Tee jotain planeettamme hyväksi, tulosta tämä sivu vain tarvittaessa. Pienikin teko voi vaikuttaa valtavasti, kun miljoonat ihmiset totetuttavat sen!
Article
99 prosenttia maailman puuvillanviljelijöistä elää kehitysmaissa. Toisin sanoen torjunta-aineita käytetään pelloilla, joilla työskentelee paljon lukutaidottomia ja joilla turvallisuusnäkökohdat tunnetaan huonosti. Tämä vaarantaa sekä ympäristön että ihmishenkiä.
Steve Trent, Environmental Justice Foundation järjestön johtaja
Maailmassa yli miljardi ihmistä elää ”äärimmäisessä köyhyydessä” eli Maailmanpankin määritelmän mukaan alle 1,25 dollarilla päivässä. Vaikka köyhien osuus maailman väestöstä on pienentynyt voimakkaasti viimeisten 30 vuoden aikana, monissa maissa, joista suuri osa on Afrikan maita, edistys on ollut kovan työn takana.
Näissä maissa taloudellinen toiminta perustuu pitkälti luonnonvarojen hyödyntämiseen esimerkiksi maanviljelyn, metsätalouden ja kaivostoiminnan muodossa. Siten pyrkimykset tyydyttää nopeasti kasvavan väestön tarpeet talouskasvua vauhdittamalla voivat kuormittaa huomattavasti ekosysteemejä.
Monissa tapauksissa kehitysmaissa viljellään tai louhitaan luonnonvaroja, jotka kuljetetaan sitten vauraammille alueille, kuten Eurooppaan. Yhtenä esimerkkinä tästä on puuvilla. Tämän tosiseikan vuoksi teollisuusmaiden kuluttajat ovat tärkeässä asemassa: he voivat osaltaan auttaa maailman köyhintä miljardia pääsemään köyhyydestä, tai he voivat heikentää köyhimpien mahdollisuuksia vahingoittamalla ekosysteemejä, joista nämä ovat riippuvaisia.
Saharan etelälaidalla sisämaassa sijaitseva Burkina Faso on kuiva ja hyvin köyhä maa, jossa puuvillan tuotanto on suurta liiketoimintaa. Se on itse asiassa valtavaa liiketoimintaa. Burkina Fason puuvillantuotanto on kasvanut viime vuosina nopeasti, ja maa on nyt Afrikan suurin puuvillantuottaja. Alueella puuvillaa kutsutaan valkoiseksi kullaksi, ja vuonna 2007 sen osuus Burkina Fason vientituloista oli 85 prosenttia ja koko talouden tuotannosta 12 prosenttia.
Hienoa on se, että puuvillasta saatavat tulot jakautuvat laajalle. Ala työllistää 15–20 prosenttia työvoimasta ja tarjoaa suoraa tuloa 1,5–2 miljoonalle hengelle. Talouskasvun pääveturina se on tuottanut viimeisten kymmenen vuoden aikana verotuloja, joilla voidaan rahoittaa parannuksia esimerkiksi terveydenhuollon ja opetuksen aloilla.
Burkina Fason kansalaisille puuvillanviljelyn edut ovat selvät. Sen haitat ovat usein vaikeammin havaittavissa.
Neljäsosalta asukkaista puuttuu turvallisen juomaveden lähde. Heistä yli 80 prosenttia on kotitarveviljelijöitä, jotka tarvitsevat vettä tyydyttääkseen ravintoon ja suojaan liittyvät perustarpeensa. Maailman ilmatieteen järjestön (WMO) mukaan veden kysyntä ylittää veden saatavuuden vuosittain 10–22 prosentilla.
Tätä taustaa vasten puuvillantuotannon valtava kasvu viime vuosina vaikuttaa arveluttavalta. Puuvilla vaatii paljon vettä – sitä on kasteltava kuivina kuukausina, ja se kuluttaa vettä paljon enemmän kuin monet muut laajalti viljellyt lajikkeet.
Kun vettä käytetään puuvillantuotantoon, sitä ohjataan pois muista mahdollisista käyttötarkoituksista. Suurin osa sadosta menee vientiin, joten vettä käytetään siihen, että maa voi vastata ulkomaisten kuluttajien kysyntään. Tätä prosessia kutsutaan virtuaalisen veden vienniksi.
Puolet Burkina Fason puuvillasta viedään Kiinaan, missä se myydään paikallisille kehräämöille ja sieltä vaatevalmistajille, jotka myyvät tuotteitaan maailmanmarkkinoilla. Toimitusketjun toisessa päässä olevat puuvillatuotteiden käyttäjät tuovat siis itse asiassa maahan suuria määriä vettä – ja joskus tämä vesi on peräisin huomattavasti kuivemmista maista. Puuvillan osalta eräässä tutkimuksessa todettiin, että 84 prosenttia Euroopan vesijalanjäljestä on Euroopan ulkopuolella.
