopan eri osien välisiä eroja. Teollisuuden merkitystä kokonaisuudessaan päästöjen, jätetuotannon ja luonnonvarojen käytön kannalta tutkitaan ja arvioidaan tiettyjen teollisuudenalojen ympäristönsuojelun tasoa. Niitä tapoja, joilla liiketoiminta on muuttunut vastauksena ympäristöhaasteisiin, tarkastellaan myös. On olemassa vain vähän teollisuutta koskevia tietoja, jotka voidaan suoraan yhdistää ympäristövaikutuksiin. Tuotantoa ja energiankäyttöä koskevia tietoja on saatavissa kansainvälisistä lähteistä sekä tiettyjen teollisuudenalojen kansallisista ja valtiollisista ympäristöraporteista.

Energiankulutus yksikkötulosta kohden kemianteollisuudessa laski 30 % vuodesta 1980 vuoteen 1989.

Kemianteollisuudella, sellu- ja paperiteollisuudella, sementti-, teräs ja ei-rautametalliteollisuudella on erittäin vakavia ympäristövaikutuksia.

Vuonna 1990 teollisuuden (20 maata) osuus rikkidioksidipäästöistä oli 25 % ja typpioksidipäästöistä 14 %.

Kehityssuuntauksena on vähentää kaikkia teollisuuslaitosten päästöjä.

Sähköntuotanto lähteittäin ja maaryhmittäin vuonna 1990
 

21 Liikenne

Tässä luvussa tarkastellaan liikenteen vaikutuksia ympäristöön ja luodaan yleiskatsaus Euroopan laajuisen liikennetilanteen alueellisine eroineen. Liikenteen kehityssuuntauksia ja niiden ympäristövaikutuksia tutkitaan, samoin kuin eräitä taustalla vaikuttavia voimia. Euroopan tulevaisuuden liikennenäkymiä arvioidaan myös. Suurin osa tiedoista saadaan kansainvälisistä lähteistä, erityisesti liikenneministerien eurooppalaiselta konferenssilta (ECMT), Eurostatilta ja UNECE:lta. Tieteellisestä kirjallisuudesta saatuja tietoja käytetään muutamien erityisympäristövaikutusten kuvaamiseksi.

Yksityisautojen omistus kaksinkertaistui Länsi-Euroopassa vuodesta 1970 vuoteen 1990.

Liikenne vastaa 25 prosentista energiaan liittyviä CO2-päästöjä, ja tieliikenteen osuus kokonaismäärästä on 80 prosenttia.

Saastepäästöjen kokonaismäärä nousee muutaman seuraavan vuoden kuluessa, vaikka ajoneuvokohtaiset päästöt vähenevätkin.

Maan pilkkoutuminen liikenteen infrastruktuurin takia vaikuttaa yhä enemmän maankäyttöön.

Viimeksi kuluneiden 20 vuoden aikana on yli miljoona ihmistä yksin Euroopassa kuollut liikenneonnettomuuksissa.

22 Maatalous

Tässä luvussa analysoidaan kysyntää vastaamaan kehittyneiden maatalouden rakenteen ja harjoittamisen kehityssuuntia ja osoitetaan niihin liittyvät maatalouden mahdolliset ympäristövaikutukset. Vaikka tietoja on paljon käytettävissä kansallisella tasolla, erityisesti EU- ja EFTA-maissa, suurin osa niistä liittyy tuotantoon, työllisyysrakenteeseen, lannoitteiden ja torjunta-aineiden käyttöön, karjan koostumukseen ja maatilojen kokoon. Vain harvat tiedot koskevat tuotannon suuruutta ja osuutta ympäristövaikutuksiin sekä maanviljelyjärjestelmien muutoksia.


Maatalouden tuotanto ja työntekijät tietyissä Euroopan maissa
 

Euroopan kokonaismaapinta-alasta 42 % on viljelysmaata. Maatilojen koko pyrkii kasvamaan Länsi-Euroopassa, kun taas maanviljelyn merkitys osana kansantaloutta on vähenemässä.

Tuotanto ja työvoiman tuottavuus on jatkuvasti kasvanut.

Maatalous johtaa veden saastumiseen, maaperän laadun heikkenemiseen, luonnon monimuotoisuuden vähenemiseen ja maisemamuutoksiin, mutta samalla maatalous on myös ympäristön laadun heikkenemisen uhri.

23 Metsätalous

Tässä luvussa tarkastellaan Euroopan metsien tilannetta ja sitä, miten niitä käytetään. Lisäksi esitetään yhteenveto siitä, kuinka toisiinsa liittyvät toiminnot ja käytännöt voivat johtaa ympäristövaikutuksiin ja esitetään muutoksia aikaansaavat päätekijät. Käytettyihin tietoihin kuuluvat perinteiset metsäkartoitukset ja tiettyjä ympäristövaikutuksia ja muuta kuin puuntuotannollista metsätaloutta koskevat laatutiedot.

