Omat työkalut

seuraava
edellinen
kohdat

siirry sisältöön. | siirry navigointiin

Sound and independent information
on the environment

Sijainti: Pääsivu / Artikkelit / Jos kaivo ehtyy - Ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja vesi

Jos kaivo ehtyy - Ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja vesi

Vaihda kieli
Topics: , ,
”Meiltä katkaistaan vesi kerran tai pari kuussa, joskus useamminkin”, kertoo Barış Tekin, joka asuu vaimonsa ja tyttärensä kanssa Istanbulin historiallisella alueella, Beşiktaşissa. ”Meillä on asunnossa noin 50 litraa pullotettua vettä peseytymistä ja siivoamista varten, kaiken varalta. Jos vesi on poikki todella pitkään, menemme isäni tai vaimoni vanhempien luo”, taloustieteen professorina Marmaran yliopistossa työskentelevä Barış jatkaa.

Vanhassa asunnossa ei ole omaa vesisäiliötä, joten se on liitetty suoraan kaupungin vesijärjestelmään. Länsi-Turkkia viimeiset kaksi vuotta koetellut kuivuus tarkoittaa, että kaupunki katkaisee veden säännöllisesti jopa 36 tunniksi kerrallaan.

Vesipula ei ole uutta – Barış muistaa sen jo lapsuudestaan. Vaikka infrastruktuurin parantaminen onkin vähentänyt vedenhukkaa, kuivuus on nyt erityisen paha, ja veden säännöstely kesäkuukausina on tosiasia kaupungin 12 miljoonalle asukkaalle.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset

Monilla Euroopan alueilla kärsitään joko äärimmäisestä kuumuudesta ja kuivuudesta tai rankkasateista ja tulvista.

Viime kesänä espanjalainen sanomalehti El Pais julkaisi kuvia kuivista joenuomista, kun taas brittiläinen Guardian kirjoitti suurin otsikoin tulvista. Samaan aikaan kun paikallishallinto Barcelonassa laati suunnitelmia veden tuomiseksi laivoilla, Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus arvioi tulvapuolustustaan.

Näihin ilmiöihin on monia syitä, mutta ilmastonmuutoksen myötä niiden odotetaan toistuvan entistä useammin ja muuttuvan yhä rajummiksi. Vaikka vähennämmekin päästöjä, kasvihuonekaasujen tähänastinen lisääntyminen johtaa jonkinasteiseen ilmastonmuutokseen, ja sillä on omat vaikutuksensa. Meidän on siten sopeuduttava – toisin sanoen arvioitava haavoittuvuuttamme ja toimittava riskien vähentämiseksi. Tässä ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevassa analyysissa keskitytään vesikysymyksiin, lähinnä kuivuuteen.

Veden vähyys ja kuivuus

Lämpötilan noustessa Etelä-Euroopan vesivarat vähenevät. Samanaikaisesti maatalouden ja matkailun vedentarve lisääntyy jatkossa erityisesti kuumemmilla ja kuivemmilla alueilla.

Veden lämpötilan nousu ja jokien pienemmät virtaamat etelässä vaikuttavat myös vedenlaatuun. Rankkasateiden ja äkillisten tulvien lisääntyessä kasvaa riski siitä, että sadevesijärjestelmien tulviminen ja jätevedenpuhdistuslaitosten päästöt saastuttavat vettä.

Keväällä 2008 Barcelonan kaupungin käyttämien vesivarastojen vedenpinta oli niin alhaalla, että suunniteltiin veden kuljettamista laivoilla. Kuuden laivalastillisen kustannuksiksi arvioitiin 22 miljoonaa euroa. Jokaisen lastin makean veden määrä riittäisi täyttämään kymmenen olympiakisojen uima-allasta. Puhdasta vettä oli tarkoitus tuoda Etelä-Kataloniassa sijaitsevasta Tarragonasta, Marseillesta ja Almeriasta, joka on yksi Etelä-Espanjan kuivimmista alueista. Onneksi toukokuussa satoi paljon, joten vesivarastot täyttyivät riittävästi ja suunnitelmat hyllytettiin. Keskustelut Ebro-joen ja jopa Ranskan Rhône-joen veden ohjaamisesta alueelle kuitenkin jatkuvat (1).

