Omat työkalut

seuraava
edellinen
kohdat

siirry sisältöön. | siirry navigointiin

Sound and independent information
on the environment

Sijainti: Pääsivu / Teemat / Rannikot ja meret / Rannikot ja meret

Rannikot ja meret

Vaihda kieli
Topics: , ,
Ihmisen toiminta aiheuttaa ennennäkemättömiä ympäristömuutoksia rannikoiden ja merten ekosysteemeissä. Kalastus, maalta ja mereltä tulevat saasteet, kaupungistuminen, arvokkaiden luontotyyppien häviäminen ja heikkeneminen sekä alkuperäiseen lajistoon kuulumattomien lajien leviäminen aiheuttavat yhä kasvavia paineita maailmanlaajuisesti. Kaikki nämä vaikutukset todennäköisesti voimistuvat ilmaston muuttuessa.

Eurooppaa ympäröi neljä merialuetta: Välimeri, Mustameri, Itämeri ja Pohjois-Atlantti, johon kuuluu myös Pohjanmeri. EU harjoittaa monenlaista merellä tapahtuvaa toimintaa myös arktisella alueella.

Ihmisen toiminta keskittyy usein rannikkoalueille, joilla mukautuminen ihmisen toimintaan on heikointa ja joilla haitalliset vaikutukset ovat ilmeisimpiä. Euroopan rannikkoalueiden merkittävimmät uhat ovat veden saastuminen ja rehevöityminen, biologisen monimuotoisuuden häviäminen, kaupunkirakentaminen, maiseman pilaantuminen ja rantaeroosio.

Mielenkiintoisia tietoja Euroopan meristä ja rannikoista

  • EU:n jäsenvaltioiden lainkäyttövaltaan kuuluva merialue on suurempi kuin EU:n maa-alue kokonaisuudessaan.
  • EU:lla on 68 000 kilometriä rantaviivaa, mikä on kolme kertaa enemmän kuin Yhdysvalloilla ja lähes kaksi kertaa enemmän kuin Venäjällä. Jos mukaan lasketaan Euroopan ympäristökeskuksen jäsenvaltiot Islanti, Norja ja Turkki, rantaviivaa on yhteensä 185 000 kilometriä.
  • Lähes puolet EU:n väestöstä elää alle 50 kilometrin etäisyydellä merestä. Suurin osa väestöstä on keskittynyt rannikon kaupunkialueille. Vuonna 2001 enintään 500 metrin etäisyydellä rannikosta eli 70 miljoonaa ihmistä, mikä on 14 prosenttia koko EU:n väestöstä.
  • Euroopan suosituimmat lomakohteet sijaitsevat meren läheisyydessä: eurooppalaisista lomamatkailijoista 63 prosenttia valitsee lomakohteen meren rannalla. Esimerkiksi Euroopassa on arviolta 8–10 miljoonaa urheilukalastuksen tai virkistyskalastuksen harrastajaa, jotka tuovat alalle Euroopassa 8–10 miljardia euroa vuosittain.
  • Taloudellinen varallisuus enintään 500 metrin etäisyydellä merestä ovat arvoltaan noin 500–1 000 miljardia euroa.
  • Rannikon suojeluun eroosiolta ja tulvilta käytettävien EU:n julkisten varojen arvioidaan olevan vuosittain 5,4 miljardia euroa vuosina 1990–2020.

 

[Euroopan komissio, 2006: Merielinkeinoalan tietoja ja lukuja (haettu 27. syyskuuta 2010)]

Tietoa rannikoista ja meristä

Regional sea characteristics

Merten alueelliset ominaisuudet

Euroopan meriä ovat Itämeri, Mustameri, Koillis-Atlantti ja Välimeri. Koillis-Atlanttiin kuuluvat Pohjanmeren lisäksi Pohjoinen jäämeri, Barentsinmeri, Irlanninmeri, Kelttienmeri, Biskajanlahti ja Iberian niemimaan rannikko.

Itämeri on puolisuljettu ja vähäsuolainen merialue, mikä johtuu siitä, että vesi vaihtuu hitaasti Koillis-Atlantin kanssa ja jokien valunta on runsasta. Näistä syistä Itämeri on erittäin haavoittuva ravinteista johtuvalle saastumiselle.

Myös Mustameri on puolisuljettu merialue. Mustameri on maailman suurin sisävesialue, ja sen vesi vaihtuu hitaasti Välimeren kanssa. Vesi on hapetonta yli 150–200 metrin syvyydessä. Mustanmeren pintaveden suolapitoisuus on keskitasoa. Suurimmassa osassa Mustaamerta uskotaan olevan öljy‑ ja kaasuvaroja, ja öljyn ja kaasun etsintä on jo aloitettu.

Välimeri on puolisuljettu merialue. Sen suolapitoisuus on korkea, mikä johtuu voimakkaasta haihtumisesta ja jokien pienestä valunnasta. Välimeren vesi vaihtuu hitaasti Atlantin ja Mustanmeren kanssa. Välimeri on Euroopan biologisesti monimuotoisin meri.