Euroopan maapinta-alasta 33 % on metsien peitossa, mikä merkitsee 10 %:n kasvua yli 30 vuoden kuluessa, suurin osa siitä etelässä ja lännessä, kun metsien määrä on pysynyt samana tai vähentynyt monissa Itä-Euroopan maissa.

Muiden kuin alkuperäislajien istuttaminen on muuttanut metsien koostumusta.

Vuodesta 1965 Euroopan puuntuotanto on kasvanut 18 % ja kulutus 28 %.


Kehitys Euroopan metsäalueilla (lukuun ottamatta Venäjän liittotasavaltaa)

24 Kalastus ja vesiviljely

Tässä luvussa tarkastellaan kalastuksen ympäristövaikutusten luonnetta ja merkitystä ja luodaan yleiskatsaus Euroopan laajuiseen tilanteeseen kalastuksen ja vesiviljelyn osalta alueellisine eroineen. Olemassa olevien kalastusohjelmien tehokkuutta arvioidaan myös. Pääasiallisina tietolähteinä ovat kansainväliset järjestöt (FAO ja Eurostat) ja esimerkkejä on otettu ympäristön tilaa koskevista raporteista ja tieteellisestä kirjallisuudesta.

Kansainvälisen kalansaaliin kokonaismäärä Pohjanmerellä, 1903 -1988


Kalakantojen hyötykäyttö on liiallista koillis-Atlantilla ja Välimerellä.

Verkot ja ajoverkot vaikuttavat merieläimiin kuten delfiineihin, munkkihylkeisiin ja mahdollisesti pyöriäisiin ja merilintuihin.

Vesiviljelyn päästöt saastuttavat vesiä.

Vesiviljelyn kautta istutetut eksoottiset lajit voivat kilpailla alkuperäislajien kanssa tai korvata ne.

25 Matkailu ja virkistys

Tässä kohdin luodaan yleiskatsaus Euroopan laajuiseen tilanteeseen matkailun ja virkistyksen osalta ja korostetaan paikallisia eroja. Matkailun ja virkistyksen eroja arvioidaan kuudessa eri avainympäristössä: suojelualueilla, maaseudulla, vuoristossa, rannikkoalueilla, kaupungeissa ja kulttuuriperintöalueilla sekä teema- ja vapaa-ajan puistoissa. Yleisiä kehityssuuntauksia esitellään myös käyttämällä maailman matkailujärjestöltä saatuja tietoja, mutta koska matkailutilastot eivät riittävästi kuvasta matkailun ja virkistystoiminnan aiheuttamia ympäristöpaineita, käytetään tapauskohtaista lähestymistapaa ja kansallisia tai paikallisia tietoja.

Matkailu on eräs tärkeimmistä sosiaalisista ja taloudellisista toiminnoista EU:ssa.

Matkailutoiminnan keskittyminen lyhyisiin lomakausiin ja suhteellisen pienille alueille pahentaa ympäristövaikutuksia.

Hiihdosta aiheutuvat ympäristövaikutukset ovat huomattavat varsinkin Alpeilla, missä käy 100 miljoonaa matkailijaa vuosittain.

Välimeren rannikolla kävi 157 miljoonaa matkailijaa vuonna 1990.

Kaupunkimatkailun suosio on kasvussa.

26 Kotitaloudet

Tässä luvussa tarkastellaan kotitalouksien ympäristövaikutuksia luonnonvarojen käytön ja päästöjen perusteella, arvioidaan niiden piileviä syitä ja mahdollisia ohjaustoimenpiteitä. Kotitaloudet suoraan ympäristöön yhdistäviä tietoja ei ole saatavissa. Yhteiskunnallis-taloudellisia tietoja saadaan kansainvälisiltä järjestöiltä kuten Eurostat. Kansallisia tietoja hyödyntäviä tapaustutkimuksia käytetään täydellisemmän kuvan saamiseksi.

Kotitalouksien kulutus kattaa 70 % Euroopan teollisuustuotannosta.

Kotitalouksien määrän kasvu ja niiden koon pieneneminen aiheuttavat luonnonvarojen kysynnän kasvua.

Länsi-eurooppalaiset kotitaloudet omistavat tällä hetkellä keskimäärin vähintään yhden auton, mikä aiheuttaa huomattavia ympäristörasituksia.

Kotitalousjätteen määrä kasvaa jatkuvasti, ja vaikka 50 % kotitalousjätteestä voitaisiin kierrättää, vain alle 10 % kerätään tällä hetkellä kierrätystä varten.

Eurooppalaisten kotitalouksien osuus on noin 19 % kaikesta vedenkulutuksesta, ja tämä osuus on kasvamassa.



Eurooppalaisten kotitalouksien koko 1980 - 1990 (Euromonitor)

   
 

tallenna toimenpiteet
Euroopan ympäristökeskus (EEA)
Kongens Nytorv 6
1050 Copenhagen K
Tanska
Puhelinnumero +45 3336 7100