Jäte: ongelma vai resurssi?

Vaihda kieli
Article Julkaistu 11.09.2014 Viimeksi muokattu keskiviikko 31. elokuuta 2016, 14.59
Jäte on ympäristöongelma, mutta se aiheuttaa myös taloudellisia menetyksiä. Eurooppalaiset tuottavat keskimäärin 481 kiloa yhdyskuntajätettä vuosittain. Yhä suurempi osuus tästä kierrätetään tai kompostoidaan ja yhä pienempi osuus päätyy kaatopaikoille. Miten tuotanto- ja kulutustapoja voidaan muuttaa siten, että jätettä tuotetaan yhä vähemmän ja kaikkia jätteitä hyödynnetään resursseina?

 Image © Andrzej Bochenski / EEA

Euroopassa syntyy suuri määrä erilaista jätettä: ruoka- ja puutarhajätettä, rakennus- ja purkujätettä, kaivosjätettä, teollisuusjätettä, lietettä, vanhoja televisioita ja autoja, paristoja ja akkuja, muovipusseja, paperia, terveydenhoitojätettä, vanhoja vaatteita ja huonekaluja. Tätä listaa voisi jatkaa paljon pidemmällekin.

Jätteen määrä liittyy läheisesti kulutus- ja tuotantomalleihimme. Pelkästään markkinoille tulevien tuotteiden määrä on haaste. Väestömuutokset, kuten yhden hengen talouksien määrän kasvu, vaikuttavat myös tuotetun jätteen määrään (kun tuotteet esimerkiksi pakataan pienempiin pakkauksiin).

Jätetyyppien laaja kirjo ja monimutkaiset jätteenkäsittelyreitit, myös laittomat, vaikeuttavat kattavan kokonaiskuvan saamista syntyvästä jätteestä ja sen sijainnista. Kaikista jätetyypeistä on olemassa tietoja, joskin tiedon laatu vaihtelee.

Miten paljon jätettä tuotamme?

EU:n jätetietokeskus kerää jätetietoja Euroopan tasolla. Yhteensä 29:stä Euroopan maasta (EU-28 ja Norja) kerättyjen vuoden 2010 tietojen mukaan noin 60 prosenttia jätteestä koostui mineraalijätteestä ja maa-aineksesta, joka oli peräisin pääosin rakennus- ja purkutoiminnasta sekä kaivostoiminnasta. Metalli-, paperi-, kartonki-, puu-, kemikaali-, lääke-, eläin- ja kasvijätteen osuudet olivat kukin 2–4 prosenttia jätteen kokonaismäärästä.

Noin 10 prosenttia kaikesta Euroopassa syntyvästä jätteestä on niin kutsuttua yhdyskuntajätettä, jota syntyy enimmäkseen kotitalouksissa mutta myös pienyrityksissä ja julkisissa rakennuksissa, kuten kouluissa ja sairaaloissa.

Vuonna 2012 Euroopan ympäristökeskuksen (EEA) 33 jäsenmaassa syntyi 481 kiloa kiinteää yhdyskuntajätettä henkeä kohden. Trendi on ollut hieman laskeva vuodesta 2007 alkaen, mikä voi osittain selittyä Eurooppaa vuodesta 2008 koetelleella talouskriisillä.

Oikealla tiellä: enemmän kierrätystä, vähemmän kaatopaikkajätettä

EU:n yhdyskuntajätteessä havaittu hienoinen lasku on saattanut jossain määrin auttaa vähentämään jätteen ympäristövaikutuksia. Vaikka jätemäärillä on suuri merkitys ympäristövaikutusten vähenemiseen, keskeinen asema on myös jätehuollolla.

Koko EU:ssa yhä suurempi osa jätteestä kierrätetään ja yhä pienempi osa kuljetetaan kaatopaikoille. Kierrätetyn tai kompostoidun yhdyskuntajätteen osuus 27:ssä EU:n jäsenvaltiossa kasvoi 31 prosentista 41 prosenttiin vuosina 2004–2012.