Koillis-Atlanttiin kuuluu erilaisia merialueita, joiden ilmastollinen vaihtelu on suurta. Merialueen tuottavuus on korkea, ja alueella sijaitsee Euroopan arvokkaimpien kalastusalueiden lisäksi useita ainutlaatuisia luontotyyppejä ja ekosysteemejä. Lisäksi Koillis-Atlantilla sijaitsevat Euroopan suurimmat öljy- ja kaasuvarat.

Rannikko määritellään alueeksi, joka yhdistää maan ja meren. Euroopan ympäristökeskukseen kuuluvien 24 rannikkovaltion rannikkoalueet ovat yhteensä 560 000 km2, mikä vastaa 13:a prosenttia näiden maiden koko maa-alasta (perustuu Corine Land Coverin tietoihin vuodelta 2000).

Syvä meri ja merenpohja muodostavat laajan ja monimuotoisen järjestelmän, joka on yhteydessä muuhun planeettaan aineen, energian ja luonnon monimuotoisuuden vuorovaikutuksen kautta. Syvänmeren ekosysteemien toimivuus on elintärkeää maailmanlaajuiselle biogeokemialliselle kierrolle, josta suuri osa maanpäällisestä elämästä, myös ihmiskunnasta, on riippuvaista. Syvää merta on Atlantilla sekä Euroopan että kansainvälisillä vesillä ja lisäksi Pohjoisella jäämerellä. Syväksi mereksi katsotaan yli 400 metriä syvät merialueet.

Meri- ja rannikkoalueiden ekosysteemien on havaittu rappeutuvan Itämerellä, Mustallamerellä, Välimerellä ja Koillis-Atlantilla sekä Pohjoisella jäämerellä. Ympäristöön vaikuttava toiminta on seurausta ihmisen välittömien tarpeiden tyydyttämisestä, mutta ne vaikuttavat – joskus peruuttamattomasti – lajeihin ja luontotyyppeihin, jotka ovat kehittyneet tuhansien tai jopa miljoonien vuosien kuluessa.

Kyseinen toiminta liittyy Euroopan rannikoiden korkeaan ja yhä nousevaan asukastiheyteen, kalastukseen, maatalouden saasteisiin, teollisuuden kemikaaleihin, matkailun kehittymiseen, merenkulkuun, uusiutuviin energiainfrastruktuureihin ja muuhun merellä tapahtuvaan toimintaan.

Erityisiä ongelmia ovat seuraavat:

  • Vaikka jätevedenkäsittely on parantunut huomattavasti, ravinteista johtuva maatalouden hajakuormitus on edelleen merkittävä ongelma rannikko- ja meriympäristöissä, koska se lisää kasviplanktonin kasvua ja voi johtaa laajaan happikatoon.
  • Joidenkin raskasmetallien ja pysyvien orgaanisten epäpuhtauksien pitoisuudet merten eliöstössä ylittävät elintarvikkeita koskevat raja-arvot tietyissä paikoissa kaikilla Euroopan merialueilla. Suuret öljyonnettomuudet ovat vähentyneet, mutta tavanomaisesta toiminnasta, kuten liikenteestä ja öljynjalostuksesta, johtuvat öljypäästöt ovat edelleen merkittävä ongelma. Nämä aineet kerääntyvät ravintoketjuun.
  • Haitalliset vieraslajit leviävät merenkulun ja vesiviljelyn takia ja voivat vaikuttaa kohtalokkain seurauksin ekosysteemeihin ja yhteiskuntiin. Arvioiden mukaan vesien haitalliset vieraslajit aiheuttavat maailmanlaajuisesti yli 100 miljardin Yhdysvaltain dollarin tappiot vuosittain.
  • Kestämätöntä kalastusta harjoitetaan kaikilla Euroopan merillä, mikä uhkaa kalakantojen elinvoimaisuutta. Tuhoavia kalastusmenetelmiä kuten pohjatroolausta käytetään edelleen. Sivusaaliiksi päätyy kaloja, lintuja, nisäkkäitä ja kilpikonnia, ja merelliset luontotyypit ja ekosysteemit kärsivät pyydysten haitoista. Kalastus voi muuttaa meren ekosysteemiä.
  • Merten ja rannikoiden luontotyyppien ja lajien suojelu on parantunut Natura 2000:n ansiosta, mutta eteneminen on ollut hidasta ja vaikeaa. Joidenkin rannikoiden ja useimpien merellisten luontotyyppien tila on edelleen arvioimatta. Merten nisäkkäistä 22:ta prosenttia uhkaa sukupuuttoon kuoleminen.
  • Matkailu on ollut syynä Välimeren rannikon kaupunkirakentamiselle, ja rakentaminen lisääntyy matkailun vuoksi nyt myös Mustanmeren rannikolla.
  • Ilmastonmuutos nostaa meren pintalämpötilaa ja merenpintaa. Jotta meressä ja rannikoilla elävät lajit voivat mukautua näihin muutoksiin, niiden maantieteellinen ja kausittainen levinneisyys muuttuu. Kalavesien ja luontotyyppien hallinta on sopeutettava muutoksiin, jotta varmistetaan ympäristön kestävyys. Valtamerten pH laskee edelleen ilmakehässä lisääntyvien hiilidioksidipitoisuuksien vuoksi, ja lämpötilojen nousu sekä happamuuden lisääntyminen uhkaavat myös Euroopan merentakaisten alueiden koralliriuttoja, jotka ovat luonnon monimuotoisuuden keskittymiä.

