Arviointi

Sivu Viimeksi muokattu tiistai 19. huhtikuuta 2016, 19.30

ARVIOINTI

Ympäristöä arvioidaan noudattaen tiedotusvälineiden tavallisesti käyttämää jakoa - ilmaan, veteen ja maaperään - sekä yhtenäisemmillä toiminnallisilla arviointiyksiköillä: maisemilla, luonnolla, villieläimillä ja luonnonkasveilla ja kaupunkikuvilla. Yhteenveto ihmisten terveydestä Euroopassa täydentää arvioinnista saatavan kuvan.

4 Ilma

Tässä luvussa luodaan yleiskatsaus Euroopan ilman tilaan ja kehityssuuntiin tutkimalla ilmansaasteiden alkulähteitä, vaikutuksia ja vastavaikutuksia paikallisella, alueellisella ja maailmanlaajuisella tasolla. Vaikka ilmanlaatu onkin jossain suhteessa parantumassa (SO2), muilta osin se on huononemassa. Ilmansaastumisen vaikutus ihmisten terveyteen ja ympäristöön on Euroopan suuria ongelmia, jotka edellyttävät päästöjä rajoittavia määräyksiä ja yleissopimuksia.

Lyhytaikainen ilmansaastuminen ylittää vähintään kerran vuodessa useimmissa Euroopan suurkaupungeissa WHO:n ilmanlaatua koskevien yleisohjeiden ohjearvot.

Lyhytkestoiset otsonin huippuarvot vaikuttavat kesäisin yli 100 miljoonaan eurooppalaiseen.

Happaman laskeuman kriittinen kuormitus ylitetään yli 60 prosentissa Euroopan alueesta.

Maailmanlaajuisesti ilmaston otsonikerroksen ohentuminen ja kasvihuonekaasujen pitoisuuksien nousu ovat vaanivia ongelmia.

5 Sisävesistöt

Raportin tässä osassa tarkastellaan pohjavesien, jokien ja järvien tilaa, arvioidaan veden määrän ja laadun kehityssuuntauksia ja yhdistetään vesistöjen tila ja kehitys luonnonilmiöihin ja ihmisen toimintaan. Mikäli mahdollista, tuloksissa korostetaan kunkin Euroopan maan sisävesistöjen tilaa ja ne sisältävät vertailuja vesistökysymysten tärkeydestä Euroopan eri alueilla. Tietoja saatiin monista eri lähteistä, mukaan lukien kansalliset EU:n lainsäädännön edellyttämät vesivarantokatsaukset, ympäristöraportit ja tieteellinen kirjallisuus ja erikoisesti tähän tarkoitukseen laadittu kyselylomake.

Euroopan jokien vuotuiset keskimääräiset typpipitoisuudet

Keskimäärin 15 prosenttia Euroopan uusiutuvista vesivaroista on käytön kohteena vuosittain, mutta suuria alueellisia vaihteluita on olemassa.

Teollisuus käyttää vedestä noin 53 prosenttia, maatalous 26 prosenttia ja kotitaloudet 19 prosenttia.

Pohjavettä käyttää 65 prosenttia väestöstä; useilla alueilla pohjavettä käytetään liikaa ja sen laatu uhkaa kärsiä.

Maaperän veden nitraatti- ja torjunta-ainepitoisuudet ylittävät EU:n juomavettä koskevat ohjeet monin paikoin Euroopan man

Jokien ja järvien rehevöityminen on laajalle levinnyttä.

Happamoituminen on vakava ongelma suuressa osassa Pohjoismaita.

6 Meret

Tässä luvussa arvioidaan Euroopan yhdeksän suuren meren - Välimeren, Mustanmeren, Kaspianmeren, Valkoisenmeren, Barentsinmeren, Norjanmeren, Itämeren, Pohjanmeren ja Pohjois-Atlantin valtameren - yhteisten ongelmien laajuutta. Tällaisia ongelmia ovat: tehokkaan valuma-alueiden hoidon puuttuminen, rannikkovyöhykkeiden saastuminen, rehevöityminen, rannikkoalueiden käyttöä koskevat kiistat, muiden kuin alkuperäisten lajien istutus, avomeritoiminnan valvonnan puuttuminen, merellisten varojen liiallinen käyttö ja maapallon lämpenemisen aiheuttama merenpinnan nousu.

Suojelualueet prosentteina koko maan pinta-alasta

Kaikkia meriä, subarktisia meriä lukuun ottamatta, koskevat rehevöitymisongelmat. Nitraattipitoisuudet ovat nousseet kaksin- tai kolminkertaisiksi joillakin Mustanmeren ja Azovin meren rannikkoalueilla.

