Article

Eurooppalainen näkökulma kestävyyteen

Vaihda kieli

Article Julkaistu 14.06.2012 Viimeksi muokattu 17.03.2023

Photo: © Istock

Topics: Resurssitehokkuus ja jätteet Politiikan välineet

EU:n päättäjät pyrkivät lisäämään resurssien käytön tehokkuutta unionissa lainsäädäntötoimin. Kysymys kuitenkin kuuluu, miten EU:ssa saavutetaan tasapaino talouden ja ympäristön välillä ja mitä kestävyys merkitsee Rio+20 -kokouksen valossa EU:lle ja kehitysmaille. Seuraavassa esitetään yksi näkökulma asiaan.

Haastattelussa Gerben-Jan Gerbrandy

Gerben-Jan Gerbrandy on Hollannin liberaalipuolueeseen ”Democraten 66” kuuluva poliitikko. Hän on ollut Euroopan parlamentin Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmän jäsen vuodesta 2009.

Mikä on suurin ympäristöhaasteemme, ja miten voimme tarttua siihen?

“Suurin haaste on luonnonvarojen liikakäyttö. Ihmiset kuluttavat enemmän kuin mihin planeettamme luonnonvarat riittävät. Elämäntapamme – tai tarkemmin sanottuna tapa, jolla hoidamme talouttamme – ei yksinkertaisesti ole kestävä.

Maailman väkiluku kasvaa parissakymmenessä vuodessa yhdeksään miljardiin ja ruokaa tarvitaan 70 prosenttia enemmän. Siksi toisena haasteenamme on keksiä keinoja kasvavan väestön ruokkimiseksi, samalla kun monista luonnonvaroista on jo pulaa.

Näihin haasteisiin tarttuminen edellyttää sitä, että muutamme taloutemme perustekijöitä. Talousjärjestelmissämme ei esimerkiksi anneta taloudellista arvoa monille ilmaiseksi saamillemme eduille. Metsän arvo otetaan huomioon, kun metsästä saadaan puuta, mutta ei silloin, kun se säilyy koskemattomana. Luonnonvarojen arvon pitäisi näkyä taloudessa jollakin tavalla.”

Voimmeko todella muuttaa taloutemme perustekijöitä?

“Pyrimme siihen. Uskon, että löydämme pian keinoja ottaa luonnonvarojen koko arvo huomioon taloudessa.

Vieläkin tärkeämpää on silti se, että teollisuus joutuu tehostamaan resurssien käyttöä kolmen seikan vuoksi. Ensimmäinen niistä on pula luonnonvaroista. Havaittavissa on itse asiassa ilmiö, jota kutsun itse vihreäksi teolliseksi vallankumoukseksi. Resurssipulan vuoksi yritysten on kehitettävä resurssien talteenottoa ja uusiokäyttöä tai etsittävä muita keinoja tehostaa niiden käyttöä.

Toinen seikka on kuluttajilta tuleva painostus. Katsopa mainoksia: suuret autonvalmistajat eivät puhu enää vauhdista vaan ympäristötehokkuudesta. Lisäksi työnantajayrityksen imago kiinnostaa nykyisin työntekijöitä paljon enemmän kuin aikaisemmin.

Kolmas seikka on lainsäädäntö. Ympäristölainsäädäntöä on parannettava jatkuvasti, sillä kaikkea ei saavuteta markkinapaineen, resurssipulan ja kuluttajien painostuksen ansiosta.”

Mikä on tärkein kuluttajien valintoja ohjaava tekijä?

Copyright: Thinkstock “Ehdottomasti hinta. Monille kansalaisille valintojen tekeminen muun seikan kuin hinnan perusteella on ylellisyyttä. He voivat silti valita kausituotteita, lähiruokaa ja tuoretuotteita, ja usein nämä ovat vielä muita tuotteita edullisempia. Tällaiset valinnat tuottavat selviä terveyshyötyjä tuotteiden ostajille ja koko yhteiskunnalle.

Kestävämmän vaihtoehdon valitseminen edellyttää infrastruktuuria ja sitä, että ihmiset ovat tietoisia vaikutuksestaan ympäristöön. Ilman julkisen liikenteen infrastruktuuria emme voi olettaa, että ihmiset lakkaavat ajamasta autolla töihin.

