Tee jotain planeettamme hyväksi, tulosta tämä sivu vain tarvittaessa. Pienikin teko voi vaikuttaa valtavasti, kun miljoonat ihmiset totetuttavat sen!
Article
Olemme luultavasti kaikki kuulleet sadun Hans Brinkeristä, pienestä hollantilaispojasta, joka työnsi sormensa padossa olevaan reikään ja esti näin vettä tulvimasta nukkuvaan Harlemin kaupunkiin. Monet yllättyvät kuullessaan, että tarinan kirjoitti itse asiassa amerikkalainen Mary Mapes Dodge (1831–1905), joka ei ollut koskaan käynyt Alankomaissa.
Joep Korting ei ole yhtä kuuluisa, mutta hän on keskeinen toimija yhdessä maailman kehittyneimmistä vedenhallintajärjestelmistä. Kyseinen järjestelmä kattaa paikallis-, alue- ja valtionhallinnon, se on yhteydessä muiden maiden viranomaisiin, ja sen kehittyneet tietokonevalvontajärjestelmät seuraavat infrastruktuuria satelliittien avulla ympäri vuorokauden.
Joep toimii myös yhteyshenkilönä kentällä, ja hänen työnsä on välttämätöntä vesipuitedirektiivin täytäntöönpanon kannalta. Vesipuitedirektiivi on yksi kaikkien aikojen kunnianhimoisimmista ja kattavimmista EU:n säädöksistä.
Vesipuitedirektiivissä edellytetään yhteen sovitettuja toimia, joiden avulla voidaan taata EU:n kaikkien vesien, myös pinta- ja pohjavesien, hyvän tilan saavuttaminen vuoteen 2015 mennessä. Siinä myös säädetään, miten meidän pitäisi hoitaa vesivarojamme luonnollisten vesipiirien ja jokialueiden pohjalta. Vesipuitedirektiiviä täydennetään monilla muilla EU:n säädöksillä, kuten meristrategiadirektiivillä ja tulvadirektiivillä, joilla parannetaan ja suojellaan EU:n vesistöjä ja vesieläimiä.
Veden tiedetään yleisesti olevan Alankomaille iso ongelma. Noin 25 prosenttia sen maa-alueesta – jolla 21 prosenttia alankomaalaisista elää – on merenpinnan alapuolella. Puolet maa-alueesta on vain metrin korkeudella merenpinnasta. Meri ei kuitenkaan ole alankomaalaisten ainoa riesa. Makean veden toimittaminen kansalaisille ja yrityksille, muista maista virtaavien jokien hallinta ja vesipulat lämpiminä vuodenaikoina ovat esimerkkejä asioista, joista maa joutuu selviytymään.
Hollantilaiset eivät ole yksin. Vedestä on tulossa merkittävä ongelma eri puolilla maailmaa. 1900 luvulla maailman väestö, talous, kulutus ja jätteiden tuotanto kasvoivat ennennäkemättömällä tavalla. Pelkkä vedenotto on kolminkertaistunut viimeisten 50 vuoden aikana.
Vesi on vain yksi luonnonvara, johon kohdistuu kasvavia paineita. Suuret muutokset, kuten väestömäärän, talouksien ja kulutuksen kasvu, ovat vaikuttaneet voimakkaasti myös moniin muihin ympäristöongelmiin ilmansaasteista maan saatavuuteen.
Vaikkemme ymmärräkään kokonaiskuvaa täysin, tiedämme, että ympäristö vaatii meitä arvioimaan uudelleen tapaa, jolla käytämme ja hallitsemme luonnonvarojamme. Tämä uudenlainen ajattelutapa – vihreä talous – voisi muuttaa oleellisesti sitä, miten elämme, harjoitamme liiketoimintaa, kulutamme ja käsittelemme jätteitämme, ja muuttaa siten koko suhdettamme planeettaamme. Keskeistä vihreässä taloudessa on maapallon luonnonvarojen tehokas hallinta. Mitä luonnonvarojen tehokas hallinta sitten oikein tarkoittaa? Mitä siihen voisi kuulua esimerkiksi silloin, kun kyse on vedestä?