Saavutuksista huolimatta maiden välillä on edelleen suuria eroja. Esimerkiksi Saksa, Ruotsi ja Sveitsi sijoittavat alle 2 prosenttia yhdyskuntajätteestään kaatopaikoille. Kroatiassa, Latviassa ja Maltalla vastaava luku on yli 90 prosenttia. Useimmissa maissa, joissa kaatopaikkajätteen osuus on alhainen, on korkea kierrätys- ja jätteenpolttoaste, molemmat yli 30 prosenttia koko yhdyskuntajätteestä.

EU:n lainsäädännössä asetetaan kunnianhimoisia tavoitteita

Jätehuollon muutokset liittyvät läheisesti EU:n jätelainsäädäntöön. Keskeinen lainsäädäntöväline tällä alalla on jätepuitedirektiivi. Siinä esitetään jätehierarkia: ensimmäisenä on jätteen syntymisen ehkäiseminen, jota seuraavat jätteen valmistelu uudelleenkäyttöön, kierrätys ja muu hyödyntäminen ja viimeisenä jätteen loppukäsittely. Hierarkialla pyritään ehkäisemään jätteiden syntyä, käyttämään syntyvää jätettä resurssina ja minimoimaan kaatopaikkajätteen määrä niin pitkälle kuin mahdollista.

Jätepuitedirektiiviin ja muihin EU:n jätedirektiiveihin (jotka koskevat muun muassa kaatopaikkoja, käytöstä poistettuja ajoneuvoja, sähkö- ja elektroniikkalaiteromua, paristoja ja pakkausjätettä) sisältyy erityisiä tavoitteita. Esimerkiksi vuoteen 2020 mennessä jokaisen jäsenvaltion on kierrätettävä puolet yhdyskuntajätteestään. Vuoteen 2016 mennessä on kerättävä 45 prosenttia paristoista, ja vuoteen 2020 mennessä 70 painoprosenttia vaarattomasta rakennus- ja purkujätteestä on kierrätettävä tai hyödynnettävä muulla tavoin.

EU:n jäsenvaltiot voivat noudattaa erilaisia lähestymistapoja jätetavoitteidensa saavuttamisessa. Osa lähestymistavoista näyttää toimivan muita paremmin. Esimerkiksi hyvin suunnitellut kaatopaikkaverot vaikuttavat olevan tehokas tapa vähentää kaatopaikkajätettä. Tehokkaalta keinolta vaikuttaa myös laajennettu tuottajavastuu, jossa tuottajan on otettava takaisin tuote sen käyttöiän päätyttyä.

Ilmansaasteet, ilmastonmuutos, maaperän ja vesistöjen pilaantuminen...

Puutteellinen jätehuolto edistää ilmastonmuutosta ja ilmansaasteiden muodostumista sekä vaikuttaa suoraan moniin ekosysteemeihin ja lajeihin.

Kaatopaikoilta, joita pidetään viimeisenä keinona jätehierarkiassa, vapautuu metaania. Se on hyvin voimakas kasvihuonekaasu, joka on yhteydessä ilmastonmuutokseen. Kaatopaikoilla olevat mikro-organismit muodostavat metaania biohajoavasta jätteestä, kuten ruoasta, paperista ja puutarhajätteestä. Rakennustavasta riippuen kaatopaikat voivat myös saastuttaa maaperää ja vesistöjä.

Kun jäte on kerätty, se kuljetetaan käsiteltäväksi. Kuljetusprosessissa ilmakehään vapautuu hiilidioksidia – yleisintä kasvihuonekaasua – ja ilmansaasteita, kuten hiukkasia.

Osa jätteestä voidaan polttaa tai kierrättää. Jätteestä syntyvää energiaa voidaan käyttää lämmön tai sähkön tuottamiseen ja sillä voidaan korvata hiilellä tai muilla polttoaineilla tuotettua energiaa. Jätteen energian talteenotto voi siten auttaa vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä.

