Article

Tie maailmanlaajuiseen kestävyyteen

Vaihda kieli

Article Julkaistu 14.06.2012 Viimeksi muokattu 17.03.2023

Photo: © Thinkstock

Topics: Politiikan välineet

Ympäristöhallinto täyttää 40 vuotta. Se on auttanut meitä rakentamaan instituutioita, joiden avulla ymmärrämme ympäristöongelmia ja voimme puuttua niihin paremmin. Vuonna 1992 järjestetystä YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssista (Earth Summit) tulee kuluneeksi 20 vuotta, ja maailman johtajat tapaavat jälleen Rio de Janeirossa uusiakseen maailmanlaajuisen sitoumuksensa vihreään talouteen ja parantaakseen globaalia hallintoa.

Vuonna 1972 Tukholmassa järjestettiin ihmisen elinympäristöä koskeva YK:n konferenssi, johon kansainvälinen yhteisö kokoontui ensimmäistä kertaa käsittelemään yhdessä ympäristö- ja kehitystarpeita. Sen jälkeen perustettiin YK:n ympäristöohjelma (UNEP), joka täyttää 40 vuotta vuonna 2012, sekä ympäristöministeriöitä moniin maihin eri puolille maailmaa.

Kestävä kehitys tarkoittaa monille ihmisille monia eri asioita. Vuonna 1987 laaditun määritelmän mukaan se tarkoittaa kuitenkin ”kehitystä, joka täyttää nykyisten sukupolvien tarpeet vaarantamatta tulevien sukupolvien kykyä täyttää omat tarpeensa” (Brundtlandin komission raportti ”Yhteinen tulevaisuutemme”). Nämä tarpeet tarkoittavat paitsi taloudellisia etuja myös maailmanlaajuisen hyvinvoinnin perustana olevia ympäristöön ja yhteiskuntaan liittyviä kulmakiviä.

Kesäkuussa 1992 Rio de Janeirossa järjestettyyn YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssiin kokoontui päättäjiä 172 maasta. Heidän viestinsä oli selvä: tarvittavat muutokset saadaan aikaan vain, jos muutamme asenteitamme ja käyttäytymistämme. Vuoden 1992 huippukokous oli käännekohta, jonka jälkeen ympäristö- ja kehitysasiat nousivat voimakkaasti julkisuuteen.

Earth Summit huippukokouksessa luotiin perusta monille tärkeille kansainvälisille ympäristösopimuksille. Niitä ovat esimerkiksi

Agenda 21 – kestävän kehityksen toimintasuunnitelma
ympäristöä ja kehitystä koskeva Rion julistus
metsäperiaatteita koskeva Rion julistus
YK:n puitesopimus ilmastonmuutoksesta
YK:n puitesopimus biologisesta monimuotoisuudesta
YK:n puitesopimus aavikoitumisen torjumisesta.

Tasan 20 vuotta historiallisen Rion huippukokouksen jälkeen maailman johtajat kokoontuvat jälleen keskustelemaan ja tekemään päätöksiä etenemistavasta. Earth Summit 2012 huippukokous on lajissaan neljäs, ja siitä tulee jälleen merkkipaalu kansainvälisissä pyrkimyksissä saavuttaa kestävää kehitystä. Asialistan kärjessä ovat vihreä talous ja maailmanlaajuinen ympäristöhallinto.

Edustan yli puolta maailman väestöstä. Olemme hiljainen enemmistö. Olemme saaneet paikan tässä salissa, mutta etumme eivät ole asialistalla. Mitä tarvitaan, että pääsemme mukaan tähän peliin? Lobbaajia? Liike-elämän vaikutusvaltaa? Rahaa? Olette neuvotelleet koko elinikäni. Tuona aikana ette ole pysyneet sitoumuksissanne ettekä ole saavuttaneet tavoitteitanne, vaan olette rikkoneet lupauksenne.

Anjali Appadurai, College of the Atlantic -korkeakoulun opiskelija, joka käytti puheenvuoron nuorten kansalaisjärjestöjen puolesta 9. joulukuuta 2011 Durbanissa Etelä-Afrikassa
YK:n ilmastokonferenssin päätöspäivä

Kestävyyteen ei ole nopeaa ja helppoa tietä. Siihen siirtyminen edellyttää yhteisiä toimia niin päättäjiltä, yrityksiltä kuin kansalaisiltakin. Joissakin tapauksissa poliitikkojen on tarjottava kannustimia innovoinnin edistämiseksi tai tukea ympäristöystävällisille yrityksille.

Muissa tapauksissa kestävämmät tuotantoprosessit saattavat aiheuttaa kuluttajille lisäkustannuksia. Kuluttajien täytyy myös ehkä alkaa asettaa kovempia vaatimuksia suosikkimerkkiensä valmistajille tai alkaa valita kestävämpiä tuotteita. Yritysten täytyy ehkä kehittää puhtaita tuotantomenetelmiä ja tehdä niistä maailmanlaajuisia vientituotteita.

Monimutkaisia ongelmia, monitahoisia ratkaisuja

Maailmanlaajuisten päätöksentekorakenteiden monimutkaisuus kuvastaa ympäristön monimuotoisuutta. Lainsäädännön, yksityisen sektorin aloitteiden ja kuluttajien valintojen välillä on vaikeaa saavuttaa hyvä tasapaino. Aivan yhtä vaikeaa on määrittää ”oikea taso”, jolla asioihin pitäisi puuttua – se voi vaihdella paikallisesta kansainväliseen tasoon.

