Omat työkalut

seuraava
edellinen
kohdat

siirry sisältöön. | siirry navigointiin

Sound and independent information
on the environment

Sijainti: Pääsivu / Artikkelit / Ei pelkkää puhetta - Maailmanlaajuinen diplomatia ja seuraajan etsiminen Kioton pöytäkirjalle

Ei pelkkää puhetta - Maailmanlaajuinen diplomatia ja seuraajan etsiminen Kioton pöytäkirjalle

Vaihda kieli
Joka talvi Kööpenhaminan kuuluisan Tivolin, kaupungin keskustassa sijaitsevan vanhan ajan huvipuiston, portit aukeavat pidennetyn joulunajan virallisen alkamisen merkiksi. Tämän vuoden joulukuussa Tivolin tuikkivat valot jättää hyvin todennäköisesti varjoonsa COP 15 — historian tärkein maailmanlaajuinen ilmastonmuutosta käsittelevä kokous — kun tuhannet diplomaatit, poliitikot, liike-elämän edustajat, ympäristöaktivistit ja ilmastoasiantuntijat kaikkialta maailmasta kokoontuvat Tanskan pääkaupunkiin.

Ilmastonmuutoksen haaste ja se, mitä teemme asialle, määrittää meitä, aikakauttamme ja viime kädessä maailmanlaajuista perintöämme

YK:n pääsihteeri Ban Ki-Moon

Kokous on ratkaiseva askel prosessissa, joka alkoi jo vuonna 1992 YK:n Earth Summit -huippukokouksessa Rio de Janeirossa, sillä juuri siellä käynnistyivät ensimmäiset todelliset maailmanlaajuiset ponnistelut ilmastonmuutokseen puuttumiseksi.

YK:n ympäristökonferenssin tuloksena syntyi Yhdistyneiden Kansakuntien ilmastonmuutosta koskeva puitesopimus (UNFCCC), joka muodostaa oikeudellisen perustan maailmanlaajuisille ilmastonmuutosta koskeville toimille. Puitesopimuksen kokouksia, joista käytetään nimitystä osapuolikonferenssit (COP), on järjestetty joka vuosi vuodesta 1994 lähtien.

Kioto – ensimmäinen askel päästöjen leikkaamisessa

Kioton pöytäkirja allekirjoitettiin vuonna 1997 ja lisättiin UNFCCC:hen. Se on ensimmäinen askel päästöjen vähentämiseen tähtäävissä pitkän aikavälin pyrkimyksissä. Tällaisia toimia tarvitaan, jotta estetään ilmastonmuutoksen kehittyminen vaaralliselle asteelle. Pöytäkirjan ensimmäinen velvoitekausi umpeutuu vuonna 2012, ja COP15 konferenssin toivotaan löytävän sille kunnianhimoisen seuraajan.

Kioton pöytäkirja on merkittävä, sillä siinä asetettiin sitovat päästötavoitteet sen ratifioineille kehittyneille maille. Esimerkiksi 15 EU:n jäsenmaan (EU15-maat vuonna 1997) yhteisenä tavoitteena on leikata päästöjä 8 prosenttia Kioton niin sanottuun perusvuoteen (1) verrattuna. Niiden on saavutettava tämä tavoite velvoitekaudella 2008–2012 (2).

Maiden odotetaan saavuttavan Kioton pöytäkirjan mukaiset tavoitteensa lähinnä leikkaamalla päästöjä kotimaassaan. Käytettävissä on kuitenkin monia muitakin vaihtoehtoja, joilla helpotetaan tavoitteen saavuttamista (ks. laatikko: Kioton aikataulussa pysyminen).

Kuva 1 / Kioton pöytäkirjan velvoitekaudella (2008–2012) kehittyneet maat voivat myös käydä päästöoikeuksilla kauppaa keskenään saavuttaakseen kansalliset tavoitteensa.

Kioton pöytäkirja on ollut melko kiistanalainen lähinnä siksi, ettei Yhdysvallat ratifioinut sitä eikä pöytäkirjassa asetettu tavoitteita Kiinan ja Intian kaltaisille kehitysmaille, joiden talous kasvaa nopeasti.

EEA – yksi palapelin pala

EEA:n ilmastonmuutosryhmä osallistuu eurooppalaiseen toimintaan koordinoimalla erittäin mittavaa raportointityötä. Niin sanotuista kasvihuonekaasupäästöistä kerätään tietoa kaikkialta Euroopasta, minkä jälkeen tiedot varmennetaan ja niitä analysoidaan kahdessa keskeisessä raportissa, joita hyödynnetään Kioton prosessissa.

