Poliittista taustaa
- Bulgarian (bg)
- Czech (cs)
- Danish (da)
- German (de)
- Greek (el)
- Spanish (es)
- Estonian (et)
- Finnish (fi)
- French (fr)
- Hungarian (hu)
- Icelandic (is)
- Italian (it)
- Lithuanian (lt)
- Latvian (lv)
- Maltese (mt)
- Dutch (nl)
- Norwegian (no)
- Polish (pl)
- Portuguese (pt)
- Romanian (ro)
- Slovak (sk)
- Slovenian (sl)
- Swedish (sv)
- Turkish (tr)
Melkein kaikki Euroopan yhteisön politiikan alat vaikuttavat luonnonvarojen käyttöön ja hoitoon. Tärkeimpiä niistä ovat yhteinen maatalouspolitiikka, yhteinen kalastuspolitiikka, aluekehityspolitiikka sekä liikenne- ja energiapolitiikat. Useissa monialaisissa ympäristöstrategioissa käsitellään luonnonvarojen kestävää käyttöä ja hoitoa. Tällaisia ovat kestävän kehityksen strategia, kuudes ympäristöohjelma ja vuoden 2005 teemakohtaiset strategiat, jotka koskevat jätteiden ehkäisyä ja kierrätystä sekä luonnonvarojen kestävää käyttöä.
Käynnissä oleva poliittinen keskustelu osoittaa olevan tarpeen ottaa ympäristöön ja luonnonvaroihin liittyvät näkökohdat entistä paremmin huomioon alakohtaisessa ja muiden alojen politiikassa. Avoinna olevia kysymyksiä ovat muun muassa, kuinka arvioidaan luonnonvarojen käytön ympäristövaikutuksia, minkä painopistealat tai erityiset luonnonvarat olisi otettava poliittisten toimenpiteiden kohteeksi ja kuinka asetetaan tavoitteet luonnonvarojen kestävälle käytölle ja hoidolle ja mitataan edistystä niiden saavuttamisessa.
On epätodennäköistä, että luonnonvarojen käyttöä ja jätteiden syntymistä voitaisiin vähentää pelkästään teknisin parannuksin, koska teknisessä tehokkuudessa saavutettu edistys mitätöityy usein kulutuksen lisääntymisellä. Nykyisen elämäntyylin ja kulutustottumusten kestävyyttä on ehkä tarkasteltava kriittisesti, ja tekniikka on yhdistettävä muihin politiikan välineisiin.
Vaikka luonnonvaroja koskeva EU:n politiikka on vasta kehittymässä, jätepolitiikkaa on asteittain toteutettu sekä EU:ssa että yksittäisissä EU:n jäsenvaltioissa jo 1970-luvulta lähtien. EU:n nykyinen jätepolitiikka perustuu "jätehierarkiaan". Ensisijaisesti tähdätään jätteiden syntymisen ehkäisyyn ja toiseksi jätteiden hävityksen vähentämiseen jätteiden uudelleenkäytön, kierrätyksen ja muiden talteenottamistoimien avulla. Todennäköisesti tätä hierarkiaa vahvistetaan edelleen parhaillaan tarkistettavassa muutetussa jätepuitedirektiivissä ja jätteiden ehkäisyä ja kierrätystä koskevassa teemakohtaisessa strategiassa.
Tärkeimpiä jätehuoltotoimintoja säännellään kaatopaikkadirektiivillä, jätepolttodirektiivillä ja ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi annetulla direktiivillä (IPPC-direktiivillä). Joidenkin tiettyjen jätevirtojen kuten pakkausjätteen, romuajoneuvojen ja sähkö- ja elektroniikkaromun osalta jätehierarkian periaatetta on muunnettu esimerkiksi ottamalla käyttöön konkreettiset kierrätystavoitteet.
Päätöksenteossa noudatettu elinkaariajattelu varmistaa, että vaikutukset arvioidaan "kehdosta hautaan" ja että ympäristövaikutuksia ei piiloteta siirtämällä ne toisiin maihin tai eri tuotantovaiheisiin tai kulutukseen.
Lisätietoja:
- Euroopan komission ylläpitämät luonnonvaroja ja jätteitä koskevat verkkosivustot.
- Kestävää luonnonvarojen hoitoa käsittelevä kansainvälinen paneeli
- Yhteiseen tutkimuskeskukseen kuuluvan Tekniikan tulevaisuudentutkimuksen laitoksen (IPTS) verkkosivusto, jossa yksilöidään ympäristön kannalta merkittävimpiä parannusmahdollisuuksia omaavia tuotteita
- Luonnonvarojen tuottavuutta ja raaka-ainevirtoja käsittelevä OECD:n toiminta
tallenna toimenpiteet
Jaa muiden kanssa