Resurssitehokkuus ja jätteet

Vaihda kieli
Sivu Viimeksi muokattu 10.03.2017
Nykyiset maailmanlaajuiset ympäristöongelmat johtuvat suureksi osaksi siitä, että ihmiset hyödyntävät liikaa luonnonvaroja, muun muassa (fossiilisia) polttoaineita, mineraaleja, vettä, maaperää ja biologista monimuotoisuutta. On käynyt entistä selvemmäksi, että Euroopassa nykyään vallitsevaa taloudellisen kehityksen mallia, joka perustuu mittavaan resurssien käyttöön, jätteen tuottamiseen ja saastumiseen, ei voida noudattaa pitkällä aikavälillä. Euroopan unioni on nykyään vahvasti riippuvainen tuonnista, ja eurooppalaisten resurssien tarpeen tyydyttämiseen tarvittava pinta-ala on kaksinkertainen EU:n maapinta-alaan verrattuna. Monien resurssien käyttöaika on lyhyt, tai ne poistuvat taloudesta, kun ne joutuvat kaatopaikalle, tai niitä uusiokäytetään alempiarvoisissa materiaaleissa (mikä käsittää laadun heikkenemisen hyödyntämisen yhteydessä). Tämä on haitallista niin ympäristölle kuin talouden kilpailukyvyllekin. Ratkaisu on ilmeinen, vaikkakaan ei yksinkertainen: talouskasvun saavuttaminen pienemmällä määrällä luonnonvaroja tai toisin sanoen enemmän tuotoksia pienemmin panoksin. Resurssitehokkuuden parantaminen on sen vuoksi keskeinen osa pitkän aikavälin ympäristöpolitiikkaa, mikä tuodaan esille strategia-asiakirjoissa, joita ovat esimerkiksi seitsemäs ympäristöä koskeva toimintaohjelma, EU:n etenemissuunnitelma kohti resurssitehokasta Eurooppaa ja kiertotaloutta koskeva EU:n toimintasuunnitelma.

Johdanto

Euroopan talous on riippuvainen keskeytymättömästä luonnonvarojen ja materiaalien virrasta, johon kuuluvat vesi, kasvinviljelytuotteet, puu, metallit, mineraalit ja energiankantajat. Merkittävä osa näistä materiaaleista tuodaan EU:n alueelle. Tämä riippuvuus voi yhä nopeammin lisätä haavoittuvuutta sitä mukaa kun maailmanlaajuinen kilpailu luonnonvaroista lisääntyy.

Monet luonnonvarat ovat jakautuneet epätasaisesti maapallolle, minkä vuoksi niiden käyttöön saaminen ja hinnat ovat entistä enemmän alttiina vaihteluille ja konfliktialttius lisääntyy. Vakiintumattomat ja epävakaat hinnat voivat myös aiheuttaa häiriöitä aloilla, jotka ovat riippuvaisia luonnonvaroista, ja pakottaa yrityksiä irtisanomaan työntekijöitä, lykkäämään investointeja tai lopettamaan tavaroiden ja palvelujen tarjoamisen.

Samaan aikaan luonnonvarojen hankkimisen ja hyödyntämisen nopealla lisääntymisellä on monia erilaisia haitallisia ympäristövaikutuksia Euroopassa ja muualla maailmassa. Ilman, veden ja maaperän pilaantuminen, ekosysteemien happamoituminen, biologisen monimuotoisuuden katoaminen, ilmastonmuutos ja jätteen tuottaminen vaarantavat nykyisen ja keskipitkän sekä pitkän aikavälin taloudellisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin.

Resurssitehokkuuden parantaminen on välttämätöntä sosiaalis-taloudellisen edistyksen ylläpitämiseksi maailmassa, jossa resurssit ja ekosysteemin kapasiteetti ovat rajalliset. Yksinään se ei kuitenkaan riitä, sillä tehokkuuden parantaminen tarkoittaa vain, että tuotokset kasvavat enemmän kuin resurssien käyttö ja päästöt. Se ei pitkällä aikavälillä takaa ympäristöpaineiden absoluuttista vähentämistä kestävälle tasolle Euroopassa ja koko maailmassa.

Eurooppalaisten tuotanto- ja kulutusjärjestelmien kestävyyden arvioinnissa ei sen vuoksi enää pitäisi arvioida, kasvaako tuotanto nopeammin kuin resurssien käyttö ja siihen liittyvät paineet (suhteellinen irtikytkentä). Sen sijaan on arvioitava, onko merkkejä absoluuttisesta irtikytkennästä, jolloin tuotanto kasvaa resurssien käytön vähentyessä.