Kierrätys voi auttaa entisestään vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä ja muita päästöjä. Kierrätysmateriaalit korvaavat uusia materiaaleja, joita ei enää tarvitse hankkia tai tuottaa yhtä paljon kuin aiemmin.

Jäte vaikuttaa ekosysteemeihin ja terveyteemme

Puutteellinen jätehuolto tai roskaaminen voi vaikuttaa vakavasti joihinkin ekosysteemeihin, kuten meri- ja rannikkoekosysteemeihin. Merien roskaantuminen on kasvava huolenaihe eikä pelkästään esteettisistä syistä: jätteisiin kiinni jääminen ja jätteiden päätyminen ruoansulatuselimistöön ovat vakavia uhkia monille meriympäristön lajeille.

Jäte vaikuttaa ympäristöön myös välillisesti. Kaikki hyödyntämätön jäte merkitsee raaka-aineiden ja muiden tuoteketjussa eli tuotteen tuotanto-, kuljetus- ja kulutusvaiheessa käytettyjen panosten menettämistä. Tuotteen ympäristövaikutukset koko elinkaarelta ovat huomattavasti suuremmat kuin pelkästään jätehuoltoon liittyvissä osissa.

Jäte vaikuttaa terveyteemme ja hyvinvointiimme monin eri tavoin suoraan tai välillisesti: metaanikaasut edistävät ilmastonmuutosta, ilmansaasteita vapautuu ilmakehään, makean veden lähteitä saastuu, viljelykasveja kasvatetaan pilaantuneessa maaperässä ja ravinnon mukana myrkyllisiä kemikaaleja päätyy kaloihin, jotka me sitten syömme...

Oma merkityksensä on myös laittomilla toimilla, kuten laittomalla jätteiden mereen päästämisellä, polttamisella tai viennillä toisiin maihin. Niiden täyttä laajuutta tai vaikutusta on kuitenkin vaikea arvioida.

Taloudelliset menetykset ja jätehuollon kustannukset

Jäte merkitsee yhteiskunnalle myös taloudellisia menetyksiä ja rasitetta. Kun ylijäämämateriaali heitetään pois, samalla menetetään hankkimis-, tuotanto-, jakelu- ja kulutusvaiheissa käytettyä työvoimaa ja muita panoksia (kuten maa ja energia).

Jätehuolto vaatii lisäksi rahaa. Infrastruktuurin luominen jätteen keräystä, lajittelua ja kierrätystä varten on kallista. Kun tällainen infrastruktuuri saadaan käyttöön, kierrätys voi tuottaa tuloja ja luoda uusia työpaikkoja.

Jätteillä on myös maailmanlaajuinen ulottuvuus, joka liittyy vientiin ja tuontiin. Euroopan kulutus ja tuotanto voi synnyttää jätettä muualla. Joissain tapauksissa jätteestä tosiaan tulee kauppatavaraa, jolla käydään rajat ylittävää kauppaa sekä laillisesti että laittomasti.

Jäte resurssina

Entä jos voisimme käyttää jätettä resurssina ja siten vähentää tarvetta käyttää uusia resursseja? Ottamalla käyttöön vähemmän materiaaleja ja käyttämällä olemassa olevia resursseja autettaisiin ehkäisemään ketjun eri vaiheissa syntyviä vaikutuksia. Tästä näkökulmasta voi käyttämätön jäte aiheuttaa myös taloudellisia menetyksiä.

Jätteen muuttaminen resurssiksi vuoteen 2020 mennessä on yksi keskeinen tavoite EU:n etenemissuunnitelmassa kohti resurssitehokasta Eurooppaa. Suunnitelmassa korostetaan myös tarvetta varmistaa korkeatasoinen kierrätys, lopettaa jätteiden kuljetus kaatopaikoille, rajoittaa energian talteenotto vain kierrätyskelvottomiin materiaaleihin ja saada laittomat jätekuljetukset loppumaan.