Vesi on välttämätön luonnonvara. Se on elämän edellytys, se luo välillemme yhteyden ja auttaa meitä kukoistamaan. Yhteiskuntamme eivät selviytyisi ilman makeaa vettä. Olemme vedestä riippuvaisia, sillä tarvitsemme sitä paitsi ruokamme kasvattamiseen myös lähes kaikkien muiden käyttämiemme tavaroiden ja palvelujen tuottamiseen.
Joep aloittaa työpäivänsä joka aamu klo 8.00 paikallisessa Deurnen vesikunnassa Alankomaissa. Hänen yhtenä päätehtävänään on tarkistaa pieni osa padoista, joita on pienessä maassa yhteensä 17 000 kilometriä. Tästä määrästä 5 000 kilometriä suojelee maata mereltä ja suurilta joilta.
Joep tarkistaa myös kanavat, sulkuportit ja patoluukut – ja poistaa niistä joskus maataloudesta peräisin olevia jätteitä ja jäämiä tai korjaa vaurioituneita osia. Kaikkia tehtäviään hoitaessaan hän mittaa jatkuvasti veden korkeutta ja kirjaa tarvittavat toimet veden korkeuden hallitsemiseksi.
Alueella, jolla Joep työskentelee, on 500patoa, joita valvotaan päivittäin. Veden määrää voidaan säädellä nostamalla tai laskemalla padon ylivuotoreunaa, ja näin voidaan hallita alueen läpi kulkevan veden määrää. Kaikista huipputeknisistä järjestelmistä huolimatta Joep ja hänen seitsemän työtoveriaan käyttävät ja tarkistavat sulkuportteja käsin joka päivä. Veden korkeutta valvotaan jatkuvasti, ja hätätilanteiden varalta on laadittu toimintasuunnitelma ja otettu käyttöön ympäri vuorokauden palveleva hätänumero.
Joep ja hänen kollegansa toteuttavat Alankomaiden vesikuntien päätöksiä. Tällä hetkellä Alankomaissa on 25 paikallista vesikuntaa. Ne muodostavat yhdessä 1200-luvulta peräisin olevan instituution. Tuolloin maanviljelijät kokoontuivat yhteen ja sopivat veden juoksuttamisesta yhdessä pois pelloilta. Vesikunnat ovat poikkeuksellisesti täysin riippumattomia kunnista, ja niillä on jopa omat talousarviot ja omat vaalinsa. Siksi vesikunnat ovatkin Alankomaiden vanhimpia demokraattisia elimiä.
”Tästä syystä emme kilpaile budjettikeskusteluissa ja kunnallisvaalien alla investoinneista paikallisten jalkapallokenttien, koulurakennusten, nuorisotalojen tai uusien teiden kanssa, jotka voisivat olla suositumpia valintoja”, toteaa Paula Dobbelaar. Hän työskentelee Aa en Maasin vesipiirin johtajana ja on Joepin esimies.
”Toteutamme myös päivittäisiä toimenpiteitä, jotka liittyvät esimerkiksi vesipuitedirektiiviin. Yritämme itse asiassa antaa jokiemme virrata vapaammin: annamme niiden mutkitella ja löytää oman uomansa emmekä pakota niitä kulkemaan vain suoraa linjaa. Kun annamme niille tämän vapauden ja lisää tilaa, niiden luonne muuttuu paljon: niistä tulee jälleen osa luonnollisempaa ekosysteemiä”, Paula kertoo.
”Alankomaissa on ongelmana se, että olemme organisoineet aikaisemmin kaiken hyvin ja onnistuneet ratkaisemaan vesiongelmat. Olemme onnistuneet pitämään kaikki turvassa 50 vuoden ajan, ja nyt ihmiset pitävät asiaa itsestään selvyytenä. Esimerkiksi viime vuonna tällä suunnalla Eurooppaa satoi hyvin rankasti, ja vaikka belgialaiset huolestuivat asiasta paljon, hollantilaiset eivät – he odottivat, että asiasta huolehdittaisiin”, Paula lisää.