Kyprosta koettelee tuhoisa kuivuus. Veden kysyntä on kasvanut viimeiset 17 vuotta, ja puhdasta vettä tarvitaan vuosittain yli 100 miljoonaa kuutiometriä. Viimeisten kolmen vuoden aikana puhdasta vettä on ollut saatavilla vain 24, 39 ja 19 miljoonaa kuutiota vuodessa.

Vesikriisin lievittämiseksi vettä kuljetettiin viime kesänä laivoilla Kreikasta. Syyskuuhun 2008 mennessä Kreikasta oli saapunut 29 laivalastia. Vesipula Kreikassa hidasti laivakuljetuksia. Kyproksen hallituksen on ollut pakko turvautua hätätoimiin, joihin kuuluu vedentoimitusten leikkaaminen 30 prosentilla.

Turkissa vedenpinta laski jatkuvasti viime kesänä, kertoo valtion vesirakennustöistä vastaava viranomainen. Istanbulin juomavesivarastoissa oli vettä 28 prosenttia kapasiteetista ja neljän miljoonan asukkaan Ankarassa vain 1 prosentti.

Kreetan vesiviraston raportissa annettiin erittäin huolestuttava kuva saaren pohjavesivaroista. Akviferien – maanalaisten pohjavesivarastojen – pinta on laskenut 15 metriä vuodesta 2005 liiallisen pumppauksen vuoksi. Merivesi on itse asiassa alkanut sekoittua niihin saastuttaen jäljellä olevat vesivarat.

Hillitseminen ja sopeutuminen

Kasvihuonekaasut muuttavat ilmastoa. Etelä-Euroopan ilmaston odotetaan muuttuvan lämpimämmäksi ja kuivemmaksi, kun taas Pohjois- ja Luoteis-Euroopassa on todennäköisesti lauhempaa ja sataa enemmän. Yleisesti ottaen maapallon lämpötila nousee edelleen.

EU:n jäsenvaltiot ovat yhtä mieltä siitä, että maapallon lämpötilan nousu olisi rajattava 2 asteeseen esiteolliseen aikaan verrattuna, jotta vältetään vakavat muutokset ilmastossamme.

Tämä on EU:n niin kutsuttujen hillintätoimien päätavoite. Ilmastonmuutoksen vaikutusten hillinnässä keskitytään kasvihuonekaasupäästöjen leikkaamiseen. Lämpötilan nousun rajoittaminen kahteen asteeseen edellyttää maailmanlaajuistenkasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä peräti 50 prosenttia vuoteen 2050 mennessä.

Vaikka päästöt loppuisivatkin jo tänään, ilmastonmuutos jatkuu vielä pitkään, mikä johtuu kasvihuonekaasujen kerääntymisestä ilmakehään ajan saatossa. Vaikutukset näkyvät jo selvästi esimerkiksi pohjoisnavalla. Meidän on siis alettava sopeutua. Sopeutuminen tarkoittaa ihmisen rakentamien ja luonnon järjestelmien haavoittuvuuden arvioimista ja käsittelyä.

Ilmastonmuutoksen vaikutusten hillitseminen ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen liittyvät toisiinsa kiinteästi. Mitä enemmän hillinnällä onnistutaan leikkaamaan päästöjä, sitä vähemmän sopeutumista tarvitaan.

Kriisinhallinta ei ole sopeutumista

Kuivuutta ja vesikriisiä on käsiteltävä välittömästi, jotta turvataan ihmisten vedensaanti. On kuitenkin kehitettävä myös pitkän aikavälin sopeutumispolitiikkaa. Alueelliset ja kansalliset hallitukset pyrkivät pätoivoisesti lisäämään veden saatavuutta ja investoivat siksi hankkeisiin, joissa esimerkiksi rakennetaan veden varastoinnissa käytettäviä altaita ja säiliöitä. Investointeja kohdennetaan myös vedensiirtoon ja suolanpoistolaitoksiin, joissa suolavedestä tehdään juomakelpoista.

Välimeren maat turvautuvat yhä enemmän suolanpoistoon makean veden hankinnassa. Espanjalla on tällä hetkellä 700 suolanpoistolaitosta, jotka pystyvät toimittamaan riittävästi vettä 8 miljoonalle ihmiselle päivittäin. Suolanpoiston odotetaan kaksinkertaistuvan Espanjassa seuraavien 50 vuoden aikana.

