seuraava
edellinen
kohdat

Tietoja politiikan välineistä

Sivu Viimeksi muokattu 21.04.2016
This page was archived on 19.11.2015 with reason: Content is outdated
Politiikka ovat ratkaisevassa asemassa ympäristön tilan määrittämisessä. EU:lla on 35 vuoden kokemus ympäristöpoliittisesta päätöksenteosta. Sinä aikana on annettu reilusti yli 200 säädöstä ja määritelty erilaisia strategioita. Alun perin politiikassa keskityttiin teknisten standardien sääntelyyn. Vähitellen poliittisten välineiden kirjo on laajentunut, kun on todettu, ettei ole mitään yhtä ainoaa universaalia poliittista välinettä, jolla olisi mahdollista ratkaista kaikki ongelmat. EU:n kuudennessa ympäristöohjelmassa suositellaan erilaisten välineiden yhdistelmää: oikeudellisia vaatimuksia ("komento- ja valvontatoimenpiteitä"), teknologian siirtoa, markkinapohjaisia välineitä, tutkimusta, ympäristövahinkovastuuta koskevia säännöksiä, "vihreitä" julkisia hankintoja sekä vapaaehtoisia järjestelmiä ja sopimuksia. Euroopan ympäristökeskuksen vaikutustutkimukset osoittavat, että institutionaaliset puitteet saattavat olla yhtä tärkeitä kuin itse politiikan suunnittelu.

EU:n ympäristölainsäädäntöpaketti on yleisesti tunnustettu yhdeksi maailman vahvimmista. Se toimii – kunhan se pannaan täysimittaisesti täytäntöön ja sen noudattamista valvotaan. Ilman sitä ympäristömme näyttäisi aivan erilaiselta. Olemme puhdistaneet veden ja ilman, poistaneet käytöstä joitakin otsonia tuhoavia aineita ja kaksinkertaistaneet jätteiden kierrätysasteen. Autot saastuttavat aiempaa vähemmän: ellei katalysaattorien avulla olisi viimeisten 20 vuoden aikana toteutettu parannuksia, jotkin päästöt olisivat kymmenkertaisia nykytasoon verrattuna.

Tällä hetkellä EU:n kestävän kehityksen strategia muodostaa kattavat pitkäaikaiset puitteet, joilla pyritään saamaan aikaan synergiaa taloudellisten, sosiaalisten ja ympäristötavoitteiden välille. EY:n perustamissopimuksessa edellytetään, että ympäristönsuojelu sisällytetään kaiken yhteisön politiikan, kuten energia-, maatalous- ja liikennepolitiikan, määrittelyyn ja toteuttamiseen. Ympäristönäkökohtien huomioon ottaminen muilla politiikan aloilla auttaa ehkäisemään ongelmia niiden syntylähteillä sen sijaan että käytettäisiin yksinomaan "piipunpääratkaisuja".

EU pyrkii politiikassaan integroituun lähestymistapaan, joka perustuu vaikutusten arvioinnin ja paremman sääntelyn periaatteisiin. Tähän liittyy myös suositus, jonka mukaan pyritään parantamaan yleisön osallistumista tieteen, teknologian ja yhteiskunnan väliseen vuorovaikutukseen, mikä on varovaisuusperiaatteen soveltamisen edellytys.

Markkinapohjaiset välineet, kuten päästökauppa ja ympäristöverot, ovat nousemassa esiin EU:n toimintalinjoissa. Niillä pyritään sisällyttämään taloudellisen toiminnan ympäristö- ja terveyskustannukset markkinahintoihin ja hinnoittelemaan luonnonvarojen, kuten ilman, veden ja maaperän, käyttö. Äskettäisiä esimerkkejä tästä ovat EU:n päästökauppajärjestelmä ja ympäristöverotuksen yhdenmukaistaminen muun muassa energiatuotteiden verotusta koskevan direktiivin ja rahtiliikennettä koskevan "eurovinjettidirektiivin" avulla. Myös ympäristöä vahingoittavien tukien poistaminen on painopisteessä. Vuonna 2007 annettu Vihreä kirja markkinapohjaisista ohjauskeinoista ympäristöä ja asiaan liittyviä toimintapoliittisia tarkoituksia varten herättää uudelleen keskustelua ympäristöverotuksen uudistuksesta eli siitä, olisiko siirryttävä työn verotuksesta ympäristöverotukseen.

"Sosialismi ei onnistunut tuomaan esiin taloudellista totuutta. Kapitalismi saattaa epäonnistua ekologisessa totuudessa." (Lester Brown, Fortune Brainstorm Conference, 2006).

Permalinks

tallenna toimenpiteet