seuraava
edellinen
kohdat

Article

Kohti globaalia kestävyyttä

Vaihda kieli
Article Julkaistu 17.11.2015 Viimeksi muokattu 18.05.2021
Photo: © Leyla Emektar, Picture2050 /EEA
Tämän vuoden elokuussa yli 190 maata pääsi yhteisymmärrykseen Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelmasta. Myöhemmin samassa kuussa valtionpäämiehet hyväksyivät toimintaohjelman ja sen kestävän kehityksen tavoitteet New Yorkissa. Aiemmista tavoitteista poiketen uudet kestävän kehityksen tavoitteet koskevat sekä kehitysmaita että teollisuusmaita, ja niissä keskitytään useampiin kestävään kehitykseen liittyviin aiheisiin. Monet näistä 17:sta kestävän kehityksen tavoitteesta sisältävät ympäristöön, luonnonvarojen käyttöön tai ilmastonmuutokseen liittyviä näkökohtia.

On rohkaisevaa nähdä, että koko maailmassa sitoudutaan kattavammin kestävyyteen. Sen ymmärtäminen, että kestävä kehitys on kehitysmaille ja teollisuusmaille sekä haaste että välttämättömyys, on taatusti askel oikeaan suuntaan.

Euroopan unionin seitsemännen ympäristöä koskevan toimintaohjelman yleinen päämäärä on kestävän kehityksen tavoitteiden mukainen: "Vuonna 2050 elämme hyvin maapallon ekologisten resurssien rajoissa." EU:ssa on toteutettu huomattava määrä toimenpiteitä tämän päämäärän saavuttamiseksi. Talouden ja ympäristön globaali luonne hankaloittaa kuitenkin maiden tai yhdessä toimivien maaryhmien (kuten EU:n) pyrkimyksiä ratkaista ympäristöongelmia omin avuin. Esimerkiksi kasvihuonekaasupäästöt lisäävät alkuperästään riippumatta ilman kasvihuonekaasupitoisuuksia maailmanlaajuisesti, ja vaikutukset tuntuvat kaukana päästölähteestä – mahdollisesti vielä hyvinkin pitkän ajan kuluttua.

Ilman maailmanlaajuisia toimia ja siirtymistä todelliseen kestävyyteen saatetaan vaarantaa hyvinvointi ja elämänlaatu koko maapallolla. Euroopan ympäristökeskuksen (EYK) raportti "Euroopan ympäristö – tila ja näkymät 2015" (SOER 2015) osoittaa, että nykyiset kulutus- ja tuotantotavat lisäävät elämänlaatua ja samalla paradoksaalisesti myös vaarantavat sen.

Rajat tulossa vastaan

SOER 2015 -raportissa tuodaan esille myös, että on olemassa merkkejä siitä, että kansantaloutemme ovat saavuttamassa ekologiset rajansa ja että meihin vaikuttavat jo nyt jotkin fyysisiin resursseihin ja ympäristöresursseihin liittyvät rajoitukset. Arvioiden mukaan maailman kokonaiskulutus ylittää maapallon uusiutumiskapasiteetin yli 50 prosentilla. Toisin sanoen kulutamme tietyllä aikavälillä enemmän kuin maapallo pystyy tuottamaan heikentämättä tuotantokapasiteettiaan.

Jotkin maailmanlaajuiset megatrendit aiheuttavat lisähuolta. Tällä hetkellä alle 2 miljardia maapallon 7-miljardisesta väestöstä kuuluu keskiluokan kuluttajiin. Vuoteen 2050 mennessä maapallon väestömäärän odotetaan nousevan 9 miljardiin, joista yli 5 miljardia kuuluu keskiluokkaan. Tällainen kasvu todennäköisesti kiihdyttää maailmanlaajuista kilpailua luonnonvaroista ja lisää ekosysteemeihin kohdistuvia vaatimuksia.

Maailmanlaajuinen raaka-aineiden käyttö saattaa kaksinkertaistua vuoteen 2030 mennessä. Sekä energian että veden tarpeen odotetaan kasvavan maailmassa 30–40 prosenttia seuraavien 20 vuoden aikana. Vastaavasti myös ruuan, rehun ja kuitujen kokonaiskysynnän ennustetaan kasvavan noin 60 prosenttia vuoteen 2050 mennessä.

