Elämää kulutusyhteiskunnassa

Kun Carlos Sánchez syntyi vuonna 1989, Suur-Madridin alueella asui lähes viisi miljoonaa henkeä. Carlosin perhe asui kolmiossa kaupungin keskustassa. Perheellä oli televisio mutta ei autoa.

Carlosin perhe ei suinkaan ollut tuolloin ainoa espanjalaisperhe, jolla ei ollut autoa. Vuonna 1992 eli kuusi vuotta sen jälkeen, kun Espanja liittyi Euroopan unioniin, maassa oli 332 henkilöautoa tuhatta asukasta kohti. Vuonna 2009, lähes kaksikymmentä vuotta myöhemmin, 480 espanjalaisella tuhannesta oli auto. Luku on hieman EU:n keskiarvoa korkeampi.

Kun Carlos oli viisivuotias, Sánchezin perhe osti naapurin asunnon ja asunnot yhdistettiin. Kun hän oli kahdeksan, perhe osti ensimmäisen autonsa käytettynä.

Yhteiskuntien ikääntyminen

Liikennemuotojemme lisäksi myös yhteiskuntamme ovat muuttuneet. Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta naista kohti syntyneiden lasten keskimäärä ei ole muuttunut EU:n jäsenvaltioissa merkittävästi viimeisten 20 vuoden aikana. Vuonna 1992 Espanjassa naiset saivat keskimäärin 1,32 lasta, ja vuonna 2012 luku oli noussut 1,39:ään. Se on silti vielä kaukana keskimäärästä 2,1, jolla väestömäärän katsotaan yleisesti pysyvän ennallaan. Vuonna 2009 kokonaishedelmällisyysluku oli 27 jäsenvaltion EU:ssa noin 1,5.

EU:n väestö kuitenkin kasvaa – pääasiassa maahanmuuton vuoksi. Lisäksi elämme kauemmin ja elintasomme on noussut. Vuonna 2006 vastasyntyneiden poikien eliniänodote oli EU:ssa 76 vuotta ja tyttöjen 82 vuotta. Lokakuun 2011 lopussa maailman väestömäärä saavutti seitsemän miljardin rajan. Vaikka hedelmällisyysluvut ovatkin laskeneet viimeisten 20 vuoden aikana, maailman väestön odotetaan kasvavan ja tasaantuvan noin kymmeneen miljardiin vuonna 2100.

Myös kaupungistuminen lisääntyy. Yli puolet maailman väestöstä asuu nykyisin kaupungeissa. EU:n väestöstä kaupungeissa asuu noin kolme neljäsosaa. Vaikutukset näkyvät myös monissa eurooppalaisissa kaupungeissa, kuten Madridissa. Suur‑Madridin alueen väestö kasvoi 6,3 miljoonaan vuonna 2011.

Kasvatamme ruokamme petrokemiallisissa lannoitteissa ja hyönteismyrkyissä. Useimmat rakennusmateriaalimme – sementti, muovi ym. – on valmistettu fossiilisista polttoaineista, ja sama koskee useimpia lääkkeitämme. Vaatteemme on valmistettu enimmäkseen petrokemiallisista synteettisistä kuiduista. Myös liikenne, sähköntuotanto, lämmitys ja valaistus ovat riippuvaisia fossiilisista polttoaineista. Koko sivilisaatiomme perustuu hiilikauden aikaisten hiiliesiintymien kaivamiseen.
[…] viidenkymmenen tuhannen vuoden päästä tulevat sukupolvet […] luultavasti kutsuvat meitä fossiilisia polttoaineita käyttäneiksi ihmisiksi ja aikakauttamme hiilidioksidikaudeksi, aivan kuten mekin kutsumme menneitä aikakausia pronssi- ja rautakaudeksi.

Jeremy Rifkin, The Foundation on Economic Trends -säätiön puheenjohtaja ja Euroopan unionin neuvonantaja. Ote Rifkinin kirjasta ”The Third Industrial Revolution” (Kolmas teollinen vallankumous).

Kasvua kaikkialla

Viimeisten 20 vuoden aikana monien muiden Euroopan maiden tapaan myös Espanjan talous kasvoi vakaasti ja espanjalaisten tulot nousivat. Aivan viime aikoihin saakka näytti myös siltä, että maan työttömyysongelmaankin oli saatu todellinen ratkaisu. Nousukautta vauhdittivat yksityisen ja julkisen lainansaannin helppous, raaka-aineiden saatavuus sekä Keski- ja Etelä-Amerikasta ja Afrikasta tulevien maahanmuuttajien virta.