Näihin raportteihin sisältyvät luvut ja analyysi ovat erityisen merkittäviä tänä vuonna, sillä ne osoittavat COP15-konferenssille selvästi, miten EU edistyy pyrkimyksissään leikata kasvihuonekaasupäästöjä. Maat, jotka eivät ole allekirjoittaneet pöytäkirjaa tai joille ei ole vielä asetettu tavoitteita, ovat erityisen kiinnostuneita siitä, miten hyvin pöytäkirjan täytäntöönpano edistyy EU:ssa.

Inventaarioraportti – kasvihuonekaasujen laskenta

EEA:n ensimmäinen kasvihuonekaasuja käsittelevä raportti julkaistaan keväisin, ja sitä kutsutaan inventaarioraportiksi. Kasvihuonekaasuilla tarkoitetaan tässä yhteydessä kaasuja, joiden vaikutus ilmastonmuutokseen on kaikkein suurin: hiilidioksidia, metaania, typpioksiduulia ja fluorattuja kaasuja. Inventaarioraportista ilmenevät kansalliset trendit eli se, vähenevätkö vai lisääntyvätkö päästöt. Siitä nähdään kunkin maan osalta, mistä päästöjen väheneminen tai lisääntyminen johtuu.

Jokaisen EU:n jäsenvaltion on esitettävä arvio päästöistään Euroopan komissiolle ja EEA:lle. Tarkastellaanpa vaikka energiaalaa, joka aiheuttaa yli 80 prosenttia kaikista kasvihuonekaasupäästöistä EU:ssa. Tilastot energiankäytöstä polttoainetyypeittäin kerrotaan niin kutsutuilla päästökertoimilla, ja kukin jäsenvaltio arvioi energiasta aiheutuvat päästönsä. Maataloudesta aiheutuvia päästöjä arvioidaan viljelyalan, viljelymuodon, lannoitteiden käytön ja karjan (nautakarjan, siipikarjan, lampaiden, sikojen jne.) määrän perusteella kyseisessä maassa.

Aivan kuten urheilijoita testataan säännöllisesti sääntöjen noudattamisen varmistamiseksi, myös päästöjä seurataan säännöllisesti. Tiedot yhdistetään kokonaiskuvan saamiseksi koko EU:n päästöistä ja lähetetään Euroopan komissiolle, joka toimittaa ne edelleen UNFCCC:lle Euroopan yhteisön virallisena raporttina.

Tiedot varmennetaan ensin kansallisella tasolla, minkä vuoksi raportti julkaistaan puolentoista vuoden viiveellä. Viimeisin raportti julkaistiin kesäkuussa 2008, ja se perustuu vuoden 2006 tietoihin. Raportti osoittaa, että EU15-maiden päästöt olivat vähentyneet kolme prosenttia perusvuoden tasosta.

Mitä numerot tarkoittavat?

Kasvihuonekaasujen laskeminen on melko vaikeaselkoinen käsite. Tästä syystä on myös vaikea ymmärtää, mitä prosentin vähennys tai lisäys päästöissä tarkoittaa. Päästövähennykset voi olla helpompi ymmärtää ajattelemalla niitä kalenterivuoden päivinä. EU15-maiden Kioton pöytäkirjan tavoite vastaa 29 päivän vähentämistä.

EU15-maiden päästöjen olisi siten oltava viisivuotiskaudella 2008–2012 keskimäärin 29 päivää vähemmän kuin vuonna 1990. Tällä tavoin päästöjä on vähennettävä johdonmukaisesti useiden vuosien ajan.

Viimeisimmät EEA:n tiedot osoittavat, että vuosina 1990–2006 päästöjä vähennettiin 10 päivällä. EU15-maiden on vähennettävä päästöjään vielä 19 päivällä päästääkseen tavoitteeseensa.

Trendejä ja ennusteita

Heti inventaarioraportin luovuttamisen jälkeen EEA:n ilmastonmuutosryhmä aloittaa toisen suuren vuosittaisen raportointihankkeen, joka huipentuu Trends and projections -raportin julkaisemiseen. Raportti julkaistaan talvella juuri ennen YK:n COP-konferenssia.

Tähän raporttiin sisältyy tarkempi analyysi ensimmäisessä raportissa kuvatuista päästötrendeistä, ja siinä osoitetaan päästöjen aiheuttajat ja niiden vähenemiseen vaikuttaneet tekijät. Mikä tärkeintä, raportissa
katsotaan tulevaisuuteen ja arvioidaan kasvihuonekaasupäästöjen ennusteita, jotka ulottuvat vuoteen 2012 ja jopa 2020-luvulle saakka. Tulevaisuuden näkökulma on korvaamaton, sillä sen avulla voidaan nähdä ongelman laajuus ja kehittää toimintalinjoja sen ratkaisemiseksi (3).