Vesipula ei koske vain Etelä-Eurooppaa. Yhdistynyt kuningaskunta rakentaa parhaillaan ensimmäistä suolanpoistolaitostaan Itä-Lontooseen. Noin 200 miljoonaa Englannin puntaa eli reilut 250 miljoonaa euroa maksava laitos voisi toimittaa 140 miljoonaa litraa vettä päivässä, mikä riittää 400 000 kotitalouden tarpeisiin. Ironista kyllä, laitosta rakentava paikallinen vesiviranomainen menettää joka päivä useita miljoonia litroja puhdasta juomavettä vuotavien putkistojen ja huonon infrastruktuurin takia.

Suolanpoistolla voi olla perusteltu asema vesihuollossa pitkällä aikavälillä, mutta prosessi, jossa suolainen vesi muutetaan juomavedeksi, kuluttaa tunnetusti paljon energiaa. Jotkin laitokset hyödyntävätkin nyt aurinkoenergiaa, mikä on myönteinen askel. Suolanpoisto on kuitenkin edelleen kallista. Prosessin sivutuotteena syntyvää suolavettä on myös hankala hävittää, ja se voi olla ympäristölle haitallista.

Vesivarojemme hoito

”Täällä on kesällä usein yli 40 astetta, ja kosteus voi olla erittäin suuri”, Istanbulissa asuva Barış kertoo. ”Paikalliset viranomaiset varoittavat meitä nyt paljon paremmin ja osaavat yleensä kertoa, miten kauan vesi on poikki, joten voimme varautua. Mutta he eivät näytä tekevän kovinkaan paljon itse vesipulalle – he eivät kai pysty loihtimaan lisää sateita”, hän totesi.

Alueelliset ja kansalliset viranomaiset Turkissa ja kaikkialla Euroopassa voisivat hoitaa vesivaroja paremmin. Tämä tarkoittaa toimia kysynnän vähentämiseksi ja hallitsemiseksi sen sijaan, että yritetään pelkästään lisätä vesivarastoja.

Vesipuitedirektiivissä, joka on hyvin keskeinen vesialaa koskeva säädös EU:ssa, velvoitetaan jäsenvaltiot käyttämään hinnoittelua eli perimään maksua veteen liittyvistä palveluista. Se on yksi tehokas väline vesivarojen suojelun edistämisessä. Veden hinnoittelu on todellakin yksi tehokkaimmista keinoista vaikuttaa veden kulutustottumuksiin. Tulokselliseen vedenhoitoon on kuitenkin myös sisällyttävä toimia, joilla pyritään vähentämään vedenhukkaa ja tiedottamaan vesitehokkuudesta.

Paremmat tiedot auttavat meitä sopeutumisessa

Water exploitation indexVedenkäyttöindeksi (WEI) on hyvä esimerkki sellaisesta tiedosta, jota tarvitaan yleiskuvan saamiseksi vesiongelmiemme laajuudesta ja sijainnista.

Yksinkertaistaen indeksi osoittaa maan tai alueen käytettävissä olevat vesivarat käytetyn veden määrään verrattuna. Yli 20 prosentin indeksi on yleensä osoitus veden vähyydestä. Kuten kuvasta ilmenee, seuraavien yhdeksän maan katsotaan kärsivän niin sanotusta vesistressistä: Belgia, Bulgaria, Kypros, Saksa, Italia, entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia, Malta, Espanja ja Yhdistynyt kuningaskunta (Englanti ja Wales).WEI-tietoja on saatavilla Englannista, ja ne osoittavat, että vesistressistä kärsivät erityisesti Kaakkois-Englanti ja Lontoo. Tämäntasoinen tieto on erittäin tärkeää tehokkaan ilmastonmuutokseen sopeutumisen kannalta. Kun ymmärrämme, miten paljon vettä on käytettävissä tietyllä alueella, mistä se tulee ja kuka sitä käyttää, voimme laatia tehokkaita paikallisia strategioita sopeutuaksemme ilmastonmuutokseen.


