Tee jotain planeettamme hyväksi, tulosta tämä sivu vain tarvittaessa. Pienikin teko voi vaikuttaa valtavasti, kun miljoonat ihmiset totetuttavat sen!
Article
Toukokuussa 2011 New Yorkin Fifth Avenuella sijaitseva Apple Store -kauppa kuhisi väkeä: ihmisiä oli saapunut eri puolilta maailmaa. Kaikki olivat tulleet ostamaan Applen uusimman iPad2:n. Kaikki, mitä liikkeeseen toimitettiin tuona päivänä, myytiin muutamassa tunnissa. Fifth Avenuen liike oli yksi onnekkaista. Monet Applen liikkeet eri puolilla maailmaa saattoivat vain ottaa vastaan tilauksia ja toimittaa tuotteet viikkoja myöhemmin.
Viive ei joutunut puutteista liiketoiminnan suunnittelussa eikä markkinointikampanjan onnistumisesta yli odotusten. Sen syynä oli maapallon toisella puolella tapahtuneiden onnettomuuksien sarja. Viittä iPad2:n tärkeimmistä komponenteista valmistettiin Japanissa maanjäristyksen sattuessa 11. maaliskuuta 2011. Niistä joidenkin tuotanto voitiin siirtää helposti Etelä-Koreaan tai Yhdysvaltoihin, mutta digitaalisen kompassin tuotanto ei ollut siirrettävissä yhtä helposti. Yksi sen keskeisistä valmistajista sijaitsi 20 kilometrin päässä Fukushiman ydinvoimalasta ja joutui sulkemaan tehtaansa.
Maailmassa, jossa keskinäiset vaikutussuhteet ovat voimakkaat, monien elektroniikkalaitteiden matka saa alkunsa useimmiten kehitysmaassa sijaitsevasta kaivoksesta ja useimmiten teollisuusmaassa sijaitsevasta tuotekehityskeskuksesta. Nykyään kannettavien tietokoneiden, matkapuhelinten, autojen ja digitaalisten kameroiden valmistamiseen tarvitaan harvinaisia alkuaineita, kuten neodyymiä, lantaania ja ceriumia. Vaikka monissa maissa onkin hyödyntämättömiä varantoja, alkuaineiden kaivaminen on kallista ja jotkin niistä ovat myrkyllisiä ja radioaktiivisia.
Kaivoksesta raaka-aine kuljetetaan usein muualle käsiteltäväksi ja siitä valmistetaan erilaisten tuotteiden osia, jotka puolestaan kuljetetaan muualle kokoonpanoa varten. Siinä vaiheessa, kun ostamme laitteen, sen eri osat ovat jo kulkeneet maailman ympäri, ja matkansa jokaisessa vaiheessa ne ovat jättäneet ympäristöön jalanjäljen.
Sama koskee ruokaa, jota syömme, huonekaluja olohuoneissamme sekä autoihimme tankkaamaamme polttoainetta. Useimmat alkuaineet ja raaka-aineet otetaan luonnosta talteen, jalostetaan kulutustuotteiksi tai palveluiksi ja kuljetetaan koteihimme, jotka sijaitsevat pääasiassa kaupungeissa. Esimerkiksi puhtaan veden jakelu eurooppalaisiin kotitalouksiin edellyttää muutakin kuin käytettävän veden ottamista veden lähteestä. Jotta vedestä saadaan juomakelpoista, sen kuljettamiseen, varastointiin, käsittelyyn ja kuumentamiseen tarvitaan infrastruktuuria ja energiaa. Myös kulutuksen jälkeen jäteveden käsittelyyn tarvitaan infrastruktuuria ja energiaa.
Jotta Alankomaissa voidaan keittää yksi tavallinen kuppi kahvia, tarvitaan 140 litraa vettä. Suurin osa tästä vedestä kuluu kahvipensaan kasvattamiseen. Vielä hätkähdyttävämpää on se, että yhden naudanlihakilon tuottamiseen kuluu keskimäärin 15 400 litraa vettä.