Euroopan unionin politiikka

Jotta Euroopan rannikoiden ja merten ympäristöongelmat voidaan ratkaista, tarvitaan toimia kaikilla veteen, luontoon, saasteisiin, kalastukseen, ilmastonmuutokseen ja aluesuunnitteluun liittyvillä politiikan aloilla. Perinteisesti niiden on katsottu olevan erillisiä politiikan aloja, mutta vuonna 2008 annetun meristrategiadirektiivin tultua voimaan sovelletaan yhdennettyä lähestymistapaa: hallintaa koskeva lähestymistapa kattaa koko ekosysteemin ja erityisille ympäristönäkökohdille asetetaan tavoitteet ympäristön hyvän tilan saavuttamiseksi. Meristrategiadirektiivin toteutusta tukevat vesipuitedirektiivi, jossa säädetään rannikkovesien ja jokisuiden vaihettumisalueiden ekologisen tilan arvioimisesta tunnistamalla ravinteiden, kemikaalien ja hydrologis-morfologisten tekijöiden aiheuttamat paineet, sekä luonto- ja lintudirektiivit, joissa asetetaan tiettyjä merten ja rannikoiden luontotyyppejä ja lajeja koskevat suojelutavoitteet.

Merenkulun, maatalouden ja matkailun odotetaan kasvavan edelleen, ja meristrategiadirektiivin tärkeä tulevaisuuden tavoite onkin varmistaa hallintastrategioiden avulla ympäristön kannalta kestävä kasvu. Näitä strategioita voidaan tukea toteuttamalla suunnittelussa rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon sekä merten aluesuunnittelun mukaisia periaatteita.

Meristrategiadirektiivissä on kalakantojen tilaa koskeva ympäristötavoite, mutta kalastusta sääntelee kattavasti yhteinen kalastuspolitiikka (YKP). Sen uudistus hyväksytään vuonna 2012.

Lisätietoja

  • Meristrategiadirektiivissä säädetään, että merivesillä saavutetaan ympäristön hyvä tila useiden biologisten osatekijöiden, myös kalojen, osalta vuoteen 2020 mennessä. Tavoitteena on vähentää saastekuormaa ja saasteiden vaikutusta meriympäristöissä.
  • Rannikkoalueiden yhdennetty käyttö ja hoito sisältää suosituksia strategioiksi, joilla saavutetaan rannikoiden kestävä kehitys.
  • Merten aluesuunnittelulla tuetaan kestävää merta koskevien strategioiden kehitystä tuomalla yhteen merten eri käyttäjäryhmät.
  • Vesipuitedirektiivissä säädetään, että EU:n jokien suualueilla ja rannikoilla saavutetaan hyvä ekologinen tila tai hyvä ekologinen potentiaali biologisten ja kemiallisten tekijöiden osalta vuoteen 2015 mennessä. Tavoitteena on vähentää saastekuormaa ja saasteiden vaikutusta jokien suualueilla ja rannikoilla. Lisäksi tarkoituksena on vähentää hydrologis-morfologisten muutosten aiheuttamia paineita.
  • Nitraattidirektiivillä pyritään vähentämään maataloudesta peräisin olevien nitraattien aiheuttamaa pilaantumista.
  • Yhdyskuntajätevesien käsittelyä koskevalla direktiivillä pyritään vähentämään jätevedenkäsittelyn ja tiettyjen teollisuudenalojen aiheuttamaa pilaantumista.
  • Luonto- ja lintudirektiivit (katso EU:n luonnonsuojelulainsäädäntö) muodostavat EU:n luonnonsuojelupolitiikan kulmakiven. Luontodirektiivi sisältää kaksi pilaria, jotka ovat suojelualueiden Natura 2000 ‑verkosto ja lajien tiukka suojelujärjestelmä.
  • Ilmastonmuutoksen uhkaa käsitellään maailmanlaajuisesti ilmastonmuutosta koskevassa Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksessa (UNFCCC). Sen Kioton pöytäkirjassa asetetaan sitovat päästötavoitteet pöytäkirjan ratifioineille kehittyneille maille, kuten EU:n jäsenvaltioille. Katso lisätietoja ilmastonmuutosta koskevasta politiikasta.
tallenna toimenpiteet

Kommentit

Tilaukset
${kirjaudu} saadaksesi raporttejamme (paperitulosteena ja/tai elektronisesti) ja neljännesvuosittain ilmestyvän e-uutiskirjeen.
Seuraa meitä
 
 
 
 
 
Euroopan ympäristökeskus (EEA)
Kongens Nytorv 6
1050 Copenhagen K
Tanska
Puhelinnumero +45 3336 7100