Katse tulevaan

EEA:n valmisteilla olevassa raportissa käsitellään Alppeja, joita kuvataan usein Euroopan vesitorniksi, koska 40 prosenttia Euroopan puhtaasta vedestä tulee tältä vuoristoseudulta. Lämpötila Alppien alueella on noussut 1,48 astetta viimeisten sadan vuoden aikana – kaksi kertaa enemmän kuin maapallolla keskimäärin. Jäätiköt sulavat, lumiraja nousee ja vuoristoseudun tapa kerätä ja varastoida vettä talvisin ja jakaa sitä
jälleen lämpimämpinä kesäkuukausina muuttuu vähitellen, raportissa todetaan.

Alpit ovat erittäin tärkeät vesihuollolle paitsi kahdeksassa alppimaassa myös suuressa osassa manner-Eurooppaa, sillä monet suuret joet saavat alkunsa Alpeilta. Siten ne symboloivat edessä olevaa vakavaa uhkaa ja tarvittavien toimien luonnetta. Sopeutumisstrategioihin ja -toimiin on sisällyttävä paikallisia, rajat ylittäviä ja EU:n laajuisia osatekijöitä. Näennäisesti erillisiä toimintoja, kuten maataloutta ja matkailua, energiantuotantoa ja terveydenhuoltoa, on tarkasteltava yhdessä.

Sopeutuminen tarkoittaa viime kädessä sen uudelleentarkastelua, missä ja miten elämme nyt ja tulevaisuudessa. Mistä vetemme tulee? Miten suojelemme itseämme ääriolosuhteilta?

Maanpeitteeseen keskittyvät EEA:n tutkimukset osoittavat, että rakentaminen on usein vilkkainta rannikkoseuduilla. Euroopan rannikkoalueiden muuttuvia kasvoja käsittelevässä EEA:n raportissa viitataan niin sanottuun Välimeren muuriin ja osoitetaan, että Välimeren rantaviivasta 50 prosenttia on rakennettu. Vesipula ja kuivuus ovat jo ongelma monilla näistä alueista. Asuntojen, matkailijoiden ja golfkenttien määrän lisääntyminen tarkoittaa kasvavaa veden kysyntää. Pohjois- ja Länsi-Euroopan rannikkoalueilla tulvien odotetaan lisääntyvän mutta myös niitä rakennetaan nopeassa tahdissa.

Sopeutumisen yhdentäminen EU:n keskeisiin politiikkoihin on ollut vähäistä. Euroopan komission odotetaan kuitenkin julkaisevan sopeutumista käsittelevän valkoisen kirjan vuonna 2009. Tuoreessa EEA:n raportissa huomautetaan, että tähän mennessä vain seitsemän EEA:n 32 jäsenmaasta on itse asiassa hyväksynyt ilmastonmuutosta koskevia kansallisia sopeutumisstrategioita. Kaikki EU:n jäsenvaltiot kuitenkin valmistelevat, kehittävät ja toteuttavat kansallisia toimia kussakin maassa havaitun tilanteen pohjalta.

Tehokkaan sopeutumisen edellyttämä yhteinen ideointi ei ole vielä kovinkaan pitkällä, mutta tämä prosessi on nyt käynnistymässä.

 

Lähdeviitteet

IPCC, 2007. IPCC report, Climate Change Impacts, Adaptation and Vulnerability, April 2007.

EEA, 2006. The changing faces of Europe's coastal areas. EEA Report No 6/2006.

EEA, 2008. Impacts of Europe's changing climate — 2008 indicator-based assessment. EEA Report No 4/2008.

EEA, 2009. Adaptation to water shortages in the Alps (in preparation).

 

Footnotes

(1) Espanjassa Katalonian alueen ympäristövirasto kertoi 27. toukokuuta 2008, että äskettäiset rankkasateet ovat lievittäneet kuivuutta alueen pääkaupungissa Barcelonassa, minkä ansiosta hallitus voi mahdollisesti poistaa vedenkäytölle asetetut rajoitukset. Veden määrä vesivarastoissa kapasiteetti on kasvanut maaliskuun 20 prosentista 44 prosenttiin tilavuudesta.

Asiaan liittyvää sisältöä

Geographic coverage

tallenna toimenpiteet

Kommentit

Euroopan ympäristökeskus (EEA)
Kongens Nytorv 6
1050 Copenhagen K
Tanska
Puhelinnumero +45 3336 7100