Nämä tavoitteet on mahdollista saavuttaa. Monissa maissa keittiö- ja puutarhajäte muodostaa suurimman osan kiinteästä yhdyskuntajätteestä. Tämä jätetyyppi voidaan erikseen kerättynä muuttaa energianlähteeksi tai lannoitteeksi. Anaerobinen hajotus on jätehuoltomenetelmä, jossa biojäte läpikäy biologisen hajotusprosessin. Se muistuttaa kaatopaikoilla tapahtuvaa prosessia mutta tapahtuu valvotuissa oloissa. Anaerobisessa hajotuksessa syntyy biokaasua ja jäteainesta, jota voidaan puolestaan käyttää lannoitteena kompostin tapaan.

Vuonna 2011 tehdyssä EEA:n tutkimuksessa tarkasteltiin parantuneen yhdyskuntajätehuollon hyötyjä. Tutkimuksen havainnot ovat hätkähdyttäviä. Yhdyskuntajätehuollon parantuminen vuosina 1995–2008 vähensi merkittävästi kasvihuonekaasupäästöjä. Tämä johtuu lähinnä kaatopaikkojen metaanipäästöjen vähenemisestä ja kierrätyksen avulla vältetyistä päästöistä. Jos kaikki jäsenvaltiot täyttäisivät vuoteen 2020 mennessä kaatopaikkadirektiivissä kaatopaikoille sijoittamisen vähentämiselle asetetut tavoitteet, ne voisivat vähentää tuotteiden elinkaaresta kasvihuonekaasupäästöjä vielä 62 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia. Tämä olisi merkittävä panos EU:n pyrkimyksissä hillitä ilmastonmuutosta.

Jätteiden torjuminen alkaa jätteiden ehkäisystä

Mahdolliset hyödyt ovat valtavia, ja ne voivat helpottaa EU:n siirtymistä kohti kiertotaloutta, jossa mitään ei heitetä hukkaan. Siirtyminen jätehierarkiassa ylöspäin tarjoaa ympäristöhyötyjä myös niille maille, joissa kierrätys- ja hyödyntämisaste on korkea.

Valitettavasti nykyiset tuotanto- ja kulutusjärjestelmämme eivät tarjoa juurikaan kannustimia jätteiden ehkäisemiseen ja vähentämiseen. Tuotesuunnittelusta ja pakkauksista materiaalivalintoihin koko arvoketju on suunniteltava uudelleen siten, että jätteiden ehkäiseminen on etusijalla. Näin yhden prosessin ylijäämää voidaan käyttää panoksena toisessa prosessissa.

Jätehierarkiassa eteneminen edellyttää yhteisiä ponnisteluja kaikilta toimijoilta: muun muassa kuluttajilta, tuottajilta, poliittisilta päätöksentekijöiltä, paikallisviranomaisilta, jätehuoltolaitoksilta. Kuluttajat, jotka ovat valmiita lajittelemaan kotitalousjätteensä, voivat kierrättää vain, jos on olemassa infrastruktuuri heidän lajittelemansa jätteen keräämiseksi. Käänteisesti myös kunnat voivat kierrättää yhä suuremman osan jätteestä vain, jos kotitaloudet lajittelevat omat jätteensä.

Viime kädessä se, onko jäte ongelma vai resurssi, riippuu siis jätteen käsittelytavoista.

Geographic coverage

Europe
tallenna toimenpiteet
Tilaukset
${kirjaudu} saadaksesi raporttejamme (paperitulosteena ja/tai elektronisesti) ja neljännesvuosittain ilmestyvän e-uutiskirjeen.
Seuraa meitä
 
 
 
 
 
Euroopan ympäristökeskus (EEA)
Kongens Nytorv 6
1050 Copenhagen K
Tanska
Puhelinnumero +45 3336 7100