Ympäristöpolitiikka tehostuu, kun sitä koskeva päätöksenteko ja täytäntöönpano tapahtuvat eri tasoilla, ja ”oikea taso” riippuu varsinaisesta asiasta. Otetaan esimerkiksi vesivarojen hallinta. Makea vesi on paikallinen resurssi, johon kohdistuu maailmanlaajuisia paineita.

Esimerkiksi Alankomaissa vesivarojen hallinnasta vastaavat paikalliset vesikunnat, mutta asiaan sovelletaan kansallista ja EU:n lainsäädäntöä. Ei riitä, että Alankomaissa puututaan vain paikallisiin asioihin ja siihen, mitä yläjuoksun maissa tapahtuu. Ilmaston lämpenemisen odotetaan nostavan merenpintaa, ja Alankomaiden vesikuntien on otettava asia huomioon suunnitelmissaan.

Useimmat nykyiset maailmanlaajuiset menettelytavat ja instituutiot, kuten YK:n ympäristöohjelma, on perustettu siksi, ettei paikallisilla ja kansallisilla ratkaisuilla ole pystytty puuttumaan riittävän hyvin ongelmiin ja että maailmanlaajuisen tai kansainvälisen koordinoinnin on odotettu tuottavan parempia tuloksia. YK:n ympäristöohjelma perustettiin Tukholman konferenssin jälkeen, sillä osallistujat olivat yhtä mieltä siitä, että tiettyihin ympäristöasioihin olisi parasta puuttua maailmanlaajuisesti.

Sitoumuksia on uudistettava

Copyright: Shutterstock Nykyään maailmankaupan ansiosta monet meistä voivat syödä tomaatteja ja banaaneja ympäri vuoden ja ostaa tuotteita, jotka kootaan eri puolilta maailmaa toimitetuista osista. Tällaisista yhteyksistä syntyy monia etuja, mutta niihin liittyy myös riskejä. Toisten aiheuttamat saasteet voivat päätyä omaan lähiympäristöömme. Samojen yhteyksien vuoksi emme voi väistää vastuutamme maailmanlaajuisesta ympäristönsuojelusta.

Yksi Riossa vuonna 1992 järjestetyn Earth Summit huippukokouksen saavutuksista oli YK:n puitesopimus ilmastonmuutoksesta (UNFCCC). Sen tavoitteena on vakauttaa ilmastonmuutosta aiheuttavat kasvihuonekaasupäästöt. Monien kansainvälisten sopimusten, kuten UNFCCC-sopimuksen, onnistuminen riippuu sopimuspuolten sitoutumisesta asiaan. Valitettavasti vain muutamien maiden sitoutuminen ei luultavasti riitä ympäristön suojelemiseen, vaikka nämä maat noudattaisivatkin vihreän talouden periaatteita täysin.

Tämän vuoden huippukokous tarjoaa tilaisuuden uudistaa maailmanlaajuisen sitoumuksen kestävyyteen. Meidän kaikkien – kansalaisten, kuluttajien, tutkijoiden, yritysjohtajien ja päättäjien – on otettava vastuu paitsi toimistamme myös toimimatta jättämisestä.

Ote ympäristöä ja kehitystä koskevasta Rion julistuksesta

Yhdistyneiden kansakuntien ympäristö- ja kehityskonferenssi 3.–14. kesäkuuta 1992 Brasiliassa Rio de Janeirossa

Periaate 1: Ihmiset ovat keskeisessä osassa kestävässä kehityksessä. Heillä on oikeus terveelliseen ja tuottavaan elämään sopusoinnussa luonnon kanssa.
Periaate 2: Valtioilla on YK:n peruskirjan ja kansainvälisen oikeuden periaatteiden mukaisesti itsenäinen oikeus käyttää omia luonnonvarojaan oman ympäristö- ja kehityspolitiikkansa mukaisesti sekä vastuu varmistaa, etteivät niiden vallassa tai hallinnassa olevat toimet aiheuta ympäristövahinkoja muissa valtioissa tai niiden oman kansallisen toimivallan rajojen ulkopuolella.
Periaate 3: Oikeus kehitykseen on toteutettava niin, että nykyisten ja tulevien sukupolvien kehitys- ja ympäristötarpeisiin vastataan tasapuolisesti.
Periaate 4: Kestävän kehityksen saavuttamiseksi ympäristönsuojelun on oltava erottamaton osa kehitysprosessia. Ympäristönsuojelua ja kehitystä ei voida pitää toisistaan erillisinä asioina.
Periaate 5: Kestävä kehitys edellyttää sitä, että kaikki valtiot ja kansat pyrkivät yhteistyössä poistamaan köyhyyttä pienentääkseen elintasoeroja ja vastatakseen paremmin maailman väestön enemmistön tarpeisiin.

Lisätietoja

Kestävää kehitystä koskeva Yhdistyneiden kansakuntien Rio+20 konferenssi: www.uncsd2012.org/rio20
Earth Summit -konferenssin sidosryhmäfoorumi: www.earthsummit2012.org