Lähde: Water Footprint Network
Kulutustottumustemme kaikki ympäristövaikutukset eivät ole suoraan nähtävissä. Matkapuhelimen lataaminen ja ruoan pakastaminen kuluttaa sähköä, jonka tuotannosta vapautuu ilmakehään hiilidioksidipäästöjä, mikä puolestaan edistää ilmastonmuutosta. Liikenteestä ja teollisuuslaitoksista vapautuu ilmaan saasteita, kuten rikkioksideja ja typpioksideja, jotka vahingoittavat ihmisten terveyttä.
Miljoonien ihmisten kesälomamatkat etelään rasittavat heidän lomakohteitaan. Sen lisäksi, että matkasta syntyy kasvihuonekaasupäästöjä, majoitustarve lisää raaka-aineiden ja energian kysyntää rakennusalalla. Paikallisen väestömäärän kausiluonteinen kasvu lisää vedenottoa viemäröintiin ja vapaa-ajan tarkoituksiin kuivina kesäkuukausina. Myös jäteveden ja jätteiden käsittely sekä ruokakuljetukset näille alueille lisääntyvät. Vaikkemme tunnekaan tarkkaan ympäristövaikutustemme laajuutta, on selvää, etteivät kuluttaminen ja raaka-aineiden käyttö voi jatkua nykyisellään. Meillä on yksinkertaisesti rajallinen määrä välttämättömiä resursseja, kuten viljelymaata ja vettä. Ongelmat, jotka ovat aluksi usein paikallisia – kuten vesipula, metsien hakkuu laidunmaaksi tai teollisuuslaitoksen päästöt – voivat muuttua helposti maailmanlaajuisiksi ja koko järjestelmää koskeviksi ongelmiksi, jotka vaikuttavat meihin kaikkiin.
Yksi luonnonvarojen kulutuksesta kertova indikaattori on Global Footprint Networkin kehittämä ympäristöjalanjälki. Siinä valtioiden kulutusta arvioidaan maailmanlaajuisen maankäytön näkökulmasta, ja se käsittää välillisen maankäytön tavaroiden tuottamiseen ja hiilidioksidipäästöjen absorboimiseen. Tämän menetelmän mukaan vuonna 2007 kunkin ihmisen jalanjälki oli 2,7 globaalihehtaaria.
Luku ylitti selvästi 1,8 globaalihehtaaria, joka kullakin meistä on käytettävissä kulutuksemme ylläpitämiseksi ympäristön tuotantokapasiteettia vaarantamatta (Global Footprint Network, 2012). Kehittyneissä maissa ero oli vieläkin räikeämpi. Euroopan ympäristökeskuksen jäsenmaissa kulutettiin 4,8 globaalihehtaaria asukasta kohti, vaikka käytettävissä oleva ympäristön kapasiteetti oli 2,1 globaalihehtaaria henkeä kohti (Global Footprint Network, 2011).
Halumme ja tarpeemme kuluttaa luonnonvaroja on kuitenkin vain kolikon toinen puoli. Kesähuviloiden rakentaminen Espanjaan, tomaattien kasvattaminen Alankomaissa ja matkustaminen lomalle Thaimaahan synnyttävät myös työpaikkoja, tuottavat tuloja ja tuovat viime kädessä toimeentulon ja paremman elämänlaadun rakennustyöntekijöille, viljelijöille ja matkanjärjestäjille. Monille ihmisille eri puolilla maailmaa tulojen kasvu merkitsee mahdollisuutta perustarpeiden tyydyttämiseen. ”Tarvetta” ei ole kuitenkaan helppoa määritellä, ja se vaihtelee suuresti kulttuuristen käsitysten ja tulotason mukaan.
Niille, jotka kaivavat harvinaisia alkuaineita Kiinassa Sisä-Mongolian kaivoksilla, kaivannaisteollisuus merkitsee ruokaa perheelle ja koulutusta lapsille. Japanilaisille tehdastyöntekijöille se voi merkitä paitsi ruokaa ja koulutusta myös muutamaa lomaviikkoa Euroopassa. Joillekin Applen liikkeessä tungeksiville ihmisille lopputuote saattaa olla välttämätön ammattityökalu, toisille taas viihdelaite. Myös viihteen tarve on inhimillinen tarve. Sen vaikutus ympäristöön riippuu siitä, miten kyseinen tarve tyydytetään.
