Tietoja kaupunkiympäristöstä

Kaupunkien kehittymisellä on voimakas eurooppalainen ulottuvuus. Kaupungit toimivat vuorovaikutuksessa ympäröivän maan kanssa ja vaikuttavat siihen ja sitä kautta ympäristöön paljon itse kaupunkia laajemmalla alueella. Niiden kehitykseen vaikuttavat myös ulkoiset tekijät, kuten väestörakenteen muutos, liikkuvuuden tarve, maailmanlaajuistuminen ja ilmastonmuutos. Kotitalouksien koon pieneneminen ja ikääntyvä väestö lisännevät ympäristöpaineita seuraavina vuosikymmeninä. Tieto- ja viestintäpalvelujen ja tekniikan kehittyminen edelleen tuo merkittäviä uusia laadullisia muutoksia kaupunkijärjestelmiin.

Kaupungit toimivat edistyksen moottoreina, ja suuri osa kulttuurisista, älyllisistä, kasvatuksellisista ja teknisistä saavutuksista ja innovaatioista on usein lähtöisin kaupungeista. Nykyinen suuntaus, jossa kaupunkirakentaminen hajautuu ja levittäytyy johtaa energian, luonnonvarojen, liikenteen ja maan lisäkulutukseen, mikä lisää kasvihuonekaasupäästöjä sekä ilman- ja melusaasteita tasoille, jotka usein ylittävät ihmisten turvallisuuden vuoksi asetetut lailliset tai suositellut rajat.

Kokonaiskulutus, energiankäyttö, vedenkäyttö ja jätteiden tuotanto kulkevat käsi kädessä kaupunkikotitalouksien lisääntyvän määrän kanssa. Euroopan ympäristökeskuksen raportti kaupunkirakenteen hajautumisesta osoittaa, että kaupunkien maankäyttö vaikuttaa suoraan jo yli neljännekseen Euroopan unionin alueesta: hajautuvat kaupungit ovat vuosina 1990–2000 ottaneet haltuunsa viisi kertaa suur-Lontoon kokoisen maa-alan. Kyseessä on ensisijaisesti entinen maatalousmaa, mikä on johtanut merkittävien ekosysteemipalvelujen, kuten ruuan tuotannon, tulvasuojelun ja biologisen monimuotoisuuden häviämiseen.

Ekologisen jalanjäljen käsite osoittaa, kuinka paljon maa- ja vesialuetta yksilö, kaupunki tai maa tarvitsee tuottaakseen ne resurssit, joita kuluttaa, ja käsitelläkseen tuottamansa jätteet. Esimerkiksi Suur-Lontoon ekologinen jalanjälki on 293 kertaa oman alueensa kokoinen ja kaksi kertaa Yhdistyneen kuningaskunnan kokoinen.

Ilman saastumista Euroopassa vuosina 1990–2004 selvittänyt raportti osoittaa, että päästöjen vähentymisestä huolimatta hiukkasten ja alailmakehän otsonin korkeat pitoisuudet aiheuttavat edelleen ongelmia monissa kaupungeissa ja niitä ympäröivillä alueilla. Pienhiukkaset tunnustetaan nykyisin yleisesti tärkeimmäksi ilman saastumisen ihmisten terveydelle aiheuttamaksi uhaksi. Maailman terveysjärjestö (WHO) arvioi, että noin 100 000 kuolemaa vuodessa voidaan yhdistää ulkoilman saastumiseen Euroopan kaupungeissa, mikä lyhentää elinajanodotetta keskimäärin yhdellä vuodella.

Tärkeä syy ilman saastumiseen ja meluongelmiin on moottoroidun liikenteen lisääntyminen, joka johtaa myös käytettävissä olevien vihreiden ja rauhallisten alueiden vähenemiseen kaupunkikeskustoissa. Tämä saa ihmiset muuttamaan pois kaupunkikeskustasta esikaupunkeihin ja takamaille. Uudet väestöntiheydeltään alhaiset kaupunkialueet johtavat henkilöautoliikenteen lisääntymiseen, mikä kärjistää nykyisiä ongelmia.