seuraava
edellinen
kohdat

Article

Ilma, jota hengität - Euroopan ilmanlaatu

Vaihda kieli
Article Julkaistu 02.03.2009 Viimeksi muokattu 11.05.2021
* Tämän tarinan henkilöt ovat kuvitteellisia. Tiedot ovat kuitenkin täyttä totta. Tapahtumien ajankohta on 27. heinäkuuta 2008, jolloin Brysselissä annettiin ilmanlaatua koskeva varoitus.

Anna on 37-vuotias ja asuu Brysselin keskustassa. Hän suunnittelee pienen poikansa Johanin kanssa retkeä vilkkaan kaupungin ulkopuolelle. Annalla on astma, ja hänen lääkärinsä on varoittanut ilmansaasteiden vaaroista erityisesti kuumina kesäpäivinä.

Anna on kuullut Lontoon savusumuista, jotka surmasivat 2 000 ihmistä yhden viikon aikana 1950-luvulla. Hän muistaa lapsuudestaan iltauutiset, joissa näytettiin kuolleita kaloja ja kuolevia puita, kun käsite happosade tuli ensi kertaa yleisön tietoisuuteen 1970-luvulla.

Äitiys ja äskettäinen astmakohtaus ovat saaneet Annan ajattelemaan ilmansaasteita. Tosiasia on, että monien ilmansaasteiden päästöt ovat vähentyneet huomattavasti koko Euroopassa Annan lapsuusajoista. Ilma, jota hän ja Johan hengittävät, on nykyisin paljon parempilaatuista, ja ilmanlaatupolitiikka onkin yksi EU:n ympäristöpolitiikan suurista menestystarinoista. EU:n toimilla on leikattu erittäin merkittävästi varsinkin happosateen pääasiallisen ainesosan, rikin, päästöjä.

Sitä vastoin typpeä – joka on myös tärkeä happosateen ainesosa – ei ole käsitelty yhtä laajasti, ja se aiheuttaakin edelleen suuria ongelmia. Merkittävä osuus Euroopan kaupunkiväestöstä asuu edelleen niissä kaupungeissa, joissa EU:ssa ilmanlaadulle asetetut rajat ihmisten terveyden suojelemiseksi ylittyvät säännöllisesti. Euroopassa kuolee vuosittain paljon enemmän ihmisiä ennenaikaisesti ilmansaasteiden seurauksena kuin liikenneonnettomuuksissa.

Euroopassa ei ole edelleenkään päästy tavoitteeseen eli saavutettu sellaista ilmanlaatua, joka ei vahingoita ihmisten terveyttä eikä ympäristöä. EEA:n arvion mukaan 15 EU:n 27 jäsenvaltiosta ei onnistu saavuttamaan vähintään yhtä vuodelle 2010 asetetuista oikeudellisesti sitovista tavoitteistaan, jotka koskevat haitallisten ilmansaasteiden vähentämistä.

Hiukkaset ja otsoni

Kaksi saastuttajaa, pienhiukkaset ja alailmakehän otsoni, tunnustetaan nyt yleisesti merkittävimmiksi ilmansaasteiksi terveysvaikutusten kannalta. Pitkäaikaisella altistuksella ja tilapäisellä korkealla altistuksella voi olla useita erilaisia terveysvaikutuksia hengityselinten vähäisestä ärsytyksestä ennenaikaiseen kuolemaan.

Käsitettä hiukkaset käytetään kuvaamaan useita erilaisia pienhiukkasia, jotka ovat peräisin esimerkiksi ajoneuvojen pakokaasuista ja kotitalouksien tulisijoista ja jotka vaikuttavat keuhkoihin. Altistus voi olla haitallista kaikenikäisille ihmisille, mutta erityisessä vaarassa ovat sydän- ja hengityselinsairauksista kärsivät henkilöt.

Viimeisimpien EEA:n tietojen mukaan vuodesta 1997 lähtien jopa 50 prosenttia Euroopan kaupunkiväestöstä on saattanut altistua hiukkaspitoisuuksille, jotka ylittävät ihmisten terveyden suojelemiseksi EU:ssa asetetun rajan. Peräti 61 prosenttia kaupunkiväestöstä on saattanut altistua otsonipitoisuuksille, jotka ylittävät EU:n niille asettaman tavoite-arvon. On arvioitu, että ilman PM2,5-hiukkasten (pienhiukkasten) pitoisuus on alentanut tilastollista elinikäodotetta EU:ssa yli kahdeksalla kuukaudella.

