Talous: resurssitehokas, vihreä ja kiertävä

Vaihda kieli
Article Julkaistu 11.09.2014 Viimeksi muokattu keskiviikko 31. elokuuta 2016, 15.14
Hyvinvointimme riippuu luonnonvarojen hyödyntämisestä. Käytämme luonnonvaroja ja muunnamme ne muun muassa elintarvikkeiksi, rakennuksiksi, huonekaluiksi, elektronisiksi laitteiksi ja vaatteiksi. Hyödynnämme luonnonvaroja kuitenkin nopeammin kuin ympäristö pystyy niitä meille tuottamaan ja siten turvaamaan tulevaisuutemme. Miten voimme varmistaa yhteiskunnan hyvinvoinnin pitkälle tulevaisuuteen? Talouden viherryttämisestä on varmasti apua.

 Image © Rastislav Stanik

Hyvinvointia ei ole helppo määritellä tai mitata. Monet meistä mainitsisivat hyvinvointiin kuuluviksi hyvän terveyden, perheen ja ystävät, henkilökohtaisen turvallisuuden, asumisen miellyttävässä ja terveessä ympäristössä, tyytyväisyyden työhön ja hyvän elintason takaavat tulot.

Vaikka hyvinvointi voi tarkoittaa eri asioita eri ihmisille, taloudellisilla näkökohdilla – työllä, riittävällä toimeentulolla, hyvillä työoloilla – on tärkeä asema hyvinvointimme kannalta. Turvatun työpaikan tai työttömyyden kaltaisista tekijöistä tulee erityisen merkittäviä talouskriisien aikana. Ne voivat vaikuttaa koko yhteiskunnan moraaliin ja hyvinvointiin.

On selvää, että tarvitsemme toimivan talouden, joka tarjoaa paitsi tarvitsemiamme tavaroita ja palveluita, myös työpaikkoja ja riittävän elintason turvaavan toimeentulon.

Talous on riippuvainen ympäristöstä

Toimiva talous on riippuvainen muun muassa luonnonvarojen ja materiaalien, kuten puun, veden, viljelykasvien, kalojen, energian ja mineraalien, keskeytymättömästä virrasta. Keskeisten raaka-aineiden toimituksen häiriintyminen voi pysäyttää niistä riippuvaisten alojen toiminnan. Se voi myös pakottaa yritykset lomauttamaan työntekijöitään tai keskeyttämään tavaroiden ja palvelujen tarjoamisen.

Keskeytymätön virta edellyttää, että pystymme käyttämään luonnonvaroja niin paljon kuin haluamme. Mutta voidaanko näin todellakin tehdä? Tai jos näin tehdään, miten se vaikuttaa ympäristöön? Kuinka paljon luonnonvaroja voimme tosiasiassa käyttää vahingoittamatta ympäristöä?

Lyhyt vastaus on, että käytämme luonnonvaroja liikaa jo nyt, enemmän ja nopeammin kuin maapallo pystyy tuottamaan tai täydentämään tietyssä ajassa. Eräät tutkimukset osoittavat, että sadan viime vuoden aikana maailmanlaajuinen raaka-aineiden käyttö henkeä kohden on kaksinkertaistunut ja primäärienergian käyttö kolminkertaistunut. Toisin sanoen jokainen meistä käyttää noin kolme kertaa enemmän energiaa ja kaksi kertaa enemmän raaka-aineita kuin esi-isämme vuonna 1900. Lisäksi maapallolla on nyt yli 7,2 miljardia ihmistä, kun vastaava luku vuonna 1900 oli 1,6 miljardia.

Luonnonvarojen käytön vauhti ja tapa heikentävät todellisuudessa maapallon valmiuksia huolehtia meistä. Otetaan esimerkiksi vaikkapa kalakannat. Liikakalastus, saasteet ja ilmastonmuutos ovat heikentäneet merkittävästi maailmanlaajuisia kalakantoja. Monien aiemmin kalastuksesta riippuvaisten rannikkoyhteisöjen on täytynyt investoida muihin aloihin, kuten matkailuun. Yhteisöt, jotka eivät ole onnistuneet monipuolistamaan talouttaan, ovat vaikeuksissa.

Taloudellisella toiminnalla on monia erilaisia vaikutuksia ympäristöön ja yhteiskuntaan. Ilmansaasteet, ekosysteemien happamoituminen, biologisen monimuotoisuuden häviäminen ja ilmastonmuutos ovat kaikki ympäristöongelmia, jotka vaikuttavat merkittävästi hyvinvointiimme.

Vihreä ja resurssitehokas talous

Jotta voimme suojella ympäristöä ja hyödyntää sen meille tarjoamia palveluja, raaka-aineiden käyttöä on vähennettävä. Tämä edellyttää, että muutamme tapaa, jolla tavaroita ja palveluja tuotetaan ja aineellisia resursseja kulutetaan. Lyhyesti sanottuna meidän on viherrytettävä talouttamme.