Carlosin syntyessä yhteen liitettyjä tietoteknisiä verkkoja oli vain muutama eikä Internetiä (nykymuodossaan) ollut olemassa. Matkapuhelimet olivat harvinaisia, hankalasti kuljetettavissa ja useimmille liian kalliita. Verkkoyhteisöistä ja sosiaalisista verkostoista ei ollut kuultukaan. Sana ”teknologia” tarkoitti monille yhteisöille eri puolilla maailmaa luotettavaa sähkönjakelua. Puhelimen käyttö oli kallista, eikä yhteyttä ollut aina käytettävissä. Ulkomaanmatkat olivat vain harvojen hyväosaisten huvia.

Vaikka viimeisten 20 vuoden aikana onkin koettu useita taantumia, Euroopan unionin talous kasvoi 40 prosenttia. Kasvu oli keskimäärin hieman nopeampaa maissa, jotka liittyivät Euroopan unioniin vuosina 2004 ja 2007. Matkailuun liittyvä rakentaminen oli Espanjan taloudelle erityisen tärkeä veturi. Muissa Euroopan maissa talouskasvua synnyttivät myös esimerkiksi palveluala ja tuotantoteollisuus.

Nykyään Carlos elää vanhempiensa kanssa samassa osoitteessa. Jokaisella perheenjäsenellä on oma auto ja matkapuhelin. Eurooppalaisella mittapuulla Sánchezin perheen elämäntavassa ei ole mitään epätavanomaista.

Globaalin jalanjäljen kasvu

EU:n talouden ja maailmantalouden kasvaessa myös EU:n ympäristövaikutukset ovat kasvaneet. Kauppa on lisännyt merkittävästi hyvinvointia sekä EU:ssa että kehitysmaissa mutta laajentanut samalla toimintamme ympäristövaikutuksia.

Vuonna 2008 Euroopan unioni toi painossa laskettuna raaka-aineita kuusi kertaa enemmän kuin mitä se vei. Ero johtuu lähes kokonaan polttoaineiden ja kaivostuotteiden mittavasta tuonnista.

Hyvin suunniteltu ja toteutettu politiikka tuottaa tuloksia

Jo paljon ennen vuonna 1992 pidettyä Rion huippukokousta maailmalla alettiin tunnustaa enenevässä määrin, että ympäristöongelmiin on puututtava kiireesti. EU:n ympäristölainsäädäntöä ryhdyttiin kehittämään jo 1970-luvun alussa. Tämän jälkeen saadut kokemukset ovat osoittaneet, että ympäristölainsäädännöstä on hyötyä, kun se pannaan tehokkaasti täytäntöön.

Esimerkiksi EU:n lintudirektiivi (1979) ja luontotyyppidirektiivi (1992) tarjoavat lainsäädäntökehyksen EU:n suojelualueille. Tähän mennessä Euroopan unioni on liittänyt yli 17 prosenttia maa-alueistaan ja yli 160 000 km2 merialueistaan osaksi Natura 2000 luonnonsuojeluverkostoa. Vaikka monet eurooppalaiset lajit ja luontotyypit ovatkin yhä vaarassa, Natura 2000 on tärkeä askel oikeaan suuntaan.

Myös muilla ympäristöpoliittisilla toimilla on ollut myönteinen vaikutus EU:n ympäristöön. Ilmanlaatu on parantunut yleisesti merkittävästi viimeisten 20 vuoden aikana. Kaukaa kulkeutuvat ilmansaasteet ja muutamat paikalliset saasteet vaikuttavat kuitenkin edelleen terveyteemme. EU:n vesien laatu on myös parantunut huomattavasti EU:n lainsäädännön ansiosta, mutta suurin osa ilmaan, veteen ja maahan lasketuista saasteista ei kuitenkaan katoa helposti. Päinvastoin saasteet kertyvät ympäristöön.

Euroopan unioni on myös ryhtynyt murtamaan talouskasvun ja kasvihuonekaasupäästöjen välistä yhteyttä. Maailmanlaajuisesti päästöt kuitenkin kasvavat edelleen ja lisäävät ilmakehän ja merten hiilidioksidipitoisuutta.

Raaka-aineiden käytössä on nähtävissä samankaltainen suuntaus. EU:n talous tuottaa enemmän pienemmästä määrästä raaka-aineita. Käytämme kuitenkin raakaaineita paljon enemmän kuin mitä voimme saada EU:n maaperästä ja meristä. EU tuottaa edelleen paljon jätettä mutta myös kierrättää ja käyttää uudelleen raaka-aineita enenevässä määrin.

Valitettavasti yrittäessämme puuttua yhteen ympäristöongelmaan ymmärrämme, ettei ympäristöongelmia voida torjua erikseen yksi kerrallaan. Ne on otettava osaksi muun muassa talouspolitiikkaa, kaupunkisuunnittelua, kalastuspolitiikkaa ja maatalouspolitiikkaa.