Resurssien käytön suhdetta talouden tuotantoon arvioitaessa on muistettava myös arvioida, vähenevätkö yhteiskunnan resurssien käytöstä aiheutuvat ympäristövaikutukset (vaikutusten irtikytkentä).

 

Aihetta koskevat EU:n toimintalinjat

Resurssitehokkuuden parantaminen sisältyy yhteen kolmesta seitsemännen ympäristöä koskevan toimintaohjelman keskeisestä tavoitteesta, joiden avulla on määrä toteuttaa vuoteen 2050 ulottuva visio "Hyvä elämä maapallon resurssien rajoissa":

  • suojella, säilyttää ja parantaa unionin luonnonpääomaa
  • muuttaa unioni resurssitehokkaaksi, vihreäksi ja kilpailukykyiseksi vähähiiliseksi taloudeksi
  • suojella unionin kansalaisia ympäristöön liittyviltä paineilta sekä terveyteen ja hyvinvointiin kohdistuvilta riskeiltä.

Näihin tavoitteisiin sovelletaan erilaisia mutta toisiinsa liittyviä poliittisia puitteita, joihin tavoitteet ovat myös tiiviisti sidoksissa. Niihin kuuluvat muun muassa etenemissuunnitelma kohti resurssitehokasta Eurooppaa ja vähähiilisen talouden etenemissuunnitelma.

Toisessa toimintalinjojen ryhmässä on tavoitteena siirtyä lineaarisesta mallista, jossa talouskasvun perustana on take-make-consume and dispose -malli (ota, valmista, kuluta ja hävitä) kiertotalouteen perustavaan malliin, jossa pidetään yllä tuotteiden, osien ja materiaalien hyötyä ja jossa niiden arvo säilyy taloudessa. Kuten kiertotaloutta koskevassa EU:n toimintasuunnitelmassa todetaan, tämä edellyttää toimitusketjuihin tehtäviä muutoksia, jotka koskevat muun muassa tuotesuunnittelua, liiketoimintamalleja, kulutuspäätöksiä ja jätteiden syntymisen ehkäisemistä ja jätteiden käsittelyä. EU:n jätehuoltolainsäädäntö on yksi tärkeimmistä näitä politiikkoja ohjaavista tekijöistä.


Euroopan ympäristökeskuksen toiminta

EYK analysoi materiaalivirtoja ja jätetilastoja sekä laatii niihin liittyviä indikaattoreita ja arvioita. Toimintapolitiikan edistymistä analysoidaan kolmessa rinnakkaisessa raportointisarjassa, joiden aiheina ovat jätehuolto, jätteen syntymisen ehkäiseminen ja resurssitehokkuus. Yleinen näkökulma esitetään vuosittaisissa kiertotaloutta koskevissa kertomuksissa ja yhdennettyihin arviointeihin liittyvissä asiakirjoissa, kuten Euroopan ympäristön tilaa ja näkymiä koskevassa raportissa "Euroopan ympäristö – tila ja näkymät 2020 (SOER2020)".

Resurssitehokkuuden tiettyjä näkökohtia koskevia tapauskohtaisia analyyseja, kuten seurantamalleja, ympäristötavoitteita, markkinapohjaisia välineitä ja muita toimintastrategioita laaditaan säännöllisin väliajoin.

Näihin arviointeihin liittyvä sidosryhmien vuorovaikutus ja valmiuksien kehittäminen ovat tärkeä osa toimintaa samoin kuin jätteitä ja resurssitehokasta taloutta ja ympäristöä koskevat Euroopan ympäristön tieto- ja seurantaverkon (EIONET) säännölliset kokoukset ja työpajat, joihin osallistuu kansallisia asiantuntijalaitoksia.


Tulevaisuudennäkymät

Nykyinen toiminta kohdistuu ensisijaisesti resurssitehokkuutta, kiertotaloutta ja jätteitä koskevan politiikan perustana olevan tietopohjan parantamiseen. SOER 2020 -visiota on määrä edistää ottamalla painopisteeksi aihekohtaiset tiedot (jätteet ja resurssien käyttö) sekä systeeminen analyysi kiertotalouteen siirtymisestä.  

Geographic coverage

Tilaukset
${kirjaudu} saadaksesi raporttejamme (paperitulosteena ja/tai elektronisesti) ja neljännesvuosittain ilmestyvän e-uutiskirjeen.
Seuraa meitä
 
 
 
 
 
Euroopan ympäristökeskus (EEA)
Kongens Nytorv 6
1050 Copenhagen K
Tanska
Puhelinnumero +45 3336 7100