EEA on pannut merkille, että vaikka näiden kahden keskeisen ilmansaastuttajan päästöt ovat laskeneet vuodesta 1997 lähtien, niiden mitatut pitoisuudet hengitysilmassa ovat pysyneet pääosin samoina. Emme vielä tiedä, miksi niiden taustapitoisuudet eivät ole alentuneet, mutta se voi johtua useiden eri tekijöiden yhteisvaikutuksesta: ilmastonmuutoksen aiheuttama lämpötilan nousu saattaa vaikuttaa ilmanlaatuun, Eurooppaan kulkeutuu ehkä saasteita muista maanosista, tai esimerkiksi puista vapautuu luontaisesti otsonia muodostavia aineita.

Päivä maaseudulla

Anna suunnittelee viettävänsä Johanin kanssa päivän maaseudulla. Ennen lähtöä hän kirjautuu sisään hallituksen IRCEL-verkkopalveluun, joka tarjoaa runsaasti ja säännöllisesti tietoa ilmanlaadusta Belgian eri osissa. Karttoja käyttäen Anna voi silmäillä muun muassa hiukkasten, otsonin sekä typpi- ja rikkidioksidin lukemia ja ennusteita. Tiedot siirretään verkkoon ympäri maata sijaitsevilta seurantaasemilta.

Seurannan ja ilmansaasteita koskevien tietojen saatavuuden paraneminen on toinen viime vuosien menestystarinoista. Esimerkiksi paikalliset tiedot otsonipitoisuuksista toimitetaan nyt edelleen EEA:n Ozone web palveluun (1), jossa annetaan yleiskatsaus tilanteesta eri puolilla Eurooppaa.

Anna vierittää Belgian karttaa ja zoomaa seuranta-asemaan Brysselin keskustassa, alle kahden kilometrin päässä hänen kodistaan.

Muutamaa minuuttia aiemmin mitattu lukema osoittaa, että otsonipitoisuudet Brysselissä ovat korkeat. Verkkosivuston ennusteen mukaan otsonipitoisuudet ylittävät EU:n tavoitearvot myöhemmin samana päivänä ja jälleen seuraavana päivänä (kuva 1).

Anna lähtee asunnoltaan ja suuntaa lähimmälle metroasemalle, joka on 10 minuutin kävelymatkan päässä. Ulkona kadulla kaupungin liikenneongelmien koko vaikutus on helppo nähdä – ja haistaa.

Autojen pakokaasupäästöt Brysselin ja kaikkien suurten kaupunkien keskustassa ärsyttävät hengitysteitä sekä silmiä ja keuhkoja. Anna ja Johan kääntyvät paikallisjuna-asemalleen ja suuntaavat maaseudulle.

Pian Anna ja Johan saapuvat aivan Brysselin ulkopuolella sijaitsevaan luonnonpuistoon. Kyltti kertoo heille, että he vierailevat Natura 2000 -alueella – yhdessä osassa Euroopan laajuista ekologista verkkoa, joka on luotu luontotyyppien suojelemiseksi ja monimuotoisen kasviston ja eläimistön säilyttämiseksi.

Typpi

Mutta mikä täällä haisee? Traktori ruiskuttaa lietelantaa läheiselle pellolle. Ärsyttävää, Anna ajattelee, mutta se on myös osa aitoa maalaiselämää, joka esitetään hieman romanttisempana Johanin kuvakirjoissa.

Voimakkaan hajun aiheuttavat lannan sisältämät peräti 40 eri kemiallista ainetta. Yksi niistä on haihtuva typpiyhdiste ammoniakki (NH3). Erittäin korkeina pitoisuuksina ammoniakki on syövyttävä ja voi vahingoittaa hengitysteitä. Traktorin levittämät määrät eivät kuitenkaan ole vaarallisia ihmisten terveydelle. Anna voi huokaista helpotuksesta pistävästä hajusta huolimatta.

Typpi on tärkeä ravinne luonnossa. Kehomme käyttää reaktiivisen typen muotoja proteiinintuotannossa. Liiallinen typpi voi kuitenkin aiheuttaa vakavia ympäristö- ja terveysongelmia.

Happosade syntyy, kun ilman rikki- ja typpioksidipitoisuudet ovat korkeat. Yksi ilmansaasteita koskevan politiikan suurimmista saavutuksista viime vuosikymmeninä on ollut rikkidioksidipäästöjen erittäin merkittävä väheneminen. EEA:n 32 jäsenmaata vähensivät rikkipäästöjään 70 prosenttia vuosina 1990–2006. Typpipäästöjä ei sitä vastoin ole onnistuttu vähentämään yhtä paljon.