Burkina Fason kaltaisten kuivien maiden olisi tavallisesti parempi tuoda eikä viedä tuotteita, joiden tuotantoon kuluu paljon vettä. Kaiken kaikkiaanhan virtuaalisen veden vienti voi tarkoittaa sitä, ettei vettä jää riittävästi paikallisille asukkaille ja ekosysteemeille. Silti ainoa tapa arvioida sitä, onko Burkina Fason järkevää käyttää vettä puuvillan viljelyyn, on arvioida siitä aiheutuvia kokonaishyötyjä ja -haittoja suhteessa muihin käyttötarkoituksiin. Virtuaalisen veden käsite ei itsessään kerro sitä, miten vettä olisi parasta käyttää, vaikka se antaakin varsin käyttökelpoista tietoa tuotanto- ja kulutuspäätöstemme vaikutuksista.
Vesijalanjälki ja virtuaalinen vesi ovat käsitteitä, jotka auttavat ymmärtämään kuluttamamme veden määrää.
Vesijalanjälki tarkoittaa kuluttajan tai yhteisön kuluttamien tai yrityksen tuottamien tavaroiden ja palvelujen tuottamiseen käytetyn makean veden määrää. Se muodostuu kolmesta osasta. Sininen vesijalanjälki tarkoittaa tavaroiden ja palvelujen tuottamiseen käytetyn pinta- ja pohjaveden määrää. Vihreä vesijalanjälki tarkoittaa tuotannossa käytetyn sadeveden määrää. Harmaa vesijalanjälki tarkoittaa puolestaan tuotannon saastuttaman veden määrää.
Tuotteiden tai palvelujen vienti aiheuttaa myös ”virtuaalisen veden” vientiä. Virtuaalisella vedellä tarkoitetaan kyseisen tuotteen tai palvelun tuotantoon kulunutta vettä. Virtuaalisen veden vientiä tapahtuu, kun tuote tai palvelu kulutetaan muualla kuin sillä valuma-alueella, josta vesi on otettu.
Tuontimaille tai alueille virtuaalisen veden tuonti tarjoaa mahdollisuuden käyttää paikallisia vesivaroja muihin tarkoituksiin. Tästä voi olla suurta hyötyä maille, joiden vesivarat ovat pienet. Valitettavasti monet virtuaalista vettä vievät maat kärsivät itse asiassa vesipulasta, mutta niiden aurinkoinen ilmasto soveltuu hyvin maataloustuotantoon. Tällaisissa maissa virtuaalisen veden vienti kuormittaa vesivaroja entisestään ja aiheuttaa usein sosiaalisia ja taloudellisia haittoja, koska vettä ei ole saatavana tarpeeksi muihin toimintoihin ja tarpeisiin.
Lähde: Water Footprint Network
Vedenkulutus ei ole ainoa Burkina Fason puuvillantuotantoon liittyvä huolenaihe. Puuvillanviljelyssä käytetään tavallisesti paljon torjunta-aineita. Maailmassa käytetyistä torjunta-aineista huomattavat 16 prosenttia käytetäänkin puuvillan viljelyyn, vaikka puuvillaa viljellään vain kolmella prosentilla maailman viljelymaasta.
Vaikutukset voivat olla paikallisille asukkaille ja ekosysteemeille vakavat. Koska torjuntaaineita käyttävät henkilöt eivät kuitenkaan huomaa näitä kaikkia vaikutuksia eivätkä ehkä ole edes niistä tietoisia, asia ei vaikuta heidän tekemiinsä päätöksiin. Siksi voikin olla tärkeää valistaa paikallisia viljelijöitä ja antaa heille tietoa torjunta-aineista ja niiden vaikutuksista.
Puuvillan viljelyyn tarvitaan paitsi vettä myös maata. Kuten muuallakin Burkina Fasossa maata voitaisiin käyttää monin eri tavoin. Hyödyttääkö maan käyttö puuvillantuotantoon paikallista väestöä parhaalla mahdollisella tavalla?
Jo kahdeksanvuotiaana Modachirou Inoussa auttoi vanhempiaan puuvillapelloilla. Heinäkuun29. päivänä 2000 Modachirou oli tehnyt kovasti töitä ja juoksi kotiin janoisena. Matkalla hän löysi tyhjän astian ja kauhoi ojasta vettä juodakseen. Sinä iltana hän ei palannut kotiin. Kylän etsintäpartio löysi hänen ruumiinsa tyhjän Callisulfan-pullon vierestä.