Viimeisimmässä Trends and projections -raportissa vahvistetaan, että EU15-maat leikkasivat päästöjään 3 prosenttia vuosina 1990–2006. Raportin mukaan tavoitteeseen pääseminen edellyttää eri lähestymistapojen yhdistämistä.

Jatkossa on tarkoitus käyttää kaikkia nykyisiä ja suunniteltuja kotimaisia toimia (joita toteutetaan paikan päällä kussakin maassa), Kioton mekanismeja, hiilinieluja (kuten puiden istuttamista kaasujen imemistä varten) ja päästöhyvitysten kauppaa. Niiden ansiosta EU15-maiden päästöt voivat vähentyä jopa 11 prosenttia. Tavoitteeseen pääsemiseksi toimet on kuitenkin toteutettava hyvin pian tai ne eivät ehdi vaikuttaa ajoissa, raportissa todetaan.

Kansallisella tasolla Ranska, Kreikka, Ruotsi ja Yhdistynyt kuningaskunta saavuttivat Kioton pöytäkirjan mukaiset tavoitteensa jo vuonna 2006. Itävalta, Belgia, Suomi, Saksa, Irlanti, Luxemburg, Alankomaat ja Portugali uskovat saavuttavansa tavoitteensa. Sen sijaan Tanskan, Italian ja Espanjan ennusteista voidaan päätellä, etteivät ne saavuta päästövähennystavoitteitaan.

 

Kioton aikataulussa pysyminen

EEA:n viimeisimpien tietojen mukaan EU15-maiden päästöt vuonna 2006 olivat 3 prosenttia alhaisemmat kuin perusvuotena.

Kioton pöytäkirjan allekirjoittaneiden maiden on kotimaassaan vähennettävä päästöjään huomattavasti. Täytettyään tämän edellytyksen ne voivat kuitenkin myös käyttää Kioton mekanismeja, kuten puhtaan kehityksen mekanismia (CDM) ja yhteistoteutusta. Näiden kahden mekanismin avulla yksittäinen maa voi saada hyvitystä omista päästöistään investoimalla päästöjen vähentämistoimiin muissa maissa.

EU:n päästökauppa (ETS) on toinen väline, jolla teollisuutta autetaan leikkaamaan hiilidioksidipäästöjään kustannustehokkaasti. Kaikille teollisuuslaitoksille, joiden hiilidioksidipäästöt ovat suuret, on määritetty raja-arvot. Laitokset, jotka vähentävät päästöjään vaadittua enemmän, voivat myydä jäljelle jäävän osuuden päästöoikeuksina muille yrityksille, jotka eivät ole tehneet riittäviä vähennyksiä. Tällä tavoin ovat kehittyneet hiilidioksidimarkkinat. EU:n päästökaupan arvioidaan tällä hetkellä vähentävän EU15-maiden päästöjä yli 3 prosenttia (4).

Euroopan komissio on ehdottanut, että EU:n päästökauppaa voitaisiin laajentaa koskemaan myös muita aloja, kuten ilmailua, petrokemianteollisuutta sekä ammoniakin ja alumiinin valmistusta, ja uusia kasvihuonekaasuja, jolloin noin puolet kaikista EU:n päästöistä kuuluisi päästökaupan piiriin (5).

Kioton pöytäkirjan velvoitekaudella (2008–2012) kehittyneet maat voivat myös käydä päästöoikeuksilla kauppaa keskenään saavuttaakseen kansalliset tavoitteensa.

Katse tulevaan: Kioton pöytäkirjan jälkeinen aika

Muoti-ilmaisu ”yhteinen mutta eriytetty vastuu” lanseerattiin YK:n ympäristökonferenssissa Rio de Janeirossa ja sitä on käytetty siitä lähtien toistuvasti ilmastonmuutoksen yhteydessä. Selkokielellä ilmaisu kuvastaa sitä, että kehittyneillä kansakunnilla on suurempi vastuu ilmakehämme kasvihuonekaasuista. Nämä maat ovat teollistuneet aiemmin ja aiheuttaneet siten enemmän päästöjä, ja niille olisi asetettava oikeudellisesti sitovat päästöjen vähennystavoitteet ennen kehitysmaita.

On osoittautunut hyvin vaikeaksi ryhtyä sanoista tekoihin tavalla, jonka sekä teollisuus- että kehitysmaat voivat hyväksyä. Joulukuussa pidettävän COP 15 -konferenssin yhtenä tärkeänä tehtävänä on viimeinkin muuttaa vaikuttavat puheet maailmanlaajuisiksi päästöjen vähentämistoimiksi. Tämä tarkoittaa uusia päästövähennystavoitteita ja ennen kaikkea sitä, että Amerikka sekä Intian ja Kiinan kaltaiset suuret kehitysmaat saadaan mukaan päästötalkoisiin.

