Skenaariot ja ennakointitutkimukset – poliittista taustaa

Vaihda kieli

Viimeksi muokattu: perjantai 18. marraskuuta 2011, 13.44

Tulevaisuuden sukupolvien huomioon ottaminen on kestävän kehityksen politiikassa keskeinen edellytys maailman, Euroopan, kansallisella ja paikallisella tasolla. Pitkäaikaiset poliittiset tavoitteet ovat niiden monien kansainvälisten yleissopimusten ja pöytäkirjojen perusta, joissa käsitellään maailmanlaajuiseen ympäristön muuttumiseen liittyviä ongelmia. Myös Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden keskeinen ympäristöpolitiikka perustuu pitkäaikaisiin poliittisiin tavoitteisiin. Skenaariot toimivat strategisen suunnittelun ja päätöksenteon pohjana, ja niiden avulla voidaan testata eri toimintalinjojen vaikutuksia ja voimaa. Yhtä tärkeää on se, että eri sidosryhmät voivat perinpohjaisesti osallistua niiden laatimiseen, mikä mahdollistaa ristiriitaisten mielipiteiden ja katsomusten esittämisen.

Maailmanlaajuisesti

Ympäristöasioiden hallinto hyötyy tiiviistä kansainvälisten sopimusten ja instituutioiden verkosta. Tunnetuimpia pitkän aikavälin poliittisia kehyksiä ovat Yhdistyneiden Kansakuntien ilmastonmuutosta koskeva puitesopimus (UNFCCC), biologista monimuotoisuutta koskeva yleissopimus ja vuosituhannen kehitystavoitteet. Keskipitkän ja pitkän aikavälin poliittiset tavoitteet tukevat eri kansainvälisiä ympäristösopimuksia, joista esimerkkejä ovat otsonikerroksen suojelua koskeva Wienin yleissopimus ja siihen liittyvä Montrealin pöytäkirja otsonikerrosta heikentävistä aineista sekä pysyviä orgaanisia yhdisteitä koskeva Tukholman yleissopimus.

Euroopassa

Euroopan unionin kestävän kehityksen strategiassa on esitetty suunnitelma, jonka mukaisesti on jatkuvasti toimittava kestävää kehitystä koskevien seitsemän keskipitkän ja pitkän aikavälin haasteen voittamiseksi. Haasteita ovat muun muassa ilmastonmuutos, puhdas energia ja kestävä liikenne, kulutus ja tuotanto. Pitkän aikavälin tavoitteiden pohjalta on annettu useita Euroopan yhteisön direktiivejä, erityisesti ilmastonmuutoksen ja energiapolitiikan alalla. Vastaavanlaista kehitystä on tapahtunut EU:n jäsenvaltioissa – useiden valtioiden kansallisessa hallinnossa on laadittu institutionalisoituja tulevaisuuteen suuntautuvia ohjelmia.

Pitkän aikavälin suunnittelu ei ole yhtä edistynyttä Kaakkois-Euroopassa ja Itä-Euroopan maissa, Kaukasiassa ja Keski-Aasiassa. Näillä alueilla on keskitytty enemmän ympäristöpolitiikan, -lakien ja -määräysten uudistamiseen ja niiden noudattamisen valvontaan. Sielläkin on kuitenkin tehty aloitteita, joilla vältetään niukkoihin luonnonvaroihin liittyvät konfliktit ja samalla tuetaan niiden kokonaisvaltaista kestävää käyttöä ja luonnonvarojen suojelua (katso esimerkkejä eteenpäin suuntautuvia tutkimuksia koskevassa yleiskatsauksessa).