Merellä tapahtuvan toiminnan riittämätön valvonta aiheuttaa saastumisongelmia Mustallamerellä, Pohjanmerellä ja Kaspianmerellä.

Muiden kuin alkuperäisten lajien istutuksella oli vakavia ekologisia vaikutuksia Mustallamerellä.

Välimerellä endeemiset lajit, mukaan lukien munkkihylje, ovat vaarassa.

Kaspianmeren pinta on noussut 1,5 metriä vuodesta 1977.

7 Maaperä

Tässä kappaleessa korostetaan maaperän tärkeää asemaa ekosysteemien toiminnassa ja maaperän suojelun merkitystä terveen ympäristön ylläpitämiseksi. Maaperän tehtäviä ja sitä, miten ihmisen toiminta vaikuttaa niihin, tarkastellaan ja arvioidaan. Vakavimpia maaperän huononemisilmiöitä tarkastellaan myös. Jokaisen uhan osalta esitellään pääsyyt, suuruusluokka, vaikutukset ja parannuskeinot. Koska on olemassa vain vähän maaperän huononemiseen liittyviä määrällisiä tietoja, suurin osa arvioinneista ovat laadullisia. Muutamia tärkeitä määrällisiä arviointeja laskettiin käytettävissä olevien mallien päivitysten perusteella tai ne johdettiin tapauskohtaisista tutkimuksista.

Maaperän eroosio vaikuttaa Euroopassa 115 miljoonaan hehtaariin aiheuttaen tuottoisuuden vähenemistä ja vesien saastumista.

Happamoitumisen kriittiset kuormitukset ylittyvät 75 miljoonalla hehtaarilla Euroopan metsämaista.

Laajalle levinnyt lannoitteiden liiallinen käyttö johtaa ravinteiden ja maa-aineksen huuhtoutumiseen, joka aiheuttaa rehevöitymistä ja juomaveden nitraateista johtuvaa saastumista.

8 Maisemat

Tässä luvussa luodaan yleiskatsaus niihin arvoihin ja tehtäviin, jotka ovat kulttuurimaisemille ominaisia. Kolmekymmentä Euroopan maisemien päätyyppiä eritellään ja niiden maantieteelliset sijainnit esitetään kartalta. Tyypilliset maisemaa rasittavat tekijät kuvaillaan tapaustutkimuksin. Oikeudellisia ja menetelmällisiä toimenpiteitä maiseman suojelemiseksi kuvataan myös.

Euroopan maisemat ovat muuttumassa tai häviämässä maanviljelyn tehostamisen ja hoitamattomuuden, kaupungistumisen sekä infrastruktuurin ja liikenteen kehittämisen myötä.

Euroopan maa-alasta suojellaan kuutta prosenttia, vaikkakin yleensä heikoin oikeudellisin perustein.

9 Luonto, villieläimet ja luonnonkasvit

Karhu

Karhu elää lehti- ja havupuumetsissä vuoristoalueilla ja avoimella taigalla. Vuoristoalueilla ne vaeltavat kausittain ylöspäin aina 3 000 metriin asti. Saalistavan lihansyöjän maineestaan huolimatta karhut syövät pääasiassa kasveja, marjoja, hyönteisiä, pieniä selkärankaisia ja munia. Ne liikkuvat yleensä öisin ja asuvat suhteellisen pienellä alueella, kotialueen ollessa 500 - 2 500 hehtaaria. Karhu eli yleensä kaikissa Euroopan osissa lännen Iso-Britanniasta ja Espanjasta idän Ural-vuoristoon saakka. Nykyään ne ovat täysin kadonneet useimmista Länsi- ja Keski-Euroopan maista. Hyvin pieniä kantoja on vielä jäljellä Pyreneillä, Alpeilla ja Kreikan pohjois-osassa. Karhua pidettiin yleensä vaarallisena kotieläimille ja sitä jahdattiin kaikkialla. Elintilan häviäminen (suuret ja yhtenäiset, häiriöttömät metsäalueet) on kuitenkin toinen pääsyy niiden kannan heikkenemiseen (Euroopan neuvosto, 1989).