Taival, jonka elektroniikkalaitteet, ruoka ja hanavesi kulkevat, ei pääty koteihimme. Käytämme televisiotamme tai kameraamme, kunnes se lakkaa olemasta muodikas tai ei sovi enää yhteen DVD-soittimen kanssa. Joissakin EU:n jäsenvaltioissa noin kolmannes ostetusta ruoasta heitetään pois. Entäpä ruoka, joka ehtii pilaantua jo ennen sen ostamista? Euroopan unionin 27 jäsenvaltiossa heitetään joka vuosi pois 2,7 miljardia tonnia jätettä.
Minne tämä kaikki jäte menee? Lyhyt vastaus kuuluu ”pois näkyvistä”. Osa jätteestä päätyy itse asiassa laillisesti ja laittomasti myyntiin maailmanmarkkinoille. Pitkä vastaus on paljon monimutkaisempi. Se riippuu siitä, mitä oikein heitetään pois ja minne. Euroopan ympäristökeskuksen 32 jäsenmaan tuottamasta jätteestä (painossa mitattuna) yli kolmasosa muodostuu rakennus-ja purkujätteestä, joka on vahvasti sidoksissa talouden kasvukausiin. Lisäksi neljäsosa on kaivos-ja louhintajätettä. Vaikka kaikki jäte johtuu viime kädessä ihmisen kulutuksesta, vain alle kymmenesosa kaikesta jätteestä tulee kotitalouksista.
Tietämyksessämme jätteistä on yhtä paljon puutteita kuin kulutusta koskevissa tiedoissamme, mutta selvää on se, että jätteiden käsittelyn alalla meillä on vielä paljon tehtävää. Jokainen EU:n kansalainen käyttää vuodessa keskimäärin 16–17 tonnia raaka-aineita, ja suuri osa tästä määrästä muuttuu ennemmin tai myöhemmin jätteeksi. Tämä määrä kasvaisi noin 40–50 tonniin henkeä kohden, jos käyttämätön talteen otettu aines (esimerkiksi louhittu irtomaa) ja tuonnin ekologinen selkäreppu (ympäristölle aiheutetun rasituksen kokonaismäärä) otettaisiin huomioon.
Säädökset – kuten EU:n direktiivit kaatopaikoista, romuajoneuvoista, akuista, pakkauksista ja pakkausjätteestä – ovat auttaneet Euroopan unionia ohjaamaan aiempaa suuremman osan yhdyskuntajätteestä kaatopaikoilta jätteenpolttolaitoksiin ja kierrätyskeskuksiin. Vuonna 2008 EU:ssa kerättiin talteen 46 prosenttia kiinteästä jätteestä. Loput poltettiin (5 prosenttia) tai vietiin kaatopaikalle (49 prosenttia).
Sähköiset kotitalouskoneet, tietokoneet, valaisimet ja puhelimet sisältävät paitsi ympäristölle vaarallisia haitallisia aineita myös arvokkaita metalleja. Vuonna 2005 markkinoilla olevien sähkö-ja elektroniikkalaitteiden arvioitiin sisältävän 450 000 tonnia kuparia ja seitsemän tonnia kultaa. Näiden metallien arvo olisi ollut Lontoon metallipörssissä helmikuussa 2011 noin 2,8 miljardia ja 328 miljoonaa euroa. Kun tällaiset elektroniikkalaitteet poistetaan käytöstä, vain pieni osa niistä otetaan nykyisin talteen ja uusiokäytetään tai kierrätetään, joskin Euroopan maiden välillä on suuria eroja.
”Jätteenä pois heitettyihin” arvometalleihin liittyy myös maailmanlaajuinen ulottuvuus. Saksasta viedään joka vuosi Hampurin kautta noin sata tuhatta käytettyä autoa Euroopan unionin ulkopuolelle, pääasiassa Afrikkaan ja Lähi-itään. Vuonna 2005 nämä autot sisälsivät noin 6,25 tonnia platinaryhmän metalleja. Toisin kuin EU:ssa useimmissa tuontimaissa ei ole tarvittavia säädöksiä eikä edellytyksiä käytettyjen autojen purkamiseksi ja kierrättämiseksi.