Esimerkiksi vedenotto vaikuttaa veden laatuun ja määrään vesilähteessä ja alajuoksulla. Kun veden määrä vesilähteessä vähenee vedenoton seurauksena, veteen lasketut saasteet laimenevat vähemmän ja haittaavat voimakkaammin kyseisestä vesistöstä riippuvaisia lajeja. Veden laadun parantamissuunnitelmat ja merkittävien tulosten saavuttaminen edellyttävät myös puuttumista vedenoton syihin.

Muutokset tapahtuvat vähitellen

Vaikka tiedoissamme on puutteita, nyt havaitsemamme ympäristösuuntaukset edellyttävät päättäjiltä, yrityksiltä ja kansalaisilta välittömästi määrätietoisia toimia. Jos toimintaa jatketaan vanhaan tapaan, metsät hupenevat maailmanlaajuisesti kriittistä vauhtia ja maailman keskilämpötila voi nousta jopa 6,4 °C vuosisadan loppuun mennessä. Alavilla saarilla ja rannikkoalueilla merenpinnan nousu uhkaa yhtä tärkeimmistä resursseistamme, nimittäin maata.

Kansainvälisiin neuvotteluihin ja niissä syntyneiden päätösten täytäntöönpanoon kuluu usein vuosia. Huolella suunniteltu kansallinen lainsäädäntö tuottaa tuloksia, kun se pannaan kunnolla täytäntöön, mutta geopoliittisesti sen vaikutusalue on rajallinen. Monet ympäristöongelmat eivät tunne kansallisia rajoja. Viime kädessä metsien hupeneminen, ilman saastuminen tai merten roskaaminen saattaa vaikuttaa meihin kaikkiin.

Suuntauksia ja asenteita voidaan muuttaa – askel askeleelta. Tiedämme hyvin, mikä tilanne oli 20 vuotta sitten ja mikä se on nyt. Vaikka meillä ei olekaan ihmeratkaisua, joka korjaisi kaikki ympäristöongelmamme välittömästi, meillä on ajatus – tai itse asiassa koko joukko ajatuksia, keinoja ja menettelytapoja – taloutemme muuttamiseksi vihreäksi. Siksi meidän on tartuttava tilaisuuteen rakentaa seuraavien 20 vuoden aikana kestävää tulevaisuutta.

Tartu tilaisuuteen

Edessämme olevaan tilaisuuteen tarttuminen edellyttää sitä, että tiedostamme yhdessä ongelman. Tarpeeksi tahtoa elintapamme muuttamiseksi syntyy vain, jos ymmärrämme, mitä on vaakalaudalla. Tietoisuus lisääntyy, mutta se ei aina riitä. Päivittäiset huolenaiheemme näyttävät liittyvän pääasiassa taloudelliseen turvattomuuteen, pelkoon työttömyydestä ja terveysongelmiin. Sama koskee myös Carlosia ja hänen ystäviään – varsinkin EU:n talouden myllerryksen vuoksi.

Samalla, kun Carlos kantaa huolta biologian opinnoistaan ja uranäkymistään, hän on epävarma siitä, miten hyvin hänen sukupolvensa on perillä Euroopan ja maailman ympäristöongelmista. Kaupunkilaisena hän on kuitenkin tietoinen siitä, että hänen vanhempiensa sukupolvella oli läheisempi suhde luontoon, sillä useimmissa perheissä ainakin toinen vanhemmista oli kasvanut maaseudulla. Vaikka he muuttivatkin työn perässä kaupunkiin, he säilyttivät tiiviimmän suhteen luontoon.

Carlosille ei ehkä koskaan synny samanlaista suhdetta luontoon, mutta hän haluaa tehdä edes jotain, ja siksi hän pyöräilee yliopistolle. Hän on myös suostutellut isänsä pyöräilemään töihin.

Tosiasia on se, että taloudellinen turva, terveys, hyvä elämänlaatu ja jopa työttömyyden torjunta edellyttävät kaikki sitä, että huolehdimme planeettamme hyvinvoinnista. Luonnonvarojemme nopea kuluttaminen sekä monia hyötyjä tarjoavien ekosysteemien tuhoaminen tuskin tuo Carlosille ja hänen sukupolvelleen turvallista ja terveellistä tulevaisuutta. Vihreä, vähän hiilidioksidipäästöjä tuottava talous on paras ja toimivin keino turvata taloudellinen ja sosiaalinen hyvinvointi pitkällä aikavälillä.

Lisätietoja

• Euroopan ympäristökeskuksen SOER 2010 - tutkimus maailmanlaajuisista megatrendeistä
• YK:n ympäristöohjelman raportti Keeping track of our changing environment: From Rio to Rio+20