Tässä osassa analysoidaan ekosysteemien, eläimistön ja kasviston tilaa ja luonnonsuojelullisia toimenpiteitä. Tärkeimpiä kasvu- ja elinpaikkoja kuvaillaan ja tutkitaan kahdeksan luonnon (tai lähes luonnon) ekosysteemin päätyypin ekologisia toimintoja ja uhkia. Maantieteellistä jakautumista, suojelullisia piirteitä ja vallitsevia ympäristörasituksia analysoidaan ja kuvaillaan myös. Tähän arviointiin vaaditut tiedot on saatu asiantuntijaverkoston laatimasta katsauksesta. Euroopan eläimistön ja kasviston arvioinnissa käsitellään seitsemää lajiryhmää. Erityistä huomiota on kiinnitetty nk. Punaisten kirjojen mukaisesti uhanalaisiksi luokiteltaviin lajeihin. Sekä ekosysteemien että lajien osalta muutamat tapauskohtaiset tutkimukset antavat tyypillisiä esimerkkejä ja yksityiskohtaisia tietoja kokonaistutkimustulosten kuvaamiseksi. Olemassa olevia sekä mahdollisia oikeudellisia ja strategisia luonnonsuojelussa käytettäviä toimenpiteitä tarkastellaan kansallisella ja kansainvälisellä tasolla.

M Metsät, jotka aikoinaan kattoivat 80 - 90 prosenttia Euroopan pinta-alasta, peittävät maa-alasta nykyisin 33 prosenttia.

M Nevat, letot ja suot ovat hävinneet suurelta osin Länsi- ja Keski-Euroopasta - Espanja on menettänyt 60 prosenttia soistaan.

M Kolmanneksesta puoleen kaikkien kalojen, matelijoiden, nisäkkäiden ja sammakkoeläinten kokonaismäärästä on uhanalaista.

M Euroopan suojelualueiden kokonaisala on kolminkertaistunut vuodesta 1972, mutta suurin osa näistä alueista on pieniä ja hajanaisia, ja niiltä puuttuu tehokkaan suojelun edellyttämät varat ja henkilökunta.

10 Kaupunkiympäristö

Tässä luvussa tarkastellaan eurooppalaisen kaupunkiympäristön laatua ja kaupunkien vaikutusta alueelliseen ja koko maapallon ympäristöön. Kokeellisia kaupunkiympäristön indikaattoreita käytetään tiettyjen Euroopan kaupunkien suurimpien ongelmien löytämiseksi. Arviointi keskittyy kaupunkiympäristön laatuun, virtoihin ja malleihin. Tässä luvussa korostetaan kaupunkialueisiin liittyvän yhdennetyn lähestymistavan tarvetta ja tutkitaan kaupunkiympäristön parantamiseen tähtäävää suunnittelua ja hallinnan menetelmiä.

Kaksi kolmasosaa eurooppalaisista asuu kaupunkialueilla, jotka kattavat yhden prosentin koko Euroopan maa-alueesta.

Kaupunki-ilman laatu on parantunut mutta on vielä usein epätyydyttävä suuremmissa kaupungeissa.

Yhden miljoonan asukkaan kaupunki kuluttaa päivittäin keskimäärin 11 500 tonnia fossiilista polttoainetta, 320 000 tonnia vettä ja 2 000 tonnia elintarvikkeita ja tuottaa 25 000 tonnia hiilidioksidia, 1600 tonnia kiinteää jätettä ja 300 000 tonnia jätevettä.

Kaupunkien vedenjakelu ja vesihuolto ei ole tehokasta.


Väestön kasvu tietyissä Euroopan kaupungeissa

11 Ihmisten terveys

Tämä luku sisältää yhteenvedon eurooppalaisten terveydentilaan liittyvistä pääkysymyksistä sekä terveyden ja ympäristön välisestä yhteydestä. Katsaus perustuu WHO:n "Huoli tulevaisuuden Euroopasta" ohjelman puitteissa samanaikaisesti tehdyn ympäristöä ja terveyttä koskevan arvioinnin tuloksiin. Yksinkertaisin terveyden ilmaisin on itsearviointi, joka osoittaa, että 14 tutkitusta Euroopan maasta Norjan ja Ruotsin asukkaat ovat tyytyväisimpiä terveydentilaansa.

Tärkeimpien kuolleisuuden syiden suhteellinen jakautuminen maittain 1987 -1991 (maat lueteltu todennäköisen eliniän mukaisessa järjestyksessä)

Kaikista ilmansaasteista leijuva pöly on suurin uhka terveydelle, koska se aiheuttaa astmaa ja ilmatiehyiden tukkoisuutta.

Uimaveden saastuminen johtaa Euroopassa vuosittain yli kahdessa miljoonassa tapauksessa maha- ja suolistosairauksiin.

Syntymästä arvioitu elinikä on useita vuosia alempi ja vastasyntyneiden kuolleisuus suurempi Keski- ja Itä-Euroopassa kuin muualla Euroopan mantereella.

   
 
tallenna toimenpiteet
Euroopan ympäristökeskus (EEA)
Kongens Nytorv 6
1050 Copenhagen K
Tanska
Puhelinnumero +45 3336 7100