Vaikka käsitteellä vihreä talous on useita määritelmiä, sillä viitataan yleensä talouteen, jossa kaikki tuotanto- ja kulutusvalinnat tehdään yhteiskunnan hyvinvoinnin ja koko ympäristön terveyden kannalta. Teknisemmin tarkasteltuna kyseessä on talous, jossa yhteiskunta käyttää resursseja tehokkaasti, ihmisten hyvinvointia lisätään osallistavassa yhteiskunnassa ja meitä ylläpitävät luonnon järjestelmät säilytetään.

EU on jo hyväksynyt erittäin tärkeitä tavoitteita ja konkreettisia toimintaohjelmia, joilla pyritään tekemään taloudesta ympäristön kannalta kestävämpi. Eurooppa 2020 -strategian tarkoituksena on saada aikaan älykästä, kestävää ja sosiaalisesti osallistavaa kasvua. Siinä keskitytään työllisyyteen, koulutukseen ja tutkimukseen mutta myös vähähiiliseen talouteen ilmasto- ja energiatavoitteineen.

Strategiassa määritetään lippulaivahankkeita näiden päämäärien saavuttamiseksi. Lippulaivahankkeella Resurssitehokas Eurooppa on keskeinen rooli EU:n tätä alaa koskevassa politiikassa. Hankkeen tavoitteiden saavuttamiseksi on myös hyväksytty useita lainsäädäntöpaketteja.

Mitä on tehtävä, jotta EU:n taloudesta saataisiin resurssitehokas? Tuotannossa ja kulutuksessa on käytettävä kaikkia resursseja mahdollisimman tehokkaasti. On siis luotava sellaisia tuotantojärjestelmiä, joissa syntyy aiempaa vähemmän jätettä tai joissa pienemmällä panoksella tuotetaan enemmän.

Seagulls

(c) Stipe Surac / EEA Waste•smART

Tarkastellaan kokonaisia järjestelmiä eikä yksittäisiä sektoreita

Meidän on myös tarkasteltava kokonaisia järjestelmiä yksittäisten sektoreiden sijaan. Järjestelmä koostuu kaikista resurssiin tai toimintaan liittyvistä prosesseista ja infrastruktuureista, jotka ovat olennaisia ihmisen toiminnan kannalta. Esimerkiksi energiajärjestelmään kuuluvat käyttämämme energiatyypit (hiili, tuuli, aurinko, öljy, maakaasu jne.) sekä se, miten energiaa hankitaan tai tuotetaan (kuten tuulivoimalat, öljykaivot, liuskekaasu), missä sitä käytetään (esimerkiksi teollisuus, liikenne ja kotien lämmitys) ja miten sitä jaellaan. Energiajärjestelmään liittyy myös muita huomioonotettavia asioita kuten maa- ja vesivarat, joihin energiantuotanto ja -käyttö vaikuttavat.

Materiaaleja sisään, tuotteita ja jätteitä ulos

Tavaran tai palvelun tuottamiseen tarvitsemme panoksia. Esimerkiksi sadon tuottamiseksi viljelijät tarvitsevat oman työvoimansa lisäksi maata, siemeniä, vettä, aurinkoa (energiaa) ja työkaluja. Lisäksi nykyaikaisessa maataloudessa tarvitaan lannoitteita ja torjunta-aineita sekä pitemmälle kehittyneitä työkaluja. Sama pätee tietyssä määrin myös nykyaikaiseen valmistusteollisuuteen. Elektroniikkalaitteiden tuotanto edellyttää työvoiman lisäksi muun muassa energiaa, vettä, maata, mineraaleja, metalleja, lasia, muovia, harvinaisia maametalleja ja tutkimusta.

Suurin osa Euroopan unionin tuotannossa käytetyistä materiaaleista on peräisin EU:sta. Vuonna 2011 EU:ssa käytettiin tuotantopanoksena 15,6 tonnia materiaaleja henkeä kohden. Näistä 12,4 tonnia oli peräisin EU:sta ja loput 3,2 tonnia oli tuotu EU:hun muualta.

Pieni osuus näistä materiaalipanoksista vietiin EU:n ulkopuolelle. Loput 14,6 tonnia henkeä kohden kulutettiin EU:ssa. Materiaalien kulutus vaihtelee huomattavasti maittain. Esimerkiksi suomalaiset kuluttivat henkeä kohden vuonna 2011 yli 30 tonnia, kun taas maltalaiset vain 5 tonnia.

Viime vuosikymmenellä EU:n talous tuotti kutakin kulutettua materiaaliyksikköä (esimerkiksi mineraalit ja metallit) kohden aiempaa enemmän lisäarvoa bruttokansantuotteella mitattuna. Esimerkiksi käyttämällä sama määrä metallia tuotettiin matkapuhelimia tai kannettavia tietokoneita, jotka olivat edeltäjiään "arvokkaampia". Tästä ilmiöstä käytetään nimitystä luonnonvarojen tuottavuus. EU:ssa luonnonvarojen tuottavuus kasvoi noin 20 prosenttia: 1,34 eurosta 1,60 euroon raaka-ainekiloa kohti vuosina 2000–2011. Talous kasvoi samana ajanjaksona 16,5 prosenttia.