Kuten edellä jo mainittiin, paikallisten vesipiirien jäsenet valitaan vaaleilla, mutta äänioikeuttaan käyttää vain 15 prosenttia väestöstä. ”Järjestelmä ei ole kovinkaan edustava, ja tämä johtuu jälleen siitä, että hollantilaiset ovat alkaneet pitää vesiasioita itsestään selvinä”, Paula kertoo.
Vesivarojen tehokkaaseen ja kestävään hallintaan tähtääviin ensisijaisiin poliittisiin keinoihin täytyy kuulua teknologista innovointia, joustavaa ja yhteistoiminnallista hallinnointia, yleisön osallistumista ja valistamista sekä taloudellisia välineitä ja investointeja. Paikallisten asukkaiden osallistuminen toimintaan on hyvin tärkeää.
”Vesi ehdottomasti yhdistää meitä maailmanlaajuisesti ja paikallisesti – se on yhteistä ongelmille ja ratkaisuille”, toteaa Sonja Timmer. Hän työskentelee Alankomaiden alueellisten vesiviranomaisten liiton kansainvälisellä osastolla. Liitto on Alankomaiden vesivarojen hallintaan keskittyvä kattojärjestö.
”Tosiasia on se, että Alankomaiden tiukoista turvallisuusvaatimuksista huolimatta meriveden pinta nousee. Meillä on erittäin kuivia talvia, kun taas elokuussa sataa järjettömästi. Lisäksi viime vuosina Reinin pinta on noussut hyvin korkealle Saksan ja Sveitsin rankkasateiden vuoksi. Kaikki ne vedet päätyvät tänne.”
”Rajojen yli ajoittain virtaavien tavallista suurempien vesimäärien tai merenpinnan nousun hallinta edellyttää tietysti kansainvälisiä toimia. Olemme osa kansainvälistä verkostoa, ja olemme huomanneet yhteisten kokemustemme perusteella, että elleivät vesiasiat ole uutisissa joka päivä, työmme vaikeutuu”, Sonja toteaa.
”Katson, että paikallistasolla tekemämme työ on sidoksissa kansalliseen ja kansainväliseen työhön. Toisaalta työntekijämme käyvät tarkistamassa patoja ja veden virtauksia. He varmistavat, että ne pysyvät puhtaina ja että veden syvyys vastaa asiakkaidemme (viljelijöiden, kansalaisten ja luonnonsuojelujärjestöjen) toiveita. Toisaalta olemme laatineet hienoja suunnitelmia, joissa olemme kehittäneet hyvin abstrakteista vesipuitedirektiivin periaatteista todellisia menettelytapoja, joita Joep noudattaa työskennellessään kentällä. Arvostan nykyisin tätä paikallista näkökulmaa. Työskentelin aikaisemmin eri puolilla maailmaa strategia-asioiden parissa varsin korkealla tasolla, jolla ymmärrettiin huonosti tarvetta saada paikalliset rakenteet kuntoon.”
”Kun istuu ministerien kanssa puhumassa maailmanlaajuisesta vesistrategiasta, on hyvin vaikeaa pitää jalat maassa. Juuri tämä – lukuisat korkean tason strategiat mutta heikko paikallisten olosuhteiden tuntemus, huono paikallinen infrastruktuuri ja paikallisten investointien vähäisyys – on ollut kehitysmaille suuri ongelma.
”Nyt, kun vesiongelmista on tulossa Euroopassa todellinen uhka, tarvitsemme myös paikallisen jalat maassa lähestymistavan sekä suurisuuntaisempia suunnitelmia”, Paula toteaa.
”Kahdeksan alaistani käy tarkistamassa sulkuportit joka päivä. He kaikki asuvat täällä ja ymmärtävät paikallisia ihmisiä ja olosuhteita. Ilman näitä ominaisuuksia lopputuloksena on se, että suunnitelmat epäonnistuvat ja ne vain korvataan uusilla. Meidän kaikkien on pyrittävä muuttamaan lähiympäristöämme antamalla ihmisille mahdollisuus huolehtia omista vesiasioistaan”, hän toteaa.
