Lähikuvassa merissämme oleva jäte

Vaihda kieli
Article Julkaistu 11.09.2014 Viimeksi muokattu perjantai 22. huhtikuuta 2016, 11.32
Valtameret peittävät noin 70 prosenttia maapallon pinta-alasta, ja merissä on roskaa lähes kaikkialla. Meriin päätyneet jätteet, erityisesti muovi, on uhka paitsi merien ja rannikoiden terveydelle myös taloudelle ja yhteisöille. Suurin osa merijätteestä syntyy maalla tapahtuvasta toiminnasta. Miten voimme pysäyttää jätteiden virtaamiseen meriin? Tämän maailmanlaajuisen meriympäristön ongelman torjuminen on parasta aloittaa maalla.

 Image © Rastislav Stanik

Vuonna 2007 Pohjois-Ranskassa rantaan huuhtoutui melko epätavallinen joukko haaksirikkoutuneita. Kyse oli kumiankoista, jotka olivat tulleet 15 vuotta kestäneen pitkän matkansa päähän. Matka alkoi tammikuussa 1992, kun Hongkongista Yhdysvaltoihin matkalla ollut alus menetti osan lastistaan myrskyssä. Yhdessä laidan yli huuhtoutuneessa kontissa oli 28 800 lelua. Osa niistä oli rantautunut Australiaan ja Yhdysvaltojen itärannikolle jo vuosia aiemmin. Loput olivat ajautuneet Beringin salmen läpi Pohjoiselle jäämerelle ja huuhtoutuneet rantaan Grönlannissa, Brittein saarilla ja Nova Scotiassa.

Muovin loputon matka

Kumiankat eivät ole ainoita merissämme ajelehtivia ihmisen aiheuttamia jätteitä. Merien roskaisuus koostuu valmistetuista tai jalostetuista kiinteistä materiaaleista (esimerkiksi muovista, lasista, metallista ja puusta), jotka päätyvät meriympäristöön tavalla tai toisella.

Meriin päätyy vuosittain noin 10 miljoonaa tonnia jätettä. Muovi, erityisesti muovinen pakkausjäte, kuten juomapullot ja kertakäyttöpussit, on selkeästi suurin jätetyyppi meriympäristössä. Seuraavana tulevat rikkoutuneet kalaverkot, köydet, käsipyyhkeet, tamponit, vanupuikot, kondomit, tupakantumpit, kertakäyttöiset sytyttimet ja niin edelleen.

Muovin massatuotanto alkoi 1950-luvulla ja kasvoi räjähdysmäisesti 1,5 miljoonasta tonnista vuodessa nykyiselle tasolleen eli 280 miljoonaan tonniin vuodessa. Noin kolmannes nykyisestä muovituotannosta koostuu kertakäyttöpakkauksista, jotka heitetään pois noin vuoden kuluessa.

Toisin kuin orgaaniset materiaalit, muovi ei koskaan häviä luontoon vaan kertyy ympäristöön, erityisesti valtameriin. Auringonvalo, suolavesi ja aallot hajottavat muovit yhä pienemmiksi palasiksi. Kertakäyttövaipan tai muovipullon hajoaminen tällaisiksi mikroskooppisen pieniksi palasiksi voi kestää noin 500 vuotta. Kaikki mikroroskat eivät ole hajoamisprosessin tulosta. Osa kulutustuotteistamme, kuten hammastahna, kosmetiikka ja henkilökohtaiset hygieniatuotteet, sisältävät jo itsessään muovisia mikrohiukkasia.