Joissain Euroopan maissa luonnonvarojen tuottavuus on verrattain korkea. Vuonna 2011 Sveitsi, Yhdistynyt kuningaskunta ja Luxemburg loivat yli 3 euroa lisäarvoa raaka-ainekiloa kohti. Vastaava luku Bulgariassa, Romaniassa ja Latviassa oli alle 0,50 euroa kiloa kohti. Luonnonvarojen tuottavuus liittyy läheisesti kyseisen maan talousrakenteeseen. Vahva palvelu- ja tietämysteknologiasektori sekä korkea kierrätysaste lisäävät useimmiten luonnonvarojen tuottavuutta.

Kiertotalous

Nykyiset tuotanto- ja kulutusprosessit eivät tuota pelkästään tavaroita ja palveluja vaan myös jätteitä. Jätteet voivat olla ympäristöön pääseviä saasteita, käyttämättömiä materiaaleja (puuta tai metallia) tai ruokaa, jota ei ole syystä tai toisesta kulutettu.

Sama pätee tuotteisiin, jotka ovat tulleet elinkaarensa päähän. Jotkut tuotteet voidaan osittain kierrättää tai käyttää uudelleen, mutta osa niistä päätyy kaatopaikoille tai poltettaviksi. Koska näiden tavaroiden ja palvelujen tuottamiseen on käytetty luonnonvaroja, jokainen käyttämättä jäävä osa merkitsee mahdollista taloudellista menetystä ja ympäristöongelmaa.

Eurooppalaiset tuottivat jätettä keskimäärin noin 4,5 tonnia henkeä kohden vuonna 2010. Noin puolet tästä määrästä palaa takaisin tuotantoprosessiin.

Käsitteellä kiertotalous tarkoitetaan tuotanto- ja kulutusjärjestelmää, jossa syntyy mahdollisimman vähän hävikkiä. Ihannemaailmassa lähes kaikki käytettäisiin uudelleen, kierrätettäisiin tai otettaisiin talteen muiden tuotteiden aikaansaamiseksi. Suunnittelemalla tuotteita ja tuotantoprosesseja uudelleen voitaisiin pitää hukkaan heitettävä määrä mahdollisimman pienenä ja muuttaa käyttämättä jäänyt osuus resurssiksi.

Ihmiset ja liikeideat

Kuluttaja ja tuottaja ovat molemmat yhtä tärkeitä toimijoita taloutemme viherryttämisessä. Tuotantoprosessia ohjataan tarjoamaan sitä, mitä kuluttajat haluavat. Mutta haluammeko omistaa enemmän kulutustuotteita vai ainoastaan käyttää palveluja, joita tuotteet tarjoavat?

Yhä useammat yritykset ottavat käyttöön liiketoimintamalleja, joista käytetään nimitystä yhteisöllinen kuluttaminen. Sen avulla kuluttajat voivat täyttää tarpeensa ostamisen sijaan vuokraamalla ja käyttämällä tuotepalvelujärjestelmiä ja yhteisjärjestelyjä. Tämä voi vaatia uudenlaisen ajattelutavan omaksumista markkinoinnissa ja tuotesuunnittelussa – keskittymistä vähemmän myyntiin ja enemmän kestävien ja korjattavien tuotteiden valmistamiseen.

Internet ja sosiaalinen media ovat helpottaneet yhteisöllisen kuluttamisen tuotteiden ja palvelujen löytämistä ja käyttämistä. Yhteisöllisen kuluttamisen ei tarvitse rajoittua työkalujen lainaamiseen naapurilta, auton varaamiseen yhteiskäyttöpalvelusta tai elektronisten laitteiden vuokraamiseen. Joissakin EU-maissa on jo käytössä vaatekirjastoja, joista käyttäjät voivat lainata vaatteita.

Mikä tahansa toiminta, jolla vähennetään uusien raaka-aineiden käyttöönottoa ja jätemäärää vähentää ympäristöön kohdistuvia paineita ja lisää ekosysteemien valmiuksia huolehtia meistä. Tällaista toimintaa on esimerkiksi luonnonvarojen tuottavuuden, kierrätyksen ja uudelleenkäytön lisääminen. Mitä terveempi ympäristömme on, sitä terveempiä ja tyytyväisempiä me olemme.

Asiaan liittyvää sisältöä

Uutisia ja artikkeleita

Related briefings

Aiheeseen liittyvät julkaisut

Geographic coverage

Europe
tallenna toimenpiteet
kuuluu seuraaviin kategorioihin: , ,
Euroopan ympäristökeskus (EEA)
Kongens Nytorv 6
1050 Copenhagen K
Tanska
Puhelinnumero +45 3336 7100