Tässä on kyse taloudellisesta tappiosta, ja se lisää myös louhintaa, joka aiheuttaa vältettävissä olevia ympäristövahinkoja – usein EU:n ulkopuolella.
Yhdyskuntajätteen käsittelyn parantaminen tuottaa merkittäviä hyötyjä: jätteemme muuttuvat arvokkaaksi raakaaineeksi, ja ympäristövahinkoja, myös kasvihuonekaasupäästöjä, voidaan välttää. Lisäksi uusien raaka-aineiden kysyntä pienenee.
Esimerkkinä voidaan käyttää paperia. Vuonna 2006 noin 70 prosenttia kiinteään yhdyskuntajätteeseen sisältyvästä paperista kierrätettiin. Tämä vastaa noin neljäsosaa kaikesta paperituotteiden kulutuksesta. Jos kierrätysastetta nostettaisiin 90 prosenttiin, yli kolmannes paperin kysynnästä voitaisiin tyydyttää kierrätysmateriaalilla. Tämä vähentäisi uusien raaka-aineiden kysyntää, kaatopaikoille tai jätteenpolttolaitoksiin toimitettavan paperijätteen määrää sekä kasvihuonekaasupäästöjä.
Ympäristöä eivät vahingoita itse kulutus ja tuotanto, vaan ympäristövaikutukset, joita aiheutuu siitä, mitä, missä, miten paljon ja miten me kulutamme. Päättäjien, yritysten ja kansalaisyhteiskunnan on kaikkien kehitettävä osaltaan taloutta vihreämpään suuntaan niin paikallistasolla kuin maailmanlaajuisestikin.
Teknologinen innovointi tarjoaa monia ratkaisuja. Puhtaiden energia- ja liikennemuotojen käyttö rasittaa ympäristöä vähemmän ja niitä käyttämällä tarpeistamme osa ellei kaikkia voidaan tyydyttää. Teknologia ei kuitenkaan riitä.
Ratkaisuksi ei riitä pelkkä raaka-aineiden kierrättäminen ja uusiokäyttö niin, että niiden talteenotto luonnosta vähenee. Emme pysty välttämään raaka-aineiden kuluttamista, mutta voimme sen sijaan kuluttaa viisaasti. Voimme siirtyä puhtaampiin vaihtoehtoihin, kehittää tuotantoprosessejamme vihreämpään suuntaan ja oppia tekemään jätteistämme raaka-aineita.
Politiikan ja infrastruktuurin parantaminen ja kannustimien lisääminen ovat ehdottomasti tarpeen, mutta ne auttavat meitä vain osan matkaa eteenpäin. Viimeinen taival riippuu kulutusvalinnoistamme. Taustastamme ja iästämme riippumatta tuotteiden ja palvelujen ostamista koskevat päivittäiset päätöksemme vaikuttavat siihen, mitä tuotetaan ja miten paljon. Vähittäiskaupat voivat yhtä lailla vaikuttaa siihen, mitä tuotteita hyllyille pannaan, ja viedä viestiä kestävien vaihtoehtojen kysynnästä eteenpäin hankintaketjussa.
Lyhyt harkintatuokio kaupan hyllyn tai roska-astian edessä voi olla hyvä aloitus henkilökohtaiselle siirtymiselle kohti kestävää elämäntapaa. Voinko käyttää eilisen tähteet sen sijaan, että heitän ne pois? Voinko lainata tämän koneen jostakin sen sijaan, että ostan sen? Miten voisin kierrättää vanhan matkapuhelimeni?
For references, please go to https://www.eea.europa.eu/fi/ymparisto-signaalit/ymparisto-signaalit-2012/artikkelit/kaivoksesta-jatteeksi-ja-siita-eteenpain or scan the QR code.
PDF generated on tiistai 21. maaliskuuta 2023, 09.45
Engineered by: EEA:n web-tiimi
Software updated on 12 March 2023 21:56 from version 23.1.28
Software version: EEA Plone KGS 23.3.11
tallenna toimenpiteet
Jaa muiden kanssa