Merivirtaukset sekä tuulet ja maapallon kiertoliike yhdessä kasaavat yhteen näitä palasia, joista osa on kooltaan vain mikroneja (metrin miljoonasosa). Näin syntyy suuria muovin peittämiä alueita, joita nimitetään jätepyörteiksi. Palasten koosta riippuen ne voivat näkyä läpikuultavana "muovisoppana". Nämä jätepyörteet eivät ole vakaita vaan muuttavat kokoaan ja muotoaan. Suurimman ja tutkituimman jätepyörteen, pohjoisen Tyynenmeren jätepyörteen, arvioidaan imaisseen mukaansa 3,5 miljoonaa tonnia roskaa. Sen vaikutusalueen arvioidaan olevan kaksi kertaa Yhdysvaltojen kokoinen. Valtamerissämme on viisi muuta suurta jätepyörrettä, joihin jäte kasaantuu. Yksi niistä on Atlantilla.

Osa palasista huuhtoutuu rantaan, jossa ne sekoittuvat hiekkaan maailman kaikkein syrjäisimmissäkin kolkissa. Lopuista tulee osa ravintoketjua.

Mistä merien roskat ovat peräisin?

Joidenkin arvioiden mukaan noin 80 prosenttia meriympäristön jätteestä on peräisin maalla tapahtuvasta toiminnasta eikä pelkästään rannikoilla tapahtuvasta ihmisen toiminnasta. Vaikka tuotteet olisikin heitetty pois maalla, joet, tulvat ja tuuli kuljettavat jätettä mereen. Myös kalastus, merenkulku, offshore-laitokset, kuten öljynporauslautat, ja viemärit tuottavat jätettä meriin.

Merijätteen alkuperä vaihtelee jonkin verran alueittain. Välimeren, Itämeren ja Mustanmeren alueella maalla tapahtuva toiminta aiheuttaa suurimman osan merijätteestä. Pohjanmeren alueella merellä tapahtuva toiminta puolestaan tuottaa yhtä paljon jätettä kuin maalla tapahtuva toiminta.

Enemmän muovia kuin planktonia

Merien roskaantumisen vaikutusten täyttä laajuutta on vaikea arvioida. Roskaantumisella on kaksi keskeistä haittavaikutusta merten eläimistöön: jätettä päätyy eläinten ruoansulatuselimistöön, ja eläimet jäävät kiinni jätteisiin.

Kaliforniassa toimivan riippumattoman meritutkimusinstituutin Algalitan vuonna 2004 tekemässä tutkimuksessa havaittiin, että merivesinäytteet sisälsivät kuusi kertaa enemmän muovia kuin planktonia.

Merieläimet ja -linnut erehtyvät helposti luulemaan muovijätettä ravinnoksi jätteen koon ja yleisyyden vuoksi. Raporttien mukaan yli 40 prosentilla nykyisistä valas-, delfiini- ja pyöriäislajeista, kaikilla merikilpikonnalajeilla ja noin 36 prosentilla merilintulajeista on muovia ruoansulatuselimistössä. Tämä ei koske vain yhtä tai kahta yksilöä. Muovijäte vaikuttaa kokonaisiin kala- ja merilintuparviin. Esimerkiksi yli 90 prosentilla myrskylinnuista, jotka huuhtoutuvat kuolleina rantaan Pohjanmerellä, on vatsassaan muovia.

Sulamattomasta muovista täyttyvä vatsa voi estää eläintä syömästä, jolloin se kuolee nälkään. Muovin sisältämät kemikaalit voivat myös toimia myrkkynä. Annostuksesta riippuen ne voivat pysyvästi heikentää eläintä tai aiheuttaa sen kuoleman.

Myös suuremmat muovikappaleet ovat uhka meriympäristön lajeille. Monet lajit, kuten hylkeet, delfiinit ja merikilpikonnat, voivat tarttua kiinni muovijätteeseen ja mereen joutuneisiin verkkoihin ja siimoihin. Useimmat kiinni tarttuneista eläimistä eivät selviä, koska ne eivät pääse veden pinnalle hengittämään, pakenemaan saalistajia tai ne eivät pysty hankkimaan ravintoa.