”Paikallistaso on avainasemassa”, Sonja myöntää. ”Hallinnointi ja toiminnalliset, hajautetut lähestymistavat voivat olla monimuotoisia, ja juuri sen vuoksi ne toimivat. Meidän on vain saatava ihmiset uudelleen mukaan ja kerrottava heille, että riski on olemassa ja että tarvitsemme heidän panostaan”, hän toteaa.
Vaikka maailman joitakin osia uhkaakin vesipula ja toisia taas tulvavaara, on virheellistä puhua maailmanlaajuisesta vesikriisistä. Meillä on sen sijaan edessämme vedenhallintakriisi.
Resurssitehokkaan, vähähiilisen yhteiskunnan tarpeiden täyttäminen, inhimillisen ja taloudellisen kehityksen jatkaminen ja vesiekosysteemien keskeisten toimintojen ylläpitäminen edellyttävät sitä, että annamme hiljaisille ekosysteemeille äänen. Puhumme poliittisista päätöksistä, joiden täytyy perustua oikeanlaiseen hallinnolliseen ja institutionaaliseen kehykseen.
Kertomuksella pienestä pojasta, joka työnsi sormensa patoon, kuvataan nykyään usein sitä, että tilanteita voidaan hallita monin eri tavoin. Sillä voidaan viitata pienten toimien toteuttamiseen suurten katastrofien välttämiseksi. Toisaalta se voi myös tarkoittaa oireiden korjaamista puuttumatta varsinaisiin syihin.
Tosiasia on se, että tehokas vesivarojen hallinta, samoin kuin monien muiden resurssien hallinta, edellyttää ratkaisuja, jotka perustuvat eri tasojen toimiin ja päätöksiin. Maailmanlaajuiset tavoitteet ja sitoumukset voivat johtaa konkreettisiin saavutuksiin, jos Joepin ja Paulan kaltaiset henkilöt panevat niitä täytäntöön.
Tietovallankumous
Satelliitit voivat joskus hoitaa muitakin tehtäviä kuin mitä varten ne rakennettiin. Delftin teknillisessä yliopistossa työskentelevä, maapallon havainnointiin perehtynyt professori Ramon Hanssen kehitti muutaman luovan kollegansa kanssa järjestelmän, jolla valvotaan Alankomaiden 17 000 kilometrin mittaisia patoja. Niistä 5 000 kilometriä suojaa Alankomaita meriltä ja suurilta joilta.
Olisi mahdotonta käydä tarkistamassa kaikki padot usein paikan päällä. Se tulisi myös aivan liian kalliiksi. Euroopan Envisatja ERS-2-maantarkkailusatelliiteista saatuja tutkakuvia käyttämällä julkisista rakennusurakoista ja vesiasioista vastaava Alankomaiden ministeriö (Rijkswaterstaat) voi tarkistaa padot joka päivä. Kuvista voidaan havaita pienimmätkin liikkeet, sillä mittaukset tehdään millimetrin tarkkuudella.
Professori Hanssen antoi järjestelmälle nimen ”Hansje Brinker”. Nimi on peräisin sadun pojalta, joka työnsi sormensa patoon suojellakseen Alankomaita tulvilta. Kysymykseen siitä, tarkoittaako tämä sitä, ettei ministeriön tarkastuksia enää tarvita, Hanssen vastaa kieltävästi. Tutka osoittaa, mihin alueisiin on kiinnitettävä liikkeen vuoksi huomiota. Tarkastaja voi syöttää koordinaatit navigointijärjestelmään – joka sekin on avaruustekniikan sovellus – ja käydä sitten tarkastamassa padon lähemmin paikan päällä.
For references, please go to https://www.eea.europa.eu/fi/ymparisto-signaalit/ymparisto-signaalit-2012/artikkelit/paikallisesti-ja-kansainvalisesti or scan the QR code.
PDF generated on perjantai 31. maaliskuuta 2023, 15.07
Engineered by: EEA:n web-tiimi
Software updated on 12 March 2023 21:56 from version 23.1.28
Software version: EEA Plone KGS 23.3.11
tallenna toimenpiteet
Jaa muiden kanssa