PAN UK - järjestön raportti endosulfaanimyrkytyksistä Länsi-Afrikassa (2006)
Kysymys ei ole tyhjänpäiväinen. Vuosina 1990–2010 Burkina Fason metsien pinta-ala pieneni 18 prosenttia. Osasyynä oli maanviljelyn laajeneminen, ja metsien hupeneminen kiihtyy. Burkina Fasossa yksityinen metsänomistaja saattaa mieluummin viljellä puuvillaa, sillä hänen on kannattavampaa myydä puuta (tai käyttää sitä polttoaineena) ja viljellä maata kuin säilyttää metsä. Tämä ei kuitenkaan välttämättä johda Burkina Fason – sen kansan ja ekosysteemien – kannalta parhaaseen lopputulokseen.
Metsistä on ihmisille lähellä ja kaukana paljon enemmän hyötyä kuin pelkkä puutavaran arvo. Metsät tarjoavat elinympäristön eri eläin- ja kasvilajeille, ne ehkäisevät maaperän eroosiota, sitovat hiilidioksidia, tarjoavat virkistäytymismahdollisuuksia ja niin edelleen. Jos koko yhteiskunta päättäisi maankäytöstä – ja voisi perustaa päätöksensä kattavaan arvioon eri vaihtoehtojen haitoista ja hyödyistä – se ei luultavasti käyttäisi kaikkea maata ja vettä pelkkään puuvillantuotantoon.
Yksilöille ja yhteiskunnalle koituvien haittojen ja hyötyjen välinen ero onkin ratkaisevan tärkeä asia.
Vastatessaan keskeisiin kysymyksiin, kuten siihen, miten paljon vettä, torjuntaaineita ja maata puuvillantuotantoon pitäisi käyttää, viljelijät eri puolilla maailmaa perustavat päätöksensä suhteellisiin haittoihin ja hyötyihin. Vaikka viljelijä saakin kokonaisuudessaan puuvillan myynnistä syntyvät tulot, hän ei yleensä joudu kärsimään kaikista haitoista. Esimerkiksi torjunta-aineiden terveyshaitat ovat usein paljon suuremmat kuin niiden hankintamenot. Siispä kustannukset siirtyvät muiden kannettaviksi – myös tulevien sukupolvien.
Ongelmia syntyy siksi, että muiden ihmisten tavoin viljelijä tekee yleensä päätökset oman etunsa mukaisesti. Tämä vääristymä siirtyy eteenpäin maailmanmarkkinoiden kautta. Kauppiaiden, vaatevalmistajien ja viime kädessä kuluttajien maksamat hinnat eivät vastaa kunnolla resurssien käyttöön ja tuotteiden valmistukseen liittyviä haittoja ja hyötyjä.
Ongelma on vakava. Suurimmassa osassa maailmaa markkinat ja hinnat ohjaavat ihmisten päätöksentekoa. Jos siis hinnat antavat harhaanjohtavan kuvan tuotannon ja kulutuksen vaikutuksista, teemme huonoja päätöksiä. Menneisyys on osoittanut, että markkinat ovat hyvin tehokas keino ohjata päätöksiämme resurssien käytöstä ja tuotannosta sekä maksimoida hyvinvointi. Kun hinnat eivät kuitenkaan ole kohdillaan, markkinat epäonnistuvat tässä tehtävässä.
Mitä asialle voitaisiin tehdä? Hallitukset voivat toteuttaa tiettyjä toimia korjatakseen markkinoiden toiminnan puutteita. Ne voivat säännellä ja verottaa veden ja torjunta-aineiden käyttöä niin, että käyttö vähenee tai viljelijät etsivät vähemmän haitallisia vaihtoehtoja. Käänteisesti ne voivat maksaa metsänomistajille avustuksia, jotka heijastavat niitä etuja, joita metsät tarjoavat yhteiskunnalle kansallisesti ja kansainvälisesti, ja tarjota siten vaihtoehtoisen tulonlähteen. Olennaista on se, että yksilön etu saatetaan vastaamaan koko yhteiskunnan etua.
On myös tärkeää antaa kuluttajille hintatietoja täydentäviä tietoja. Monissa maissa käytetään enenevässä määrin merkintöjä, joissa kerrotaan siitä, miten tavarat on tuotettu. Myös sidosryhmät järjestävät tiedotuskampanjoita, joilla pyritään lisäämään tietoisuutta näistä asioista. Moni kuluttaja suostuisi maksamaan enemmän tai vähentämään kulutustaan, jos hän ymmärtäisi valintojensa vaikutukset.