Jäävuoren huippu

Merien roskaantuminen on maailmanlaajuinen ongelma, josta on vaikea kerätä luotettavia tietoja. Virtaukset ja tuulet siirtävät näkyviä palasia ympäriinsä, jolloin samat jätteet saatetaan laskea useaan kertaan. Lisäksi vain pienen osuuden merijätteestä uskotaan kelluvan tai huuhtoutuvan rantaan. YK:n ympäristöohjelman (UNEP) mukaan vain 15 prosenttia merijätteestä kelluu meren pinnalla, toiset 15 prosenttia ovat vedessä ja loput 70 prosenttia merenpohjassa.

Jätteen näkymätön osa vaikuttaa meriympäristön kokonaisvaltaiseen terveyteen. Arvioiden mukaan noin 640 000 tonnia kalastusvälineitä häviää, hylätään tai heitetään pois maailmanlaajuisesti. Nämä "haamuverkot" pyytävät edelleen kaloja ja muita merieläimiä vuosien ja vuosikymmenien päästäkin.

Lisäksi osa kalalajeista, joiden ruoansulatuselimistöön muovi päätyy, kuuluu säännöllisesti ruokavalioomme. Muoville ja niiden öljypohjaisille kemikaaleille altistuneiden kalojen ja äyriäisten syöminen vaarantaa myös ihmisten terveyden. Se, millaisia vaikutukset terveyteen ovat, ei ole täysin selvillä.

Merien roskaantuminen vaikuttaa eniten rannikkoyhteisöihin

Yli 40 prosenttia EU:n väestöstä asuu rannikkoalueilla. Roskaantuminen aiheuttaa ympäristökustannusten lisäksi myös sosioekonomisia kustannuksia, jotka vaikuttavat eniten rannikkoyhteisöihin. Puhdas rantaviiva on elintärkeä rantamatkailulle. Atlantin rannikolta löydetään 100 metrin matkalta keskimäärin 712 roskaa. Ilman toimia roskaa kasaantuu rannoille. Lisätäkseen uimapaikkojensa houkuttelevuutta matkailijoiden silmissä monien yhteisöjen ja yritysten on puhdistettava rannat ennen kesäsesongin alkua.

Roskaantumisen kokonaiskustannuksista yhteiskunnalle ei ole kattavia arvioita. Samoin on vaikea arvioida menetyksiä, joita paikallisyhteisöille aiheutuu siitä, että vierailijat päättävät matkustaa toisiin kohteisiin. Puhdistustoimien konkreettisista rahallisista kustannuksista on kuitenkin olemassa esimerkkejä. Yhdistyneessä kuningaskunnassa kunnat käyttivät rantojen puhdistamiseen noin 18 miljoonaa euroa vuodessa.

Puhdistustoimet voivat auttaa keräämään isompia muovinpalasia ja parantamaan alueen ulkonäköä. Mutta mitä tapahtuu pienille, näkymättömille palasille? Kommunenes Internasjonale Miljøorganisasjon (KIMO) on paikallisviranomaisten yhteinen kansainvälinen järjestö, joka käsittelee merten saastumista. Järjestön mukaan noin 10 painoprosenttia rantaviivan aineksesta koostuu muovista. Palasten pienen koon vuoksi niitä on usein mahdotonta erotella hiekasta.

Merien roskaantumisen torjuminen alkaa ehkäisystä

Vaikka roskaantuminen on vain yksi meriympäristön terveyteen kohdistuvista paineista, se on alati kasvava huolenaihe. Muovin kasaantuminen luonnossa ja sen pitkäkestoisuus hankaloittavat asiaa entisestään. Roskaantuminen on rajat ylittävä ongelma: kun jätteet päätyvät mereen, niillä ei ole enää omistajaa. Tämän vuoksi ongelman käsittely on vaikeaa ja riippuu suurelta osin alueellisen ja kansainvälisen yhteistyön sujuvuudesta.