Rikkipäästöjen vähentyessä typpi on nyt pääasiallinen ilman happamoittaja. Maatalous ja liikenne ovat tärkeimmät typen aiheuttaman ilman pilaantumisen lähteet. Maatalouden osuus pelkästään ammoniakkipäästöistä (NH3) on yli 90 prosenttia.

Yhtäkkiä Johan, joka on kävellyt huojuen, menettää tasapainonsa ja kaatuu nokkospensaaseen. Nostettuaan Johanin ylös ja puhdistettuaan hänen vaatteensa Anna huomaa nokkosia kaikkialla. Hän muistaa ne elävästi lapsuudestaan naapurin puutarhassa. Silloin nokkosia kasvoi kompostin ympärillä, jonne myös kananlanta kärrättiin. Tämä ei ollut sattumaa – nokkonen on merkki maaperän korkeista typpipitoisuuksista.

”Rehevöityminen” on todennäköisimmin aiheuttanut tämän Johania ympäröivien nokkosten äkillisen lisääntymisen. Näin tapahtuu, kun joko maa- tai vesiekosysteemissä on käytettävissä liian monta kemiallista ravinnetta (kuten typpeä). Vedessä se tarkoittaa kasvien liiallista kasvua ja mätänemistä, millä on puolestaan uusia vaikutuksia, kuten happikato. Kalat ja muut eläimet ja kasvit tukehtuvat lopulta, kun happivarat on käytetty loppuun.

Nokkosten paljous viittaa siihen, että vaikka tämä Natura 2000 -alue onkin suojeltu luonnonympäristö, se ei ole immuuni ilman typpipitoisuuksille. Aluetta suojaava aita ei tehoa niihin – itse asiassa ainoa keino suojata alue täysin ilman epäpuhtauksilta olisi rakentaa sen ympärille kasvihuon

Toimet ilmastonmuutoksen vaikutusten lieventämiseksi parantavat

ilmanlaatua

Tammikuussa 2008 Euroopan komissio ehdotti ilmasto- ja energiapakettia, jonka tarkoituksena on:

  • vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä;
  • lisätä uusiutuvan energian osuutta 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä;
  • parantaa energiatehokkuutta 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä.

Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavilla toimilla vähennetään myös ilmansaasteita Euroopassa. Esimerkiksi energiatehokkuuden paraneminen ja uusiutuvan energian lisääntyvä käyttö alentavat molemmat fossiilisten polttoaineiden kulutusta, joka on yksi keskeinen ilmansaasteiden lähde. Näihin myönteisiin sivuvaikutuksiin viitataan ilmastonmuutospolitiikan ”oheishyötyinä”.

On arvioitu, että edellä mainittu paketti alentaa EU:n ilmansaasteita koskevien tavoitteiden täyttämisestä aiheutuvia kustannuksia 8,5 miljardilla eurolla vuosittain. Euroopan terveyspalveluille koituvat säästöt voivat olla jopa kuusinkertaiset.

Katse tulevaan

Ilmansaasteet eivät tunne kansallisia rajoja, joten tätä ongelmaa on käsiteltävä kansainvälisesti. Vuonna 1979 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen valtiosta toiseen tapahtuvasta ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumisesta (LRTAP-yleissopimus) on allekirjoittanut 51 maata, ja se muodostaa perustan kansainvälisille ilmansaasteiden torjuntatoimille.

Samanaikaisesti EU on kehittänyt toimintalinjoja, joilla rajoitetaan kunkin jäsenvaltion kokonaispäästöjä asettamalla niille oikeudellisesti sitovat rajat. Tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisista päästörajoista annettu direktiivi (NECD) on keskeinen EU:n toimi. Siinä asetetaan päästörajat neljälle ilman epäpuhtaudelle: rikkidioksidille (SO2), typen oksideille (NOX), haihtuville orgaanisille yhdisteille (VOC) metaania lukuun ottamatta ja ammoniakille (NH3). Jäsenvaltioiden pitäisi saavuttaa päästörajat vuoteen 2010 mennessä.

EEA katsoo, että päästöjä on edelleen leikattava, jotta ympäristöä ja terveyttä voidaan suojella asianmukaisesti. Tuoreimpia NECD-tietoja (2) koskevassa EEA:n arviossa todetaan, että 15 jäsenvaltiota arvelee ylittävänsä ainakin yhden neljästä päästörajastaan. Kahden typpeä sisältävän ilman epäpuhtauden, NOX:n ja NH3:n (3), osalta 13 jäsenvaltiota uskoo ylittävänsä päästörajat.