Joissakin tapauksissa pelkkä markkinoiden puutteiden korjaaminen ei riitä, vaan hallitusten on rajoitettava sitä, miten markkinat ohjaavat resurssien käyttöä. Niin ihmiset kuin ekosysteemitkin tarvitsevat vettä elääkseen ja voidakseen hyvin. Monet katsovatkin, että ihmisillä on oikeus saada riittävästi vettä juodakseen sekä ruokaa, viemäröintiä ja terveellistä ympäristöä varten. Siksi voi olla hallitusten velvollisuus varmistaa, että kansalaisten tarpeet tyydytetään, ennen kuin markkinat saavat jakaa loput.
Burkina Fasossa hallitus ja kansainväliset kumppanit ovat keskittyneet tämän perustarpeen tyydyttämiseen eli tarjoamaan kansalaisille turvallisen juomaveden lähteen. Vaikka sellainen puuttuu vielä neljäsosalta väestöstä, nykytilanne on jo valtavan paljon parempi kuin 20 vuotta sitten, jolloin turvallisen juomaveden lähde puuttui 60 prosentilta väestöstä.
Ympäri maailmaa on käynnissä hankkeita, joilla pyritään korjaamaan ja rajoittamaan avoimia markkinoita ja hyödyntämään samalla niiden monia etuja. Nykyisellään markkinahinnat antavat kuitenkin usein harhaanjohtavaa tietoa, minkä seurauksena tuottajat ja kuluttajat tekevät huonoja päätöksiä.
Jos markkinat toimisivat kunnolla ja toimiemme kaikki hyödyt ja haitat näkyisivät hinnoissa, tuotettaisiinko Burkina Fasossa puuvillaa?
Vaikka kysymykseen on vaikeaa vastata varmasti, vastaus olisi varsin todennäköisesti myöntävä. Burkina Faso on köyhä maa, joka sijaitsee sisämaassa ja jolla ei ole paljon luonnonvaroja. Siten sillä ei ole helppoa keinoa vaurastua. Puuvillaala tarjoaa sille ainakin tuntuvat tulot ja mahdollisesti perustan talouskehitykseen ja elintason parantamiseen.
Puuvillantuotannon jatkamisen ei tarvitse kuitenkaan tarkoittaa sitä, että maassa jatketaan myös runsaasti vettä ja torjunta-aineita kuluttavien tuotantomenetelmien käyttöä. Sen ei tarvitse myöskään tarkoittaa sitä, että metsien hupeneminen jatkuu. Vaihtoehtoisilla menetelmillä, kuten luomupuuvillantuotannolla, voidaan vähentää vedenkäyttöä ja luopua kokonaan torjunta-aineista. Luomupuuvillantuotannon suorat kulut ovat suuremmat – minkä seurauksena kuluttajat maksavat puuvillatuotteista korkeamman hinnan – mutta puuvillanviljelijöille ja heidän yhteisölleen aiheutuvat välilliset kulut pienenevät niin paljon, että kokonaiskulut ovat pienemmät.
Päättäjien on toki autettava osaltaan markkinoita toimimaan kunnolla, jotta hinnat kannustavat kestävään päätöksentekoon. Asia ei ole kuitenkaan kiinni vain päättäjistä, vaan myös valistuneet kansalaiset voivat muuttaa maailmaa.
Maailmanlaajuisten toimitusketjujen vuoksi valmistajien, vähittäiskauppiaiden ja eurooppalaisten kuluttajien päätökset voivat vaikuttaa merkittävästi Burkina Fason kaltaisten kaukaisten maiden kansalaisten hyvinvointiin. Päätökset voivat johtaa muun muassa uusien työpaikkojen ja tulojen syntymiseen, mutta myös rajallisten vesivarojen liikakäyttöön sekä paikallisten asukkaiden ja ekosysteemien myrkyttämiseen.
Viime kädessä kuluttajilla on valta päättää. Siinä, missä poliitikot voivat ohjata kulutustamme vaikuttamalla hintoihin, kuluttajat voivat antaa tuottajille viestin vaatimalla kestävästi kasvatettua puuvillaa. Asia on ajatuksen arvoinen, kun ostat seuraavan kerran farkut.
For references, please go to https://www.eea.europa.eu/fi/ymparisto-signaalit/ymparisto-signaalit-2012/artikkelit/hinnat-kohdilleen or scan the QR code.
PDF generated on keskiviikko 29. maaliskuuta 2023, 23.54
Engineered by: EEA:n web-tiimi
Software updated on 12 March 2023 21:56 from version 23.1.28
Software version: EEA Plone KGS 23.3.11
tallenna toimenpiteet
Jaa muiden kanssa