Osassa EU:n lainsäädäntöä käsitellään suoraan mereen liittyviä kysymyksiä. Esimerkiksi vuonna 2008 säädetyssä meristrategiapuitedirektiivissä määritetään roskaantuminen yhdeksi toiminta-alueeksi kun tarkoituksena on saavuttaa kaikkien merivesien ympäristön hyvä tila vuoteen 2020 mennessä. Näiden EU:n direktiivien ja vuonna 2012 pidetyssä YK:n kestävän kehityksen konferenssissa (Rio+20) ilmaistun maailmanlaajuisen sitoumuksen mukaisesti EU:n seitsemännessä ympäristöä koskevassa toimintaohjelmassa (2014–2020) määritetään perustaso ja vähennystavoite.

Kaiken jätteen tavoin myös roskaantumisen torjuminen alkaa ehkäisystä. Miten voimme ehkäistä jätteen syntymistä? Tarvitsemmeko muovipussin jokaista kauppakäyntiä varten? Voidaanko osa tuotteista ja tuotantoprosesseista suunnitella niin, etteivät ne sisällä tai aiheuta muovisia mikrohiukkasia? Kyllä voidaan.

Marine litter

(c) Ani Becheva / EEA Waste•smART

Toiminta alkaa maalla

Seuraava askel on ryhtyä toimiin maalla ennen kuin jätteet päätyvät mereen. Tätä varten EU:lla on toimenpideohjelmia ja lainsäädäntöä. Niillä pyritään parantamaan jätehuoltoa, vähentämään pakkausjätettä ja nostamaan kierrätysastetta (erityisesti muovin kohdalla), parantamaan jäteveden käsittelyä ja tehostamaan resurssienkäyttöä yleisesti. EU:ssa on myös säädetty direktiivejä, joilla pyritään hillitsemään alusten ja satamien aiheuttamaa saastumista. Jätteiden ehkäisyä ja vähentämistä koskevien toimien tehostamisella voidaan saada aikaan valtavia hyötyjä.

Entä jätteet, jotka jo vaikuttavat meriin ja valtameriin? Jätteet ovat kasaantuneet merissämme jo vuosia. Osa palasista on vajonnut pohjaan, kun taas osa liikkuu paikasta toiseen merivirtojen mukana. Ajatus koko tämän jätemäärän poistamisesta tuntuu lähes mahdottomalta.

Käytössä on useita "roskien kalastusta" koskevia aloitteita, joissa alukset keräävät merijätettä – samaan tapaan kuin yhdyskuntajätettä kerätään maalla. Tällä hetkellä käytetyillä menetelmillä ei kuitenkaan pystytä keräämään tiettyä kokoa pienempiä jätteitä. Muovisten mikrohiukkasten ongelma on siten edelleen ratkaisematta. Lisäksi ongelman laajuuden ja valtamerien koon vuoksi tällaiset aloitteet ovat liian suppeita, jotta niillä saataisiin aikaan todellisia parannuksia.

Tilanne on sama rannoilla ja rannikoilla tehtävässä puhdistustyössä. Tällaiset aloitteet ovat kuitenkin hyvä keino lisätä tietämystä ongelmasta ja ottaa kansalaiset mukaan roskaantumisongelman torjumiseen. Viime kädessä kyse voi olla pelkästään määristä. Kun aloitteisiin osallistuvien vapaaehtoisten määrä kasvaa, jätteitä voidaan ehkäistä entistä tehokkaammin.

Marine LitterWatch

EEA on kehittänyt Marine LitterWatch -aloitteen, johon kuuluvalla mobiilisovelluksella seurataan Euroopan rannoille kertyvää merijätettä. Ilmaisen sovelluksen avulla rantojen puhdistajat voivat kerätä tietoja tavalla, joka auttaa lisäämään tietämystä roskaantumisesta. Sovelluksen avulla asiasta kiinnostuneet kansalaiset voivat myös löytää puhdistushankkeita lähialueiltaan tai perustaa oman yhteisönsä.

Geographic coverage

Europe
Dynamic

Temporal coverage

2014

tallenna toimenpiteet
Euroopan ympäristökeskus (EEA)
Kongens Nytorv 6
1050 Copenhagen K
Tanska
Puhelinnumero +45 3336 7100