Puute luonnonvaroista pahenee pahenemistaan ja kilpailu lisääntyy, mikä herättää huolta tärkeimpien luonnonvarojen saatavuuden turvaamisesta. Kasvava huoli ruuasta, vedestä ja energiaturvallisuudesta on kiihdyttänyt rajat ylittävää maa-alueiden hankintaa viimeksi kuluneiden 5–10 vuoden aikana, lähinnä kehitysmaissa.

Eurooppa ja maailmanlaajuinen kestävyys

Euroopan unioni on tärkeä maailmanlaajuinen toimija sekä tuotannon että kulutuksen kannalta. Euroopan maista valtaosalla ekologinen jalanjälki ylittää nykyisellään niiden käytettävissä olevan biologisesti tuottavan alueen eli niiden biologisen kapasiteetin. Lisäksi huomattava osuus kulutukseen liittyvistä ympäristöön kohdistuvista paineista vaikuttaa EU:n alueen ulkopuolella, koska EU käy kauppaa muun maailman kanssa. EU:n rajojen ulkopuolelle ulottuvan EU:n kysynnän osuus ympäristöjalanjäljestä on samoin kasvanut kymmenen viime vuoden aikana maan, veden ja raaka-aineiden käytön sekä ilmaan vapautuvien päästöjen osalta.

Viime vuosina on muotoiltu maailmanlaajuisiin ympäristöongelmiin liittyviä kysymyksiä kriittisten pisteiden, raja-arvojen ja kuilujen perusteella. Tämä ei näy vielä yhteiskunnissa, talouksissa, rahoitusjärjestelmissä, poliittisissa ideologioissa eikä tietämysjärjestelmissä, joissa ei edelleenkään oteta huomioon ajatusta maapallon rajallisuudesta tai rajoista. Maapallolla on kuitenkin vain rajallinen määrä keskeisiä luonnonvaroja, kuten vettä ja maata.

Maailmanlaajuinen talousjärjestelmä on sidottu rajallisiin luonnonvaroihin, ja maailmanlaajuinen kysyntä kasvaa ja ympäristön pilaantuminen lisääntyy. Ainoa toimiva vaihtoehto on resurssitehokas vihreä talous. Siirtyminen vihreään talouteen aiheuttaa perusteellisia muutoksia esimerkiksi tavaroiden ja palvelujen tuotanto- ja kulutustapoihin, kaupunkien rakentamiseen, ihmisten ja tavaroiden kuljettamiseen ja ruuantuotantoon.

Toimenpiteitä, joilla taloudesta pyritään tekemään vihreämpää, ei tarvitse pitää hankalina tai kalliina. Ne voidaan päinvastoin nähdä mahdollisuuksina. Monilla talouden aloilla Euroopassa on onnistuttu vähentämään raaka-aineiden kysyntää ja päästöjä tai katkaisemaan yhteys talouskasvun ja päästöjen välillä. Esimerkiksi ympäristöala kasvoi yli 50 prosenttia vuosina 2000–2011. Se on EU:ssa yksi niistä harvoista talouden aloista, jotka ovat kukoistaneet vuonna 2008 alkaneesta finanssikriisistä lähtien.

Myös väestönkasvua ja lisääntynyttä kilpailua luonnonvaroista voidaan pitää voimina, jotka vievät tarvittavaa systeemistä muutosta eteenpäin. Niihin sopeutumiseksi voidaan kaupunkirakentamisessa alkaa hyödyntää tilasuunnittelua koko maailmassa siten, ettei keskeisistä järjestelmistä – kuten energia-, liikenne- ja kuljetusjärjestelmistä – aiheudu painetta luonnonpääomalle, vaan ne toimivat mahdollisimman vähäisin hiilidioksidipäästöin ja tuottavat mahdollisimman vähän jätettä.

Hans Bruyninckx
EYK:n pääjohtaja

Pääkirjoitus julkaistu EYK:n uutiskirjeen numerossa 2015/3 syyskuussa 2015

Permalinks

Geographic coverage