Myös lainsäädännön tapauksessa tiettyjen sääntöjen tai lakien täytäntöönpano on lähes mahdotonta, ellemme pysty selittämään, mitä hyötyä niistä on. Meidän on saatava kansalaiset mukaan ja vakuutettava heidät asiasta.

Tämä edellyttää usein tutkimustiedon muuntamista arkikielelle paitsi kansalaisia myös päättäjiä varten.”

Mikä tekisi Rio+20 -kokouksesta menestyksen?

“Tarvitsemme konkreettisia tuloksia, kuten sopimuksen uudesta toimielinkehyksestä tai erityisiä talouden kestävyystavoitteita. Silti ilmankin konkreettisia tavoitteita kokouksella voi olla suuri vaikutus.

Kannatan voimakkaasti kansainvälisen ympäristörikostuomioistuimen perustamista tai sellaista toimielinjärjestelmää, joka ehkäisisi umpikujia, joihin viimeisimmät ympäristöneuvottelukierrokset ovat ajautuneet.

Riippumatta siitä, miten tällaisten toimielinten perustaminen etenee, jo pelkästään se, että käymme keskustelua ja yritämme löytää yhteisiä ratkaisuja, on valtava askel eteenpäin. Viime aikoihin saakka kansainväliset ympäristöneuvottelut ovat jakaneet maailman kahteen leiriin: kehittyneisiin maihin ja kehittyviin maihin.

Katson, että tämä vastakkainasettelu on hiipumassa. Koska kehitysmaiden taloudet ovat kovin riippuvaisia luonnonvaroista, maailmanlaajuinen resurssipula vaikuttaa niihin ensimmäiseksi. Mielestäni olisi suuri edistysaskel, jos monet niistä vakuuttuisivat Rion kokouksessa tarpeesta ottaa käyttöön kestävämpiä käytäntöjä.”

Voisiko EU tässä valossa auttaa kehittyviä maita?

“Sen lisäksi, että vihreän talouden käsite on tärkeä kehittyneille maille, se edellyttää myös asioiden tarkastelua pitkällä aikavälillä. Tällä hetkellä monet kehittyvät maat myyvät luonnonvarojaan hyvin alhaiseen hintaan. Lyhyellä aikavälillä tämä on houkuttelevaa, mutta se voi myös tarkoittaa sitä, että kyseiset maat myyvät pois tulevaa hyvinvointiaan ja kasvuaan.

Uskon asian kuitenkin muuttuvan. Hallitukset ovat yhä kiinnostuneempia luonnonvarojen viennin vaikutuksista pitkällä aikavälillä. Lisäksi monissa kehittyvissä maissa teollisuus on alkanut investoida kestävyyteen. Kehittyneiden maiden teollisuuden tapaan se kohtaa resurssipulaa. Se on hyvin voimakas taloudellinen kannustin eri puolilla maailmaa toimiville yrityksille.

Omalta osaltani katson, että voisimme auttaa kehittyviä maita avaamalla maatalousmarkkinoitamme ja tarjota näille maille mahdollisuuden tuottaa enemmän lisäarvoa. Tällä hetkellä tilanne on se, että ulkomaiset yhtiöt tulevat kehittyviin maihin ja käyttävät niiden luonnonvaroja, kun taas paikallisen väestön panos talouteen on hyvin pieni.

Maataloudella on yleisesti ratkaiseva merkitys. Kun tarkastelemme maailman ruoantuotantoon liittyviä tulevia haasteita, on selvää, että tarvitsemme lisää ruokaa. Tämä edellyttää tuotannon tehostamista kehittyvissä maissa. Kehittyvien maiden maataloustuotannon kasvu vähentäisi myös niiden ruoantuontia.”

Mitä ”kestävä elintapa” merkitsee sinulle EU:n kansalaisena?

“Se merkitsee monia pieniä asioita, kuten sitä, että lämmityksen lisäämisen sijaan puen päälleni villapaidan, autoilun sijaan käytän julkista liikennettä ja pyrin välttämään lentämistä. Se tarkoittaa myös sitä, että valistan omia lapsiani ja muita kestävyydestä ja päivittäisten valintojen vaikutuksista.

Työni vuoksi en pysty aina välttämään lentämistä. Siksi meidän onkin tehtävä lentämisestä paljon kestävämpää kaikkien muiden kestämättömien kulutustottumustemme ohella. Juuri tämä on vihreän talouden haaste.”