Euroopan komissio suunnittelee esittävänsä vuonna 2009 ehdotuksen NECD:n tarkistamiseksi muun muassa siten, että siinä asetettaisiin tiukemmat päästörajat vuodelle 2020. Siinä ehdotetaan todennäköisesti ensi kertaa kansallisia rajoja pienhiukkasille (PM2,5).

 

NECD:n mallin mukaisesti on annettu ilmanlaatua koskevia direktiivejä, joissa asetetaan raja- ja tavoitearvot tärkeimmille ilman epäpuhtauksille. Huhtikuussa 2008 hyväksyttiin direktiivi ilmanlaadusta ja sen parantamisesta. Siinä asetetaan ensimmäistä kertaa PM2-pitoisuuksille (pienhiukkaset) oikeudellisesti sitovat raja-arvot, jotka on saavutettava vuonna 2015. Euroopan komissio myös arvostelee jäsenvaltioita voimakkaasti siitä, että ne ovat ylittäneet aiemmin asetetut raja-arvot. Jos tilanteen parantamiseksi ei ole ehdotettu riittävästi toimia, komissio on käynnistänyt rikkomismenettelyn tällaisia jäsenvaltioita vastaan. Myöhemmin samana iltana Anna näkee iltauutisia katsoessaan, että hallitus on antanut ilmanlaatuvaroituksen, koska otsonipitoisuudet ylittävät EU:n kynnysarvot. Varoituksessa neuvotaan hengitysvaikeuksista kärsiviä ihmisiä ryhtymään varotoimiin, kuten välttämään rasitusta, niin kauan kuin otsonipitoisuudet pysyvät korkeina.

Lähdeviitteet

Coordination Centre for Effects, Data Centre of the International Cooperative Programme on Modelling and Mapping of Critical Levels and Loads and Air Pollution Effects, Risks and Trends (ICP Modelling and Mapping, ICP M&M).

Directive 2008/50/EC of the European Parliament and of the Council of 21 May 2008 on ambient air quality and cleaner air for Europe.

EEA, 2006. Air quality and ancillary benefits of climate change policies, EEA Technical report No 4/2006.

EEA, 2008a. The NEC Directive status report. EEA Technical report No 9/2008.

EEA, 2008b. Annual European Community LRTAP Convention emission inventory report 2008. EEA Technical report No 7/2008.

EEA, 2009. Assessment of ground-level ozone within the EEA member countries with focus on long-term trends (in preparation).

EEA. Core set indicator CSI-04: Exceedance of air quality limit values in urban areas.

EEA Ozone web. Ozone pollution across Europe.

European Commission, 2002. The Sixth Environment Action Programme of the European Community 2002–2012 (1600/2002/EC).

European Commission, 2005a. Directorate General for Energy and Transport.

European Commission Thematic Strategy on Air Pollution (2005). Communication from the Commission to the Council and the European Parliament. COM(2005)446 final and press release.

European Commission, 2005b. Thematic Strategy on Air Pollution (2005). Communication from the Commission to the Council and the European Parliament. COM(2005)446 final.

IIASA, 2008. 'National Emission Ceilings for 2020 based on the 2008 Climate & Energy Package'. NEC Scenario Analysis Report Nr.6. International Institute for Applied Systems Analysis, July 2008.

Task Force on Reactive Nitrogen (TFNr), Convention on Long-range Transboundary Air Pollution.

 

(1) Otsonin aiheuttama ilman pilaantuminen Euroopassa: http://www.eea.europa.eu/maps/ozone. Kehitteillä on samantapainen palvelu, joka tarjoaisi paikallista tietoa hiukkaspitoisuuksissa Euroopan eri osissa.

(2) NEC Directive status report -raportissa (EEA Technical report No 9/2008) esitetään jäsenvaltioiden vuoden 2007 lopussa toimittamat viralliset tiedot.  

(3) Belgia, Ranska, Saksa ja Alankomaat uskovat, että uudet politiikat ja toimenpiteet, joita ei ole vielä pantu täytäntöön, auttavat niitä saavuttamaan vuodelle 2010 asetetut päästörajansa. Lisäksi useat muut jäsenvaltiot uskovat alittavansa alkuperäiset päästörajansa.


Permalinks

tallenna toimenpiteet