Me tiedämme jo EU:n kannan tuleviin päästövähennyksiin: päästöjä on tarkoitus leikata vuoteen 2020 mennessä 20 prosenttia ja jopa 30 prosenttia, jos muut kehittyneet maat allekirjoittavat pöytäkirjan Kööpenhaminassa. Tämä koskee kaikkia 27:ää EU:n jäsenvaltiota.

EU:n tavoite vuodelle 2020 vastaa lähes kaikkien liikenteen aiheuttamien päästöjen leikkaamista Euroopassa. Kuvittele, että jokainen kuorma-auto, linja-auto, henkilöauto, juna, laiva ja lentokone häviäisi ikään kuin savuna ilmaan. Tavoite on kunnianhimoinen, mutta niin sen on oltavakin, sillä olemme suuren haasteen edessä.

Tuoreimmat tiedot osoittavat, että maailmanlaajuiset hiilidioksidipäästöt ovat lisääntyneet vuodesta 2000 lähtien neljä kertaa nopeammin edelliseen vuosikymmeneen verrattuna. Tämä ylittää hallitustenvälisen ilmastopaneelin (IPCC) vuonna 2007 esittämän pahimman tapauksen ennusteen. Vähemmän kehittyneet maat tuottavat nyt enemmän hiilidioksidia kuin kehittyneet maat. Luonnolliset hiilidioksidia imevät nielut, kuten valtameret, ovat menettäneet tehoaan viimeisten 50 vuoden aikana. Tämä tarkoittaa sitä, että toimia ihmisen toiminnan aiheuttamien päästöjen vähentämiseksi on tehostettava entisestään, jos aiomme vakiinnuttaa ilmakehän hiilidioksidipitoisuudet.

”Toimettomuudella ilmastonmuutoskysymyksessä on erittäin korkea taloudellinen ja moraalinen hinta. Köyhemmät ihmiset kärsivät ilmastonmuutoksesta ensin, mutta se vaikuttaa ennen pitkää meihin kaikkiin”, EEA:n toiminnanjohtaja, professori Jacqueline McGlade totesi.

”Ilmastonmuutos ylittää tavanomaiset poliittiset ja taloudelliset rajat. Se ei ole enää vain yhden tai kahden kansallisen hallituksen ministerin asia. Se on pääministeritason asia, ja sellaisena sitä pitäisi myös käsitellä”, hän jatkoi.


Lähdeviitteet

The Global Carbon Project, 2008. Carbon Budget 2007.

EEA, 2008a. Annual European Community greenhouse gas inventory 1990–2006 and inventory report 2008, EEA Technical No 6/2008.

EEA, 2008b. Greenhouse gas emission trends and projections in Europe 2008, EEA Report No 5/2008.

 

(1) Eri kasvihuonekaasuille on määritetty omat perusvuotensa Kioton pöytäkirjassa. Hiilidioksidin, metaanin ja typpioksiduulin (jotka muodostavat 99 prosenttia kaikista päästöistä) perusvuotena käytetään vuotta 1990 kaikissa EU15-maissa. Fluorattujen kaasujen osalta maat voivat valita perusvuodeksi jonkin toisen vuoden. Kaksitoista EU15-maata on valinnut vuoden 1995.

(2) EU15-mailla on yhteinen Kioton pöytäkirjan mukainen tavoite. Tämän lisäksi jokaisella EU15-maalla on oma erillinen tavoitteensa: joidenkin pitäisi vähentää päästöjä, kun taas toisille sallitaan vähäinen päästöjen lisäys. Uusilla EU:n jäsenvaltioilla on yksilölliset tavoitteet lukuun ottamatta Kyprosta ja Maltaa, joille ei ole asetettu tavoitteita.

(3)  Vuodelle 2020 esitetään raportissa pitkän aikavälin arvio Euroopan päästötilanteesta. Arvio on erityisen merkityksellinen Euroopan komission ehdottamalle ilmasto- ja energiapaketille, jossa ehdotetaan tavoitteita vuodelle 2020.

(4) Kioton pöytäkirjassa määriteltyyn perusvuoteen verrattuna.

(5) Kansainvälisen ilmailun ja merenkulun päästöt eivät tällä hetkellä kuulu Kioton pöytäkirjan eivätkä EU:n lainsäädännön piiriin.

Geographic coverage

tallenna toimenpiteet

Kommentit

Euroopan ympäristökeskus (EEA)
Kongens Nytorv 6
1050 Copenhagen K
Tanska
